Ladataan...
Laura de Lille

Tarkoituksenani on koota parhaat Islannin-vinkkini yhteen postaukseen myöhemmin tässä kuussa.

Tässä ja seuraavassa postauksessa tulen antamaan muutamia vinkkejä siitä, missä Islannissa kannattaa ostoksensa tehdä. Niukkasanaisesti siksi, että matkustelu ei ole minulle kaupoissa pyörimistä – hamstraamisesta nyt puhumattakaan – vaan ennen kaikkea kohteeseen itseensä tutustumista. 

Vintage-fanina tapaankin tsekkailla usein vain kakkoskäden tarjonnan sen ollessa usein hauska läpileikkaus kaupungin tyylistä noin ylipäätään.

Reykjavik on niitä paikkoja, jonka katukuva on yhä varsin omaleimainen. Toisin kuin moni ketjuliikeviidakoksi muuttunut eurooppalainen pääkaupunki, Reykjavik on edelleen täynnä paikallisten yksityisyrittäjien pyörittämiä suloisia pikkuputiikkeja. Esimerkiksi H&M:ää maassa ei ole ollut enää vuosikausiin, ja kaupungin keskustastakin löysin vain yhden sisustusketjuliikkeen.

On myönnettävä, että kaupungin kakkoskäden tarjonta ei päätä huimaa: varsinaisia vintage-putiikkeja Reykjavikista löytyy vain muutama. Jos paikallisia on uskominen, parhaimmat löydöt täällä tekee Punaisen Ristin kirppikseltä!

Tästäkin huolimatta päätin antaa mahdollisuuden aivan Reykjavikin keskustassa sijaitsevalle Nostalgíalle.

Pieni mutta energinen Nostalgía on ihastuttava väriläikkä keskellä kaupungin pääostoskatua Laugaveguria.

Erityisen ihastunut olin noihin päheästi stailattuihin, punakutrisiin näyteikkunamannekiineihin! 

Nostalgían tarjonta koostuu tarkoin valituista, noin 1970-90-luvuilta peräisin olevista aarteista.

Näin talvisaikaan myymälän valikoima oli pitkälti neule- ja takkipainotteista muutamaa mekkorekkiä lukuun ottamatta. Omia lemppareitani myymälässä olivat muhkeat, värikkäät neuletakit, joiden huomasin olevan reykjavikilaisten vintage-kauppojen vetoneula noin ylipäätään. 

Toinen huomionarvoinen, nosteessa oleva tuote olivat 80-luvun mummotuulitakit, joita löysin paristakin eri myymälästä. (Milloin niistä muuten tuli se juttu?!)

Laukkuja ja kenkiä myymälässä ei ollut nimeksikään, mutta koruja Nostalgíasta löytyy. Yllä olevien suhteen olin tosin vähän skeptisempi. 

Hintatasoltaan Nostalgía on vintage-putiikkien keskitasoa: mekoista saa pulittaa noin 30-40 dollaria (20-30 euroa) ja takeista noin 90 dollaria (n. 65 euroa.)

Päällimmäinen fiilikseni putiikista oli positiivinen. Jos asuisin kaupungissa, tsekkaisin sen varmasti säännöllisesti etsiessäni jotain vähän erikoisempaa päällepantavaa.

Lisäplussat myös mukavasta myyjästä, joka oli sydämen sulattava todiste siitä, että islantilaisaksenttiin ei vaan voi kyllästyä. Suosittelen!

Ja näin tänne pääsee: Laugavegur 32, 101 Reykjavik

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Pusuja ja myöhästynyttä ystävänpäivärakkautta Reykjavikista!

Olinkin unohtanut miten kerrassaan valloittava pikkukaupunki tämä on.

Ihania puutaloja, pilvetön taivas ja paljon raikasta ilmaa – pystyykö ihminen muuta kaupungilta toivoa? Reykjavikissa voi: vaikkapa näkymiä lumisille vuorenhuipuille. Sellaiset ovat näköalat hostellini ikkunasta.

Pitkien kävelyretkien lomassa olen hengannut ranskalaispoikien kanssa, saanut pusun islantilaistytöltä ja syönyt kantaväestön tapaan paljon karkkia (islantilaiset ovat suurta karkinsyöjäkansaa, ja ihmekös tuo: islanninkieliset karkkipussit ovat vastustamattomia!) 

Ja hei muuten – se Mansistersin keikka oli tajunnanräjäyttävä. Harpan parkkihallissa saattoi olla kylmä, mutta itse tanssit olivat vuoden tähän asti parhaimmat. Pääsin heittämään ylävitoset Sexy Lazerin kanssa, ja päätin, että menen isona naimisiin Kasper Bjørken kanssa.

Tuleva kotitalomme on suloinen puutalo tuolta kukkulalta. Merinäköalalla, bien sûr.

 

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Täällä sitä ollaan — perillä kuun pinnalla!

Keskiviikkoisen työpäivän jälkeen kentälle singahtaneena ja kuusi tuntia myöhemmin säkkipimeään Islantiin saapuneena olo on vieläkin vähän pöllähtänyt.

Lyhyet lentokoneyöunet syövät naista, ja niinpä näin asialliseksi toteuttaa pitkäaikaisen unelmani ja mennä aivan ensimmäiseksi saunaan. Kyllä!

Kiva herätys, ja lähtivätpä silmistä ne viimeisetkin unihiekat. (Vaikka saatoin kyllä nukahtaa vielä Reykjavikin-bussiin, ehkä.)

Muita päivän kohokohtia: hostellin respatyttö laskutti minut kahdesti, päädyin kuuden hengen huoneeseen suomalaisen kanssa, joka ei halua puhua suomea ja näin elämäni parhaimman hampurilaiskatumainoksen: vain islantilainen nimeää hamppariateriansa Kevin Baconiksi. 

Mikäs tässä siis lomaillessa?

Palaillaan Reykjavik-kuvasatsin kera, kamut!

Share

Pages