Ladataan...
Laura de Lille

Tulipa vietettyä elämäni rauhallisin joulu.

Se vierähti tässä keskellä korpea sijaitsevassa kelomökissä, jonka löysimme Kaakkois-Ontariosta, 40 minuutin ajomatkan päässä Kanadan pääkaupungista Ottawasta.

Meluun ja valosaasteeseen tottuneelle maaseudun täydellinen hiljaisuus ja sysimustat maisemat olivat tervetulleita, eksoottisiakin. Niissä oli myös jotain todella tuttua: Kanadan sääolot paukkupakkasineen eivät juuri poikenneet Etelä-Pohjanmaalla vietetyistä lapsuudentalvista. Ja sehän sopi nostalgiannälkäiselle!

Mökillemme matkasimme yli kolmetoista tuntia, mutta ei minuuttiakaan liikaa: siellä sai levätä, ja täydellinen eristyneisyys – internetittömyys ja tietokoneettomuus – tekivät todella hyvää. Arjen turhuudet, ruutujen tuijottelu ja päämäärätön näpräily, vaihtuivat mökin lämmitykseen, ruoanlaittoon ja pikkuaskareisiin. Polttopuiden hakemisesta tai tiskauksesta en ole tainnut olla yhtä innoissani koskaan!

Joulupyhien kohokohtiin lukeutuivat lumikenkäily lähimetsässä, kylpyhetket ulkosalla ja vaahtokarkkien paisto takkatulen äärellä. Jos pihan perukoilla sijainnut, kiuasta vaille valmis sauna olisi ollut käytössä, olisi joulusta tullut aivan täydellinen!

Mutta ei onnistunutta mökkikokemusta ilman pientä seikkailua. Lähellä mutta kaukana, ranskankielinen itä-Kanada on mielestäni kivaa vaihtelua Jenkeissä matkustelulle, ja mikä parasta: isoimpiin kaupunkeihin pääsee Yhdysvaltain itärannikolta näppärästi bussilla tai junalla. Seuraavalla Kanadan-pyrähdyksellä haluaisin tsekata ainakin Québec Cityn. Kellään kokemuksia?

Loppuun vielä pieni matkavinkki: jos reissaaminen Ontarion ja Québecin seudulla kiinnostaa, suosittelen lämpimästi pientä pakopaikkaamme! Yhteystiedot saa minulta.

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Miten hyvää voi viisi netitöntä päivää tehdä? Puhukoon kuva puolestaan!

Palasimme tänään kotiin Kanadasta – tuosta intonaatioiden, vaahterasiirapin ja moottorikelkkojen luvatusta maasta.

Kahtatoista matkustustuntia, kahta kaupunkia ja yhtä ärsyttävää rajatarkastusta myöhemmin olo on suoraan sanottuna pöllähtänyt. Montréal näytti hyvältä kuten aina, Ottawassa sydämen sulattivat kerrassaan käsittämätön kanadanranskalaisaksentti ja luonnontieteellinen museo. Testattua tuli niin ikään vanha kunnon kanadalainen diner kasvisburgereineen ja köyhine ritareineen. Brunssiruokaa parhaimmillaan, eh?

Suurin osa ajastamme meni kuitenkin mökillä kaukana sivistyksestä, enkä valehtele, jos sanon, että takana on paras joulu naismuistiin! Jotain taikaa niissä kinoksissa ja takkatulissa on oltava.

Talviretriitistämme lisää kuvia luvassa huomenissa – nyt lähden purkamaan rinkkaa!

See ya!

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Nyt on niin, että laukut on pakattu ja kadotan itseni viideksi päiväksi tänne:

Kanadan rajaviranomaisille jo nyt tiedoksi, että repustani löytyy seuraavia tavaroita:

- Talvitakki. Koska sitä ei kannattane pukea ylleen New Yorkin kahdessakymmenessä plusasteessa. Odotamme mielummin Ottawaa ja pariakymmentä miinusastetta.

- Kahdella dollarilla joulumarkkinoilta ostettuja pieniä Tanskan lippuja. Koska jollain se on ihmisen kuusensa koristeltava.

- Kaksi suomalaista joulusukkaa. Toinen miehelle, toinen minulle. (Myös sopiva vastapaino Tanska-meiningille, hähää.)

- Otsalamppu. Koska Minimalen-Roosan sanoja matkahätävalon tärkeydestä on mahdotonta unohtaa. 

Tsekkilistaltani löytyvät vielä nämä:

- Puhelinsoitot sukulaisille. Sormet ristiin, että Skype-krediitti riittää!

- Ennenaikaiset jouluntoivottelumeilit ystäväpiirille. Kaverit – varautukaa spämmäykseen!

- Joulubrunssi vegaaniravintolassa. Sillä koskaan ei ole liian myöhäistä opetella syömään kananmunattomia köyhiä ritareita. 

Naiset hei, loppukuusta nähdään!

Share

Pages