Ladataan...
Laura de Lille

Hejsan Seinäjoelta!

En nyt lähtenyt viikonlopuksi ihan minne sattuu, vaan tulin kotiin. Tai oikeastaan palasin.

En ole juurikaan valottanut juuriani blogissa, mutta täältä sitä ollaan – pesunkestäviä Etelä-Pohjanmaan flikkoja.

Ja ennen kaikkea nostalgisia! Vaikka en ole asunut täällä yli 15 vuoteen, juuri tänne kaipaan ja näihin ihmisiin samaistun, kun olen kaukana poissa. 

Viikonloppumatkallani kiersin vanhoja tuttuja nurkkia: kävin vanhalla ala-asteellani, kotikadullani ja ihmettelin kulmia, jotka tuntuivat yhtäkkiä ihan kamalan pieniltä. Lapsuudenkirjastoa ei ollut enää olemassa ja vanha hyppyruutukin kulunut tunnistamattomaksi.

Tässä vähän kuva-aineistoa:

Kuva vanhan taidekouluni portailta, jonka aloitin taaperoikäisenä. Täältä muistan liisterinkatkuiset huoneet, vesiväritöhryiset käsinpesualtaat ja sen kerran, kun muuan skidi vei eteiseen jättämäni vaaleanpunaiset kumisaappaat. Ensimmäisen öljyvärimaalauksen (olin seitsemän!) ja talon itäsiiven taiteilijanasunnon, jonka asukin kuvittelin pukeutuvan maalitarhaisiin, valkoisiin haalareihin ja baskeriin.

Kuva vanhan kotitaloni takapihalta ja sen askeettisen harmaasta vesitornista graffiteineen. Juuri täällä sain päähäni golf-mailasta 5-vuotiaana, opettelin polkemaan ilman apurenkaita (vaikka pitkään väitin, etten luopuisi niistä koskaan, hehee) ja ulkoilutin sateenkaaren värisiä my little ponyjani. 

Ja millainen oli reissu? Todella ihana – pääsisipä useammin! 

Junalipustakin kannatti maksaa. Kuten saunoa voi varastoon (voi voi) myös irttareita saa aina.

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Arvatkaa mitä! Laura de Lille täyttää tällä viikolla 5 vuotta.

Kuka olisi arvannut? Näin retrospektissä voin kertoa, että:

Vuonna 2008: Olin pariisilaisessa vaateputiikissa töissä, ja tein tarjoilijan hommia. Kirjoitin ehkäpä yhtä huonoa suomen kieltä kuin tuolloin opettelemaani ranskaa! Aloitin koulun, ja kipaisin välitunneilla muotiviikoilla kuvaamassa. Lopetin tukan värjäämisen, ja ilmeisesti myös sen leikkuun (kuvista päätellen olisi tullut kyllä tarpeeseen!) Ostin toisen Pariisin-pyöräni.

Vuonna 2009: Olin myyntiharjoittelussa Pariisissa. Ranskan kieli alkoi luistaa. Tein töitä lastenhoitajana ja siivoojana opintojen ohessa. Unelma New Yorkista siinsi mielessä. 

Vuonna 2010: Jatkoin hanttihommia. Olin sisäänostoharjoittelussa newyorkilaisessa tavaratalossa (ei tullut kauppoja) ja kävin ensimmäisissä oikeissa näytöksissä. Näin Sonia Rykielin kauppareissulla. Lopetin blogin kahdeksi kuukaudeksi ajanpuutteen vuoksi.

Vuonna 2011: Aloitin blogin uudelleen siirryttyäni Lilyyn. Tein toiseksi viimeistä työharjoitteluani L'Eclaireurilla Pariisissa. Kirjoitin 180 sivuisen kandin ranskaksi. Lähdin Suomeen muutamaksi kuukaudeksi. Valmistuin, ja sain töitä New Yorkista.

Vuonna 2012: Muutin New Yorkiin. Asetuin kimppakämppään kuuden muuden ihmisen kanssa. Otin tatuoinnin hetken mielijohteesta. Aloitin reissaamisen ja tanskan opinnot. Ajelin puoli päätä siiliksi. 

Vuonna 2013: Juhlistan 5-vuotiasta blogia ja elämäni ensimmäistä neljännestä, enkä malta odottaa lisävuosia. Ekat rypyt ja iän tuoma viisaus, täältä tullaan! 

Eli hyvää syntymäpäivää vaan, vanhan kotikatuni Rue de Lillen mukaan nimetty bloginrääpäle! Cul sec!

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Hei!

Olen Laura. 24-vuotias Suomen länsirannikolta maailmalle ponnistanut kokopäiväinen esteetikko ja haaveilija.

Päivisin työskentelen design-yrityksen markkinointikoordinaattorina. Työkseni suunnittelen uutiskirjeitä, toimin copywriterinä, pyöritän sosiaalista mediaa ja koordinoin pressi- ja tapahtumatarpeita. Sivuduuninani toimin bloggaajana ja vapaana kirjoittajana. 

Kantimeni alalle hain Ranskasta, jossa opiskelin muotimarkkinointia kolme vuotta. Pariisiin minut veti kiinnostus tyyliin ja ranskaan, josta kehitin vuosien saatossa itselleni muistorikkaan kolmoskielen. Jos en olisi vaatetusalalla, työskentelisin varmasti joko vieraiden kielten tai luovien taiteiden parissa.

New Yorkiin muutin alkuvuodesta 2012, jolloin asuinalueina testatuksi tulivat niin Queensin kuin Manhattaninkin kaupunginosat. Uusi koti löytyi lopulta Brooklynin Williamsburgista, jossa olen majaillut sittemmin.

Vapaa-ajallani pyöräilen, opettelen uusia kieliä, valokuvaan ja matkustan. Arkipäiviäni piristävät luonto, arjen pienet ilot ja uusien ihmisten tapaaminen – myös blogin lukijoiden, joita olen kutsunut vuosien varrella mukaani niin matkoille kuin synttäribileisiinkin. Avoimuus on tärkeää, sillä bloggaamisen näen samalla tavoin kuin ympäröivän maailman – avoimena leikkikenttänä, jossa kaikkia ja kaikkea on kohdeltava hyvin ja tasapuolisesti. 

Mitä pukeutumiseen tulee, vaatteet ovat aina olleet minulle tärkeä itseni ilmaisukeino, jonka kanssa trendeillä on vähän tekemistä. En usko sijoituslaukkuihin, tuhanteen kenkäpariin, statussymboleihin tai muuhunkaan merkityksettömään elitismiin – tyyli kun ei mielestäni ole rahalla ostettavissa oleva asia.

Näistä ajatuksista myös Laura de Lille sai alkunsa.

 

Mukava tavata, uusi ja vanha lukija! 

Pidetään meininki katossa ja lippu korkealla.

 

Share

Pages