Ladataan...
Laura de Lille

Ranskalainen naisten- sekä miestenmuodin nouseva nimi The Kooples on taas vauhdissa. Hienostuneesta, mutta rock-henkisestä vaatelinjastaan tunnetuksi tullut pariisilaismerkki lienee suuremmalle yleisölle tuttu lähinnä mainoskampanjoistaan, joissa pällistelevät jokseenkin yläluokkalaiset, pääkaupungin trendikkäät pariskunnat. Polemiikkia aiheuttaneet mainokset ovat synnyttäneet paljon vastareaktioita elitistisyytensä vuoksi, hilpeyttäkin, mutta kaikki julkisuus ei todellakaan ole hyvää julkisuutta – ainakin mikäli tiettyä asemaa nauttivan merkin imago kokee ikävän kolahduksen. Viimeksi The Kooples sai näyttävää, mutta kyseenalaista näkyvyyttä käyttäessään mallinaan selkeästi alipainoista Margaux Lönnbergiä. Mainos kiellettiin Ranskassa ja aiheutti kohun, ja merkki sai tovin selitellä kantaansa syömishäiriöihin.

Mutta ei tässä vielä kaikki. Tällä viikolla The Kooples ilmoitti tulevasta yhteistyöstä: ensi keväänä vuorossa on englantilaisen, lähinnä huumeriippuvuudestaan sekä eräästä huippumallisuhteestaan tunnetun muusikon Pete Dohertyn The Kooplesille luoma vaatemallisto. Kirsikkana kakun päällä kerrottakoon vielä, että viitisentoista vaatetta käsittävän minimalliston lanseeraus myöhästyi puoli vuotta muusikon saaman puolen vuoden ehdottoman vankeusrangaistuksen takia.

Uutisessa on jotain hyvin traagisella tavalla koomista eikä se tee poikkeusta sääntöön: yhteistyömallistojen kulta-aikana lähes mikä tahansa kelpaa kaupaksi, kunhan etikettiin isketään oikean mediapersoonan nimi. Imagon pyörittäessä rahakoneistoa on selvää, että lähinnä tehokkaiksi viestintäkeinoiksi loihditut tuotelinjat pistävät pasmat sekaisin. Siis viis muusta, kunhan saa vetää jalkaansa idolinsa nimellä koristellut vermeet.

Mielestäni yksi muotimaailman älyttömimpiä tarinoita viime vuosilta on Kate Mossin tapaus. Sen kummemmin mallien tekemisistä tai tekemättä jättämisistä kiinnostumattomana jopa allekirjoittanut haukkoi henkeään seuratessaan tapahtumien kulkua. Kun brittimalli vuonna 2005 jäi rysän päältä kiinni huumeista nenänpielet valkoisena, irtisanoutuivat tähtösen tärkeimmät yhteistyökumppanit sopimuksensa irti ja syystäkin. Mallin lopullinen kohtalo ei kuitenkaan ollut aivan yhtä traaginen kuin olisi voinut odottaa.  Alkukohinan jälkeen naisen ura lähti uudelleen nousuun, ja muun muassa Topshop-ketju solmi mallin kanssa erittäin rahakkaan, monta sesonkia kattavan vaatemallistoyhteistyön. Lähes kulttimaineeseen nousseet vaatteet myytiin loppuun joka kerta ennätysajassa.

Tähänkö nykykuluttaja nyt sitten haluaa samaistua? Oli ihminen kuinka erehtyväinen hyvänsä tai designer-pillifarkkujen ja Repeton ballerinojen yhdistelmän keksinyt tyyliniekka, suurin rimanalitus edellä mainituissa tapauksissa on merkkien pyrkimys rahastaa toisten pahoinvoinnilla. Toivoa ainoastaan sopii, että moniongelmaisen rokkarin pöksylinja tai hälyttävän alipainoisen muotibloggarin katalogikuvat eivät pureskelematta vetoa kaikkiin kohderyhmän edustajiin.

Itsehän en edellä mainittuun kuulu, mutta tämän sanon: ostan omat vaatteeni - nyt ja vastaisuudessa - mieluummin niiltä, joilla on järki päässä kuin kokaiinit housuilla.

Kuvat: The Kooples ja Topshop

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Näin nettikauppojen nousukaudella kuluttajien ostostottumukset Internetissä on aihe, joka ei ota kuluakseen.

Viime kuussa käytettyjen vaatteiden jälleenmyyntiin erikoistunut ranskalainen Ugotawish-nettisivusto toteutti kyselyn 18-45-vuotiaiden naisten ostoskäyttäytymisestä netissä, ja tulokset eivät juuri yllättäneet.

Kyselyyn osallistujat oltiin jaettu kahteen eri ikäryhmään : 18-24- ja 30-45-vuotiaisiin. Tutkimus selvitti, että 18-24-vuotiaista 81% piti brändejä hintaa tärkeämpänä tekijänä uusia vaatteita ostaessaan. Häkellyttävät 92% vastaajista oli perustellut  tämän merkkivaatteiden jännittävyydellä ja sillä miten niiden hankkiminen sai tuntemaan "perhosia vatsassa."  Merkkien nähtiin nostavan myös itsetuntoa: 75% haki vaatteillaan uskottavuutta ja lähes puolet vastaajista näki parantavansa niillä työllistymismahdollisuuksiaan.

30-45-vuotiaiden naisten ikäryhmässä enemmistä kertoi saavansa mielihyvää enemmän hyvistä tarjouksista kuin tietyn merkin tuotteiden ostamisesta. Tässä ryhmässä hintatarkkailu ja erinäiset tarjouskampanjat olivat suurin motivaattori tilauksen naputteluun.

Kyselyssä kävi ilmi taas se, mitä sanotaan harvoin ääneen: brändien rooli on tarjota kuluttajilleen ensisijaisesti unelmia. Jos tapetille ei nosteta iänikuista laatu- ja kestävyyskeskustelua, erityisesti nuorempi sukupolvi ostaa lähes poikkeuksetta mielikuvillaan. Tämä selittää muun muassa sen, miksi sadan euron perus-t-paidat ovat mielestämme hintansa väärtejä tai miksi tietyn ruotsalaismerkin neuleet nyt vaan tuntuvat niin uskomattoman pehmeiltä - oli niistä sitten hyötyä työpaikkahaastattelussa tai ei.

Nii-in. Toisinaan taru on hurjasti totuutta ihmeellisempää.

Kuva: Alexander Wang

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Löysin tänään hyllyjä siivotessa tämän viime talvelta peräisin olevan koulutyön:

Tehtävänämme oli tuolloin luoda Célinelle miesten luksuslaukkumallisto Intian markkinoille, ja täytyy sanoa, että tämä projekti karkasi niin lapasesta kuin olla ja voi. Rajoja ei työlle oikeastaan annettu, ja materiaaleista sekä väreistä oli löydyttävä - mitä enemmän ja blingimpää, sen parempi. Tämä oli  kenties ensimmäinen ja viimeinen työni, joka koostui muun muassa fuksianpunaisesta rauskusta tehdyistä ja timantein koristelluista salkuista tai 700 euron arvoisista rahapusseista. Kastijärjestelmän koukerot (korkeamman kastin jäsen kun ei sovita alemman kastijärjestelmään kuuluvan henkilön koskemaa esinettä) vältimme muun muassa niin, että asiakas pääsi sovittamaan laukkuja virtuaalisen sovituskopin, eli näytön, avulla.

Vieläkin naurattaa, mutta ainakin opettaja tykkäsi! 

Share

Pages