Ladataan...
Laura de Lille

Trendi pyysi tässä kuussa kertomaan ylellisyyksistä, joista ei luopuisi. Koska haasteet ovat kivoja ja meikä yllytettävissä, päätin lähteä mukaan ajatusleikkiin.

Mikä tai mitkä olisivat asioita, joista en haluaisi päästää irti?

Kasvohoidot ja glögiläpät sikseen – voisin antaa pois lähestulkoon kaiken ympärilläni olevan.

Voin irroittautua omaisuudesta, tottumuksista tai dieetistäni, ja olla täysin tasapainoinen ja onnellinen ihminen. En omista mitään, mistä en voisi ajatella jossain vaiheessa irtautuvani.

Aineettomat ja henkiset resurssit ovatkin jo toinen stoori.

Jos minun pitäisi nimetä elämäni suurimmat ylellisyysasiat, tiedän tarkalleen mitä listaltani löytyisi: ihmissuhteet, terveys ja mahdollisuus toteuttaa omaa itseäni. Tänään ajattelin pureutua listan viimeiseen kohtaan.

Olen aina ollut tunnollinen intuition perässä kulkija: en muista montakaan päätöstä, jonka olisin tehnyt puhtaista järkisyistä. Myös itsensä toteuttaminen on tunnetason juttu. Sitä teen joka päivä töissä, matkoilla ja harrastuksissani.

Matkustelu on minulle yksi tärkeimmistä itseni toteuttamisen keinoista.

Olen seikkailijaluonne, enkä voisi kuvitella elämää ilman reppua ja tutkimusmatkan tuntua. Matkustelu on myös tapa toteuttaa vapaudenkaipuutani – luovimmillani olen itsenäisenä. Tästä syystä pidän erityisesti yksin reissaamisesta.

Samankaltaisia tuntemuksia minussa synnyttävät freelancerin työt, vaihtelevat maisemat ja uudet ihmiset. Luontoani toteutan myös pukeutumalla, kirjoittamalla tai vaikka lauleskelemalla kotiaskareiden lomassa.

En tunne kovinkaan montaa itsensätoteuttajaa, joka kituisi epämukavasti pitkiä aikoja.

Teen joskus huonoja valintoja ja laiskistun mukavuusalueellani, mutta kyseenalaistaja sisälläni ei jätä minua rauhaan tuolloinkaan. Vaikka katson tilanteet aina niin pitkälle kuin pystyn, voin myös vaihtaa kivutta kotikaupunkia, työpaikkoja ja elämäntilanteita, jotka eivät enää tunnetasolla tyydytä.

Löytyy monta syytä sille, miksi itsensä toteuttaminen on ylellisyyttä: olen tavannut paljon ihmisiä, jotka eivät rohkea täyttää unelmiaan tai elää niin kuin oikeasti haluaisivat. Ymmärrän tämän täysin. Itsensä likoon laittaminen voi olla todella pelottava ajatus.

Toivottavaa on toki myös, että elämässä kaikki muu on suurin piirtein kohdillaan. Erityisiä rahallisia resursseja ei itsensä toteuttaminen silti välttämättä vaadi. Väittäisin tekeväni samoja asioita tyhjätaskunakin, tilanteen ja suotujen mahdollisuuksien rajoissa.

Perimmiltään itsensä toteuttaminen kumpuaa kutsumuksesta, intohimosta ja sisäisen liekin vaalimisesta. Omasta mielestäni se on inspiroivin mahdollinen tila.

Olisi mahtavaa, jos elämässä menestymistä alettaisiin laskea muunkinlaisin mittarein kuin pelkällä rahalla, maineella ja materialla. Vaikkapa sillä, kuinka monta haavetta pääsi elinaikanaan toteuttamaan tai lahjaansa käyttämään. Koska siitähän tässä kaikessa on loppujen lopuksi kysymys.

Bob Dylania lainatakseni:

“A man is a success if he gets up in the morning and gets to bed at night, and in between he does what he wants to do.”

Hyvin tiivistetty.

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Toimitus heitti viime viikolla tiukan haasteen ja kysäisi, mitkä olisivat ne 10 asiaa, jotka haluaisin elämän aikana toteuttaa.

Passeli ajoitus, sillä en ole ikinä kasannut niin sanottua ämpärilistaa. 

Siihen olen aivan liian malttamaton, enkä yleensä viivyttele mitään, minkä voi tehdä jo tänään (paitsi tiskit ja puhelinlaskun maksaminen.)

Onneksi olemassa on siistejä juttuja, jotka eivät vielä ole ajankohtaisia.

Nämä 10 unelmaa hoitelen vähän myöhemmin.

1. Otan lemmikkipuudelin. Okei, en ihan oikeaa puudelia, mutta valkoisen villakoiran kumminkin. Koiranomistajaksi ryhdyn päivänä, jona huomaan kasvaneeni oikeasti vastuulliseksi aikuiseksi. Siihen asti vain imuroin.

2. Pyöräytän beibin. Ehdottomasti koiranjälkeistä kamaa, mutta kuitenkin. Avioliittobisneksistä en niin välitä, mutta jälkikasvu kiinnostaa, jos mäihä käy (viikinkinimet on jo valittu.)

3. Otan lisää tatuointeja. Älkää kysykö mitä tai minne. Päätös asiasta tehdään kuitenkin viime tingassa, kuten tapana on.

4. Ostan oman mökin. Uhoan eläväni vuokralla koko elämäni, mutta mökkiin, takkaan ja keinutuoliin hassaisin vaikka heti. Mmm... mökki!

5. Matkustan paljon. Menen kaikkialle, missä ikinä keksinkään haluta käydä ja asua.

6. Puhun sujuvaa tanskaa. Jos plääni menee pieleen, opettelen islannin kielen.

7. Kirjoitan kirjan. Eläkeiässä saattaa olla jo jotain tähdellistä sanottavaa.

8. Opiskelen itselleni kakkosammatin, jota en ole vielä keksinyt. Palaillaan astioille 15 vuoden päästä!

9. Opettelen purjehtimaan. Koska maailma mun osteri vielä mummunakin.

10. Etsin hyvät reissukaverit. Oli tää mies, beibi tai vaikka se villakoira, pidän huolta, että kaikilla on kivaa ja kaakaomukit täynnä. Perhe ja ystävät 4-eva.

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Onpas ilmoja pidellyt, ainakin tänä vuonna.

Tai no mistäs minä sen tietäisin – kokonaista kesää en ole viettänyt Suomessa sitten vuoden 2004, eli vuosikymmeneen.

Ja sekös meikälle sopii! Lilyssä kun ollaan kuhistu viime päivät siitä, millaisia elämänohjeita antaisi 10 vuotta nuoremmalle itselleen.

Koetetaan ihmeessä, kun kätsy aasinsiltakin löytyy!

Kesällä 2004 olin kova tyttö käymään festareilla. Oli musta polkkatukka ja olin aloittamassa kuvataidelukion. Deittailin naapurin viulistipoikaa ja söin paljon jäätelöä.

Luulin tietäväni paljon, mutta kas, enpäs sittenkään. Esimerkiksi sitä, että tulisin viettämään seuraavat kesät kaukana Suomesta ja niistä olisi parempi iloita, kun vielä ehtii.

Siispä Laura, 16 vee: mene saunaan, mene suoraan saunaan – järven kautta.

Koska sitä sulle tulee ulkomailla ikävä.

Koska siitä on Suomen kesässä kysymys, ei säämittarin lämpötiloissa. Lisää vain sauna, ja hyvä tulee.

Kakskutosena tämä tiedetään jo.

Lauantaipusuin Laura, joka näyttää edelleen samalta kuin 10 vuotta sitten ja joka ilmiselvästi piti Pori Jazzia 1974 kesän 2004 kohokohtana.

Share