Ladataan...
Laura de Lille

Millaista oli muuttaa ensimmäistä kertaa ulkomaille?

Jännittävää! Elin teinivuoteni pikkukaupungissa, ja Pariisi antoi tilaa hengittää. Kuten kelle tahansa juuri lukiosta valmistuneelle, oma asunto ja eka työpaikka olivat iso juttu – siitäkin huolimatta, että eli käytännössä hiluilla. 

Miten hait ranskaan opiskelemaan? Oliko sisälle pääsy vaikeaa? Otin selvää vielä tuolloin (vuonna 2008) varsin tuntemattomasta oppiaineesta nimeltä muotimarkkointi, ja hain kouluun muutaman viikon harkinta-ajalla. Sinne mentiin pääsykokeilla ja haastattelulla.

Nyt kun luen muotimarkkinoinnin opinnoista suomalaisista blogeista ja lehdistä, pyörittelen usein mielessäni, kuinka moni on aikoinaan lähtenyt opiskelemaan alaa ulkomaille Laura de Lillen innoittamana. Tiedossani on ainakin pari tapausta!

Millaista opiskelu oli Suomen kouluihin verrattuna? En ole opiskellut korkeakoulussa Suomessa, mutta ainakin hierarkia, kovempi kuri ja asioiden ulkoa opettelu kukoistivat. Erityisesti jälkimmäinen jaksoi ihmetyttää.

Yleinen budjetti opiskeluaikana? Kuten useimmat opiskelijat, elin kolmen vuoden ajan aika lailla kädestä suuhun. Päiväbudjettini taisi olla kymmenen euron luokkaa. 

Voiko Ranskassa työllistyä ilman sairaan hyvää ranskan kielen taitoa? Ranskassa on pilvin pimein ulkomaalaisia, ja joukkoon mahtuu kaikennäköistä aksenttia ja osaamista, eli pikkuvirheistä en olisi huolissani. 

Luonnollisesti suurin osa työpaikoista vaatii paikallisen kielen sujuvaa hallintaa – aivan kuten Suomessakin tehdään.

Nostitko opintukea? En. Mulle ei myönnetty!

Olet asunut ulkomailla nuoresta asti eli jo tosi kauan. Oletko täysin ulkosuomalaistunut?

En sentään. Kerään vain taskuuni parhaat puolet jokaisesta kulttuurista.

Tuntuuko ulkosuomalaisuus koskaan irralliselta? Joo ja ei. Vaikka vieraassa kulttuurissa loihtii itselleen eräänlaisen kakkosidentiteetin, suomalaisuudella ja erityisesti suomen kielellä on sydämessäni tärkeä paikka. 

Kuvitteletko vielä palaavasi kotimaahan? En suunnitele asioita niin pitkälle. Katsotaan, mitä maailmalla on mun varalle juonittuna!

Missä maassa käymisestä olet aina unelmoinut, mutta et vielä ole sinne päässyt? Näitähän on ihan kamalasti – käytännössä koko maailma! Mutta listataan nyt vaikka suurimmat tämänhetkiset suosikit: Guatemala, Puola, Israel, Norja ja Japani.

Mikä kieli kiinnostaisi jo opittujen lisäksi? 

Kaikki pohjoismaiset kielet ovat sydäntäsärkevän ihania! Sanotaan nyt vaikka islanti.

Miten innostuit juuri tanskan kielestä? Kävin Kööpenhaminassa sohvasurffaamassa, ja sille tielle jäin. Moni pitää tanskan kieltä rumana, mutta minä kuulen kielessä vain mitä mukaansatempaavia äänteitä. Jeg kan meget godt lide dansk!

Miten pitkälle olet päässyt tanskan kielen opinnoissa? Niin pitkälle, että voin viihdyttää poikkista hölmöillä lauseilla, joissa ei ole päätä eikä häntää. 

Koetko tanskalaiset skandinaaveina (onko yhtäläisyyttä suomalaisten kanssa) vai menevätkö enemmän "eurooppalaisista"? Tietysti ovat skandinaaveja – siinä missä esimerkiksi suomalaiset eivät ole. Vaikka hiuksia halkomalla saa luotua vaikka minkälaisia "kulttuurillisia" eroja pohjoismaalaisten välille, ulkomailla tapaamani pohjois-eurooppalaiset ovat aina muistuttaneet minua koto-Suomesta. Ruoka, huumorintaju ja jopa tyylitaju ovat monella tapaa samanlaisia. 

Mitä suomalaisuutta sinussa ehkä kummastellaan, ja ollaanko siellä kulttuurien kirjossa ylipäänsä kiinnostuneita taustoista? Jos olen jotain ulkomaan vuosinani oppinut, se on tämä: jengiä eivät suurimmaksi osaksi kiinnosta asiat, jotka eivät ole yhteydessä heidän omaan elinympäristöönsä ja -tapoihinsa. Vieraan kulttuurin ymmärtämiselle tai koodistolle ei uhrata paljon energiaa – ellei sitten ole kyse aidosta kiinnostuksesta. Lähtökohtaisesti kulttuurillisia eroavaisuuksia ei tarkastella tyyliin "Kas vain, tuo taitaakin olla suomalainen tapa!" vaan pikemminkin "Mitäköhän toi nyt tossa duunailee?" Esimerkiksi suomalainen vähäsanaisuus tai suorapuheisuus voidaan lukea ulkomailla aivan väärin. 

Todellisuus on, että vain ani harva yhdysvaltalainen ja ranskalainen tietää, missä Suomi sijaitsee tai mitä kansalliset ylpeydenaiheemme ovat. Ihmiset ovat oikeasti tosi laiskoja!

Osasitko hyvin ranskaa muuttaessasi Pariisiin? Varmaan paljon huonommin kuin muistan. Kunnollinen kielelle herääminen tapahtui vasta opinnot startattuani.

Olitko käynyt Pariisiissa tai Ranskassa ennen? Vietin kaksi lukiokesää Pariisissa – ensin kielikoulussa ja sitten kesätöissä. Säästin rahaa vuoden verran, että sain matkani maksettua.

Ymmärrän, jos et halua vastata tähän kysymykseen, mutta miten rahoitit opiskelusi Pariisissa? Kouluni rahoitin ihan old school -pankkilainalla, jota nyt työtä tekemällä makselen pois. 

Matkustelitko lapsena paljon? En. Mutta kovasti kirin näin aikuisella iällä!

Mistä päin Suomea olet kotoisin? Minkälaisena koet kotiseudut nykyään? Kaipaatko jotain? Olen kotoisin Etelä-Pohjanmaalta, mutta asuin teinivuodet Kainuussa. Sydämeltäni olen ehdottomasti pohjanmaalainen. Sieltä kaipaan perheen lisäksi kaunista maaseutua. Päivät kesämökillä kuuluvat lapsuusmuistojen parhaimmistoon.

Millainen lapsi olit? Kävin taidekoulua ja elelin omissa maailmoissani. Unelmoin paljon.

En totta puhuen koe muuttuneeni kamalasti noista vuosista – samalla lapsekas into on päällä edelleenkin. Voisin ryhtyä vaikka tältä istumalta lumisotaan tai Lego-linnan rakennukseen. 

Enhän ole ainut? 

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Kaipaatko koskaan pitkää tukkaa?

Kumma kyllä – en ollenkaan. Olen sen verran menevää tyyppiä, että hiukset ja niiden laittoon ennen kuluttamani aika tuntuu nyt aika orjalliselta. Uusi kuontalo sopii elämäntyyliini paljon luontevammin, ja arvostan esimerkiksi sitä, että voin suurimman osan ajasta leikata sen itse.

Lyhyt tukka on myös ihanan käytännöllinen – helteistä ja työmatkoista pyörällä on tullut moninkertaisesti kivempaa touhua nyt, kun kiharat eivät enää jatkuvasti pyöri silmillä. 

Mitä esteettisiin tekijöihin tulee, lyhyen tukan ansiosta olen löytänyt muun muassa isot korvakorut. Poikatytölle sopii hyvin se, että punahuulet ja naiselliset mekot saavat kontrastia skarpista kuontalosta.

Harkitsitko kauan hiusten leikkaamista lyhyiksi? 

En. Pari tuntia taisin arpoa. 

Uskotko, että tuollainen leikkaus voisi sopia ihan piikkisuoralle tukalle?

Ajattelisin, että tukan laatua olennaisempi tekijä on kasvojen muoto. Oli miten oli, antaa mennä vaan!

Anna muutama suosikkivinkkisi kauneuteen, pukeutumiseen ja hyvinvointiin liittyen.

Älä stressaa liikoja, ja pyri tekemään juttuja, joista tulee hyvä mieli. Toisinaan meikkaan tai laitan tukan, vaikka en poistuisi kotoa koko päivänä. Hölmöä, mutta ah, niin ihanaa.

Älä esitä. Kaikkien ei tarvitse ahtaa saman ketjuliikkeen minimalistiseen trendiasuun, jos oma juttu näyttää pikemminkin joulukuuselta. Häntä pystyyn ja valot päälle!

Hymyile, ja vielä kerran hymyile! Mököttäminen ja mutruilu on pönttöjen puuhaa.

Paljonko käytät kuussa rahaa vaatteisiin keskimäärin?

Todella vähän. Tätä nykyä ehkä muutaman kympin jos sitäkään.

Toisaalta taas – jos nään jotain, mistä aidosti pidän, rahaa voi mennä kertahujauksella paljonkin. En ole kitsas.

Mistä oikein ammennat tuon ihanan ja hurmaavan elämänasenteesi? Millaisen vinkin antaisit nuorelle naiselle, joka tarvitsisi samanlaista positiivista asennetta ja itsevarmuutta?

Älä välitä muiden sanomisista, vaan pidä pääsi viimeiseen asti. Näin retrospektiivissä voin kertoa, että esimerkiksi teini-iän outolintuudesta on ollut elämässä pelkästään hyötyä. 

Milloin itkit viimeksi?

Viikko sitten. Jouduin tahtomattani mukaan konfliktiin, ja olen aivan surkea riitelijä.

En rehellisesti ymmärrä, miten kukaan kykenee aktiivisesti kuluttamaan energiaansa vihanpitoon ja jatkuvaan vänkäämiseen. 

Onko sulla päiviä, kun ei jaksa hymyillä ja koko maailma ärsyttää? Miten oikein pääset sellaisista negatiivisista tunteista eroon?

On aina silloin tällöin. Asiat selkenevät yleensä juttelemalla. Pään sisälle saa kerättyä aikamoiset patoutumat, jos ikävistä tunteista ei puhu.

Onko sulla ollut ikinä ns. "ikäkriisiä?" Pelkään, että jokainen päätökseni vaikuttaa merkittävästi loppuelämään, ja stressaan just sen elämänsuunnan valitsemista.

Ei koskaan! Tässähän sitä elämää parhaillaan rakennetaan, ja kokeilut kuuluuvat kuvaan. Nuoren iän etuisuus on se, että jaksaa ja asioita tehdään muustakin kuin pelkästä mukavuudenhalusta. Miksei siis seikkailla silloin, kun otollisin aika on käsillä? 

Mikä inspiroi sinua?

Matkustelu! Uteliaisuus on hyve, ja välinpitämättömyys suurin rike elämää kohtaa.

Miten sinulla on niin hyvä itsekuri, että jaksat tehdä kaikenlaista? Minkä vinkin antaisit sellaiselle, joka kaipaisi samanlaista itsekuria toteuttaakseen asioita?

En usko, että kyse on niinkään itsekurista vaan spontaaniudesta – olen vain tehnyt, mitä mieleen on juolahtanut. Tässä kohtaa tullaankin persoonallisuuskysymysten äärelle. Kaikkien luonteelle päätön sinkoilu ei sovi.

Itse tiedän, etten saisi rauhaa, jos eläisin toisin kuin unelmoin.

Ootko aina itsevarma?

No en tietenkään!

Mitä onnellisuus merkitsee sinulle, ja koetko olevasi onnellinen?

Tässä iässä ja elämäntilanteessa onnellisuus tarkoittaa minulle riippumattomuutta. Sitä, että on vapaa tekemään elämällään mitä haluaa ja että liikkeitäni eivät määrittele materiaaliset hyödykkeet.

On olemassa tietenkin myös pienempiä tekijöitä, jotka tekevät elämästä nautinnollista. Iloinen juuri nyt olen vaikkapa siksi, että ulkona paistaa aurinko, kupissani on kahvia ja naapurini soittaa hyvää musiikkia takapihalla.

Suurin vastoinkäymisesi ja mitä siitä opit?

Vastoinkäymisiä on mahtunut matkalle yhtä paljon kuin onnistumisiakin.

Riippuu itsestä, jääkö tappioitaan surkuttelemaan vai ottaako alamäestä uudet vauhdit. Jo eletyistä koettelemuksista olen oppinut ainakin sen, että uutta ja kestävää ei voi rakentaa käsittelemättä ensin vanhat ongelmat perinpohjaisesti. Tämä pätee etenkin ihmissuhteisiin.

Ootko sä ikinä ollut jonkun tosi vaikean valinnan edessä ja mitkä motiivit (tunteet, järki) ovat vaikuttaneet päätöksiin?

Tietty – erityisesti ihmissuhteiden saralla. Päätökseni on näissä tapauksissa sanellut järki, vaikka olenkin jälkikäteen asioita tunteella vetistellyt.

Koetko, että rakastat itseäsi ja olet löytänyt sisäisen tasapainon? Millaisen ohjeen antaisit nuorelle naiselle, joka kamppailee kyseisten asioiden kanssa?

Hassua kyllä – mitä enemmän maailmaa nään, sitä tasapainoisemmaksi itseni tunnen.

Oma neuvoni on, että asiat kannattaa aina palauttaa oikeisiin mittasuhteisiinsa maapallon mittakaavassa. 

Oiva keino etäisyyden ottamiseen on esimerkiksi budjettireppureissu ulkomaille. Omat ongelmat unohtuvat tien päällä äkkiä – puhumattakaan uuden ympäristön tuomista ideoista: esimerkiksi Jamaikalla käydessäni minut yllätti paikallisten ihmisten kädenkosketeltava hyväntuulisuus – köyhyydestä ja hökkelikylistä huolimatta. 

En voinut olla pohtimatta: miten jengillä, jolla ei ole mitään, voi olla näin hyvä meno? Omat ongelmat poikineen tuntuivat siinä vaiheessa aika pikkuruisilta.

Oletko tyytyväinen vartaloosi ja ulkonäköösi, vai oletko joskus epävarma sen suhteen?

Nuorempana olin epävarma, mutta nykyään en enää välitä. Kun pakonomainen kolme kertaa viikossa -hikiurheilu ja turha terveellisyydentavoittelu jäivät pois, loksahti kaikki paikoilleen kuin itsestään. En esimerkiksi tiedä paljonko painan. 

Mikä on hyvinvointisi salaisuus?

En murehdi asioista, joilla ei oikeasti ole väliä. Suoritus- ja statuskeskeinen elämä on pahinta mitä tiedän. 

Mistä nautit?

Toisten ihmisten seurasta! Valokuvauksesta, kirjoittamisesta ja matkustamisesta. Kuvista ja äänistä ympärilläni.

Mitä teet kun sulla on huono fiilis?

Kuuntelen Björkiä. Siinä vasta voimaannuttava artisti, jota voi kuunnella ainoastaan äärimmäisen onnellisena tai hyvin surullisena. 

Kuinka usein ja miten urheilet?

Pyöräilen joka päivä vähintään tunnin. Kaikki muu on plussaa.

Millainen on mottosi ja elämänasenteesi?

Joku totesi joskus, että mitä ikinä tekeekään, kannattaa se tehdä pokkana. Tuo ohjenuora on lohduttanut varsinkin kämmien jälkeen. 

Kuulin äskettäin tarinan miehestä, joka kantaa mukanaan aina pientä diskopalloa. Eihän sitä koskaan tiedä, missä seuraavat bileet odottavat.

Aika ihailtava asenne mielestäni.

Share