Ladataan...
Laura de Lille

Hihittelin ääneen, kun lukaisin toissailtana minimalistimuodistaan tunnetun APC:n perustajan Jean Touitoun haastattelun.

Touitoun mukaan moni vaatteista, epämukavista trendeistä ja kivuliaista kengistä, kiinnostunut toimii kuin Tukholman syndroomainen: kidnappaajan roolissa vain häärii ihannoitu vaatesuunnittelija.

Miehellä saattaa olla pointtinsa.

Mutta entäs jos into pukeutumiseen ei olekaan trendien palvontaa? Onko tyylistään kiinnostunut automaattisesti pinnallinen ihminen?

Jos trendit edustavat omanlaistaan kulutusluksusta, pukeutumiselta ei voi välttyä kukaan. Vaatteet – näyttivät ne kuinka hyviltä tai nuhjuisilta tahansa – ovat tosiasiassa ruoan kaltainen perustarve.

Eikä se esteettinen kiinnostuskaan mitään pirun puuhaa ole.

Sen todistaa Women in Clothes, alkusyksystä ilmestynyt mielenkiintoinen kirjaprojekti, joka avaa yli 600 naisen ajatuksia tyylistä ja pukeutumisesta. Kirjassa aihetta puidaan muistojen, tarinoiden ja identiteettikysymysten keinoin.

Lopputulos on sarja valokuvia, esseitä, keskusteluita ja tarkkoja tyylihuomioita.

Kirjan luvataan osoittavan hellyyttävällä tavalla, että tyyli on paljon pintapuolisia villityksiä ihmeellisempää, puhuttelevampaa ja monimuotoisempaa. Ja ennen kaikkea henkilökohtaisempaa.

Sillä vaikka kuinka välillä materia-ahdistaa, ei tulisi kysymykseenkään, että luopuisin lahjaksi saamastani neuleesta, tunnearvokkaasta mekosta tai siitä räikeänpunaisesta tunikasta, josta olen vouhkannut jo vuosia. Nehän ilmentävät identiteettiäni – tyyppinä ja näin ollen myös pukeutujana.

Kirja lupaa freesin lähestysmistavan aiheeseen, josta on tehty – osittain syystäkin – kirosanan kaltainen. Niin houkuttelevaa, että se menee ainakin itselläni tilaukseen.

Ja mikä kunkuinta: kirja ei myy yhtikäs mitään.

Mitä mieltä sinä olet – onko kaikki muoti pinnallista?

Share