Ladataan...
Laura de Lille

Humiseva Atlantti, liitelevät lokit ja hiekalle rantautuneet aarteet.

Siinä Mainen viikonloppumme kohokohdat.

20 kilometrin pyöräreissumme vei meidät majakoille, tuuliseen rantaravintolaan ja jätskikioskille. Rannalle polttopuita keräilemaan ja niitylle villikukkia poimimaan. Ajoittain tunnelma oli kuin Suomen maaseudulla niin ikään – ainakin jos laskuista jätetään jättimaasturit ja jenkkityyliset omakotitalot koriskenttineen.

Kiitos veden läheisyyden ja raikkaan meri-ilman, Maine nousi helposti yhdeksi kauneimmista vierailemistani Yhdysvaltain osavaltioista. Aaltojen kohinaan ja lokkien ääniin olisi voinut herätä vaikka joka aamu. Virkistävä löytö ajokortittomalle olivat myös teiden varsilta löytyvät pyöräkaistat, jotka ovat äärimmäisen autokeskeisessä maassa harvinaista herkkua.

Vatsanväänteitä tuotti ainoastaan hummerikoju. Silloin tällöin merenantimia nautiskelevana en vain millään päässyt yli Mainen erikoisuuden vähintäänkin epäeettisestä valmistustavasta. Niinpä päädyin, Atlantin äärelläkin, vanhaan kunnon kasvisburgeriin. 

Porskikaa rauhassa, hummeriystävät!

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Mökkireissu ei ole mökkireissu ilman kahta asiaa: lumoavaa takkatulta ja pientareilta poimittuja villikukkia. 

Osa pulahti maljakkoon iltamme ratoksi, lopuista askartelin korean kukkaseppeleen. Olkoonkin tässä juhannustaikojen korvikkeeni, kun en ole pyhää enää seitsemään vuoteen juhlistanut.

Aika hyvä tästä lopulta tuli – ottaen huomioon sen, että kyseessä on ensimmäinen tekemäni. Se, mitä ei voi enää opetella kaksvitosena, ei tarvitse osatakaan!

Nyt riennän ulos takapihallamme kirmailevaa maaoravaa ihmettelemään. Palaillaan Maine-tunnelmiin pian!

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Arvatkaapa missä olen?

Mökkityttö henkeen ja vereen, vietän tämän viikonlopun Yhdysvaltain koillisrannikolla Mainessa. 

Yhdeksän tunnin bussimatka osavaltion pääkaupunkiin Portlandiin oli aika killeri, mutta ei ole mitään mitä viikonloppukodin suloinen sohva, kuppi kahvia ja pari hyvää lehteä eivät pelastaisi.

Ulvova sade ja pilkkopimeät tienoot loihtivat tänne muuten melkoiset Twin Peaks -vibat. Siinä vaiheessa, kun mökkisoittolistaltamme kajahti Lost Highwayn tunnari, vihelsin pelin poikki. Rajansa se on David Lynchilläkin.

Lauantaina lähdemme pyöräreissulle majakoita ihmettelemään ja merituulta haistelemaan. Korttelin päässä pauhaava Atlantti tuntuu aika käsittämättömältä. Meri on yksi niitä hienoja ja häkellyttäviä asioita, joista ei vaan saa millään tarpeekseen. Saisikohan tätä tunnelmaa kuljetettua ihan kotiin asti?

Hämyin viikonlopputerkuin mökki-Laura, joka odottaa jättiläisten, yksikätisten miesten ja ulvovien pöllöjen ilmestymistä olohuoneen ikkunaan hetkellä millä hyvänsä. 

Share