Ladataan...
Laura de Lille

Kuka muistaa vielä tämän koko blogitaipaleeni käsittävän tyylikatselmuksen?

Nyt olisi aika tehdä samanlainen menneestä vuodesta!

Mitä uutta, mitä vanhaa?

Viime vuoden aikana kokeilin keskijakausta ja kasvatin otsiksen pois, mutta jatkoin hiushälläväliänismiäni. Rakastuin burgundiin ja jadenvihreään, opin käyttämään punaista, tein ennätykselliset kolme Isabel Marant -hankintaa ja kuljin paljon maihinnousukengissä (mutta sipsuttelin kyllä aimo annoksen koroillakin.) Ostin pakon edessä kaksi kappaletta uusia housuja, opettelin käyttämään huulipunaa. Käytin paljon värikkäitä nahkahanskoja. Tulin kuvatuksi katutyylisivuistolle muutamaan otteeseen Pariisissa ja viimeksi Nykin muotiviikoilla hullussa japanilaisessa hameessani. Pidin hauskaa. Sekä täällä blogissa että ulkomaailmassa. 

Toisin sanoen: Yhtä tuulella käytiin kuin ennenkin vanhaan. Hetken verran sain jo uskoteltua itselleni, että tässä oltaisiin muka jotenkin seestytty. Ei olla.

Ensi vuoden saldoa odotellessa!

Share

Ladataan...
Laura de Lille

Nyt tulee kolme vuotta täyteen siitä, kun aloitin blogin pitämisen. Sen kunniaksi päätin tehdä pienen katsauksen menneiden vuosien tyyleihini. Johtopäätös: olen näyttänyt oikeastaan samalta koko tämän ajan ja ainut muuttuva tekijä tyylissäni on tainnut olla otsatukan pituus. Huolestuttavaa?

Monesti kuulee ihmisten puhuvan siitä, miten jossain vaiheessa se oma tyyli löytyi. Itse en edes muista kunnolla aikaa, jolloin en olisi jakanut samaa näkemystä kauniina pitämistäni asioista ja pukeutunut (tai ainakin halunnut pukeutua) tällä lailla.

Pienen kaupungin kasvattina muistan tosin sen ainaisen ahdistuksen kivojen vaatteiden puutteesta, ja jo silloin uhosin vielä joku päivä pukeutuvani juuri niin kuin halusin. Uskaltamisen puutteesta ei tosin ole ikinä ollut kyse, ja olenkin kulkenut teini-ikäisestä lähtien juuri niissä vaatteissa, joissa olen tuntenut oloni sillä hetkellä kotoisammaksi.

Miltä nämä blogivuodet ovat sitten näyttäneet? Katsotaan!

Vuonna 2008 siisteimpiä juttuja olivat American Apparel-hameet, violetti ja Sonia Rykiel. Ja mitä ilmeisemmin myös mielivaltainen printtien sekoittelu keskenään. Moisen olen tosin sittemmin lopettanut. Kiitos Pariisi?

Vuonna 2009 innostuin kovasti harmaasta. Sen verran kauneudentajuni siis antoi kuin antoikin periksi asfaltinharmaalle Pariisille, ja se on edelleenkin yksi luottoväreistäni. Samana vuonna koin rakkauden kesän myös vedenvihreiden farkkujeni kanssa. Ah! Pitäisiköhän ne kaivaa taas kaapista?

Viime vuonna sain malttia kasvattaa otsatukan pois ja kuljinkin siitä suurimman osan huolettomasti ilman. Miksei kukaan kertonut, että kesä otsatukattomana on yhtä helppoa? Viime vuonna innostuin roosasta ja nude-sävyistä. Niitä tuli yhdistettyä aivan luvattoman paljon vihreään. Niin paljon, että opettajani huomautti asiasta. Silloin tiesin, että muutoksen olisi tapahduttava. Auts!

Tänä vuonna olen pitäytynyt viimeisen vuoden aikana hyväksi todettuihin juttuihin, vaikkakin tyylistäni on tullut taas pitkästä aikaa aavistuksen leikkisämpi. Jadenvihreä ja jopa petroolinsininen (!) houkuttelevat tällä hetkellä hurjasti, ja ei siitä roosastakaan ihan täysin olla vielä irti päästy. Ehkä sitten ensi vuonna?

Share