Ladataan...
Laura de Lille

Olen tehnyt tänä vuonna kaksi ihanaa minimatkaa: tammikuussa käväisin Kööpenhaminassa ja huhtikuussa Berliinissä.

Molempiin reissuihin on liittynyt jollain tapaa kahvi.

Olen nimittäin salaa scoutannut teille kaupunkien ihanimpia kahviloita!

Jos siis matka Berliiniin tai Köpikseen on kiikarissa, lukekaa parhaimmat kahvilavinkkini kohteisiin Pauligin sivuilta, jossa toimin vieraskirjoittajana vielä tämän kuun.

Berliinin suosikkikahvilani löydätte täältä ja Köpiksen kotoisimmat osoitteet täältä.

Mukavaa matkaa ja vielä parempaa perjantaita!

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Kaikki päättyy joskus – myös miniloma Kööpenhaminassa.

Täydellisessä maailmassa Köpis tapahtuisi joka viikonloppu.

Näin ajattelee nainen, joka on juuri tehnyt monta elämänsä ekaa: juonut baarissa kokonaisen kaljan, joogannut tanskaksi ja ottanut kalapedikyyrin.

Kotiin on kiva lähteä, vaikka ajatus vähän kirveleekin.

Kööpenhamina on paikka, johon voisin jäädä asumaan vaikka tältä istumalta. Hyggeä täältä löytyy vaikka muille jakaa.

Tiilitalot, kirmaileva tanskalaislapset ja kadulla toisiaan silmiin katsovat ihmiset – siinä muutama asia, joista Köpiksessä tykkään.

Silti mikään kaupunki ei toimi ilman huippuja ihmisiä. Uskon, että paikasta kuin paikasta voi tehdä oikealla seuralla elinkelpoisen. Lohdullista on, että köpistilaan voi virittyä milloin ja missä vain.

Kieltä, sen sijaan, on huomattavasti vaikeampi imitoida.

Kun ensi kerran tavataan, toivon uskaltavani skarpata siinäkin. Sanoa tak tak kaupan kassalla ja jutella takaisin pikkutanskikselle, joka ojentaa minulle kahvilassa lelupupun. Mieleni teki kyllä.

Vähän kuten joskus halusin maistaa kaljaa, joogata vieraalla kielellä ja ottaa jalkapohjia kutittavan kalapedikyyrin.

No, onpa ainakin hyvä syy tulla takaisin.

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Uusin Köpiksen punkkauspaikkani: valoisa kolmio Vesterbrossa.

Lautalattiat löytyy, näkymät löytyy ja kitaroita löytyy. Nurkissa lymyilee myös yksi hyvin väsynyt matkailija. Onneksi on tammikuun auringonpaiste, joka herättää. 

Minulta on pariin otteeseen tiedusteltu, miksi lähdin tälle matkalle. Virallinen vastaukseni on, että halusin hengähdystauon Helsingistä. Kööpenhaminalaisia tämä huvittaa. He eivät voi ymmärtää, miksi kukaan tulisi kaupunkiin tammikuussa, kun kaikki on kylmää ja harmaata.

Onneksi yksi ymmärtäjä löytyi eilen – 50-vuotias tanskalaismies. Hän kutsui Kööpenhaminaa pohjolan Pariisiksi. Tykkäsin.

Mieluiten eläisin aina kuten matkustan – ennakkoluulottomasti ja sopivasti sydän hihassa. Juttelisin kahvilanpitäjille, pelaisin totuutta ja tehtävää baarissa tapaamieni ihmisten kanssa. Kokeilisin uusia asioita ja olisin välittämättä, jos ne menevät poskelleen. Joskus olin tässä parempi.

Kotipuolessa rutiineista irrottautuminen on vaikeaa, joskus jopa mahdotonta. Reissussa ei. Parhaimmillaan matka on sysäys uuteen suuntaan.

Köpiskamun kauppakassia lainatakseni: when nothing goes right, go left.

Share

Pages