Ladataan...
Laura de Lille

Unohtakaa kaikki, mitä olen sanonut designer-laukkujen pöllöydestä.

Japanilais-losilaisen sisarusparin Kimberly ja Nancy Wun pyörittämän Building Block-merkin nahkalaukut ovat kenties parasta mihin ihminen voi omaisuutensa sulloa.

Kuka uskoisi, että malliston takaa löytyvät entinen auto- että kenkäsuunnittelija?

Kuvat: Building Block

P.s Rakennuspalikkaminimalismista hurmaantuneena ostin minäkin nyt sen uuden repun. Hemmetti soikoon.

Share

Ladataan...
Laura de Lille



 


Ei tullut rannekelloa, ei.


Mutta Cold Picninin kaksivärinen sormus ja käsinmaalattu, nahkainen rannerengas, kyllä.


Tein voittajan ratkaisun, ja päätin, että ranteessa tikittävät viisarit eivät suoraan sanottuna helpota jo valmiiksi kärrynpyöriä vetelevää mieltäni. Tieto lisää tuskaa – sanokaa mun sanoneen.



Tulevan viikonlopun Halloween-juhliemme järjestelyt ovat täydessä tohinassa, ja syysväsymyksen ja äkillisen asumuutoksen tehnyt touhukas party planner vetäytyneekin pariksi päiväksi ylhäiseen yksinäisyyteensä. Voi näitä amerikkalaisia traditioita!


 


Palaillaan pidemmin juonenkääntein huomenissa. Hillitöntä torstai-iltaa!


 

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Menneenä sunnuntaina kipaisin toiselle puolelle jokea vaatesuunnittelijakaverini Olivierin työhuoneella käymään.

Olivier, johon olen tutustunut Nykkiin muutettuani, oli yksi viime syksynä Yhdysvalloissa esitetyn Project Runwayn 9.tuotantokauden kilpailijoista ja pyörittää tätä nykyä omaa nimeään kantavaa Olivier Green -vaatemallistoaan. Italiasta ja Lontoosta oppinsa hakeneella miekkosella oli täydessä työn touhussa minun rynnätessä studiolle, mutta muutamalle valokuvalle on onneksi aina vähän aikaa.

Kerrottakoon, että työhuoneensa muutaman muun paikallisen suunnittelijan kanssa jakava Olivier oli viikonloppuisesta kööristämme ainoa, joka jätti lauantai-illan tanssit lyhyeen herätäkseen aamulla töihin mittatilausmekkoa ahertamaan. 

Paitsi kunnianhimoinen, kaveri on myös loistava esimerkki tyhjän päälle heittäytymisestä. Kun herra muutti Euroopasta New Yorkiin vastavalmistuneena vaatesuunnittelijana vuoden päivät sitten, ei hän tuntenut paikan päältä ketään. Sitten tuli tv-sarja ja työmahdollisuudet ja sosiaaliset piirit seurasivat perässä.

Se sitten niistä puheista, että unelmistaan ei voisi tehdä totta. Inspiroivaa, eikö?

Share

Pages