Ahvenanmaan pannukakku eli seksiloma gone bääd

Ladataan...
Laura loves

Minä ja kihlattuni olemme historiallisen surkeita lykkäämään lapsiamme yöhoitoon. Kutsutaan sitä kiintymysvanhemmuudeksi, tai ihan vaan maalaisjärkeksi, tai toisen koulukunnan mukaan hysterisoinniksi, ihan miksi tahansa: ajatus siitä, että alle vuoden ikäinen lapsi on yötä erossa kummastakin vanhemmastaan yhtä aikaa, sattuu syrämeeni. Aiheuttaa rintalihaksissa kramppia. Ei tunnu kivalta. Okei, olet eri mieltä, mutta ei takerruta tähän!

Olen nimittäin saapumassa merkittävään uutisosioon: nyt, Uljaksen ollessa puolitoista, koimme Aleksin kanssa vihdoin mahdolliseksi sen, että lapsemme menisivät yhdessä äidilleni yökylään. Kaksi yötä tuntuisi yhä ihan mahdottomalta, mutta yksi yö. Se tuntui jo siedettävältä. Mieletön merkkipaalu! Varasimme matkan lempihotelliimme, Ahvenanmaan mielettömään Havsviddeniin. Laivalla sinne, yksi yö yksinäisessä sviittihuvilassa meren yllä, seuraavana päivänä laivalla takaisin. Laivalta samppanjat ja suklaat mukaan, illalla saunomista ja kylpemistä ja mitä näitä nyt on.

Kun matka oli varattu, maailmankaikkeus alkoi viskellä bonuksia peliin: tuli yllätyskutsu bilehäihin, ei lapsia. Tuli rakastetun kaveribändin paluukeikka Tampereelle. Nämä kaikki kolmena peräkkäisenä viikonloppuna. Arvoimme, pähkäilimme ja lopulta tuuletimme: lapset yhden yön hoitoon kolmena peräkkäisenä viikonloppuna, wtf, kreisii, siistii, wohoo. Seksiloma, seksiloma, seksilooooomaaaa, rallattelin viikkokaupalla.

Ei siinä mitään, lapsilla ja heidän nonnallaan (äitini) meni kyllä kaikkina kolmena viikonloppuna hyvin. Oli ylenpalttista ulkoilua ja reippailua, lettukestejä, leikkejä.

Mutta me! Meillä ei mennyt hyvin. Emme riitele arjessa juurikaan. Jos tämä ei olisi perheohjelma, voisin kertoa, ettei seksielämässämmekään ole moittimista. (Mutta koska tämä on, ette juuri lukeneet tuota.) Mutta herran pieksut! Kolmen viikonlopun seksilomillamme emme muuta tehneetkään kuin riidelleet ja olleet harrastamatta seksiä. Räkätän tätä kirjoittaessani: nyt naurattaa. Mutta kuukauden kolme ekaa viikonloppua ainoastaan ja vain itketti

Tiedän kyllä kliseet siitä, että kun astutaan äidin ja isän roolista vapaalle ja taas mieheksi ja naiseksi ja pariskunnaksi, kaikki menee mönkään. On liikaa odotuksia. Vuorokaudessa ei ehditä virittäytyä romanttisiin tunnelmiin. Arkeen hautautunut kuona ja suhteen kipupisteet puskevat pintaan. Luulin kuitenkin, että koska tiedostan kyseiset sudenkuopat, ne eivät kosketa minua. Että eihän me nyt noin typeriä olla. Meillä menee kaikki smoothisti. Tsiisös. Juu ei.

Ahvenanmaa oli pahin. Ehkä siksi, että sitä olimme odottaneet hulluna. Tiedättekö sen tunteen, kun istuu ihanan hotellihuoneen sängyllä kädet puuskassa ja otsa kurtussa (tai karkeampaa ilmaisua käyttääksemme: naama norsunvitulla) ja mököttää mököttämistään vilkuillen välillä kelloa ja tajuten, että kallisarvoinen kahdenkeskeinen aika raksuttaa vääjäämättä kohti loppuaan? Tekisi niin mieli leppyä ja antaa periksi, mutta joku inhottava demoni sisässä ei suostu käyttäytymään järkevästi. On pakko pilata kaikkien paikallaolevien ilta, vaikka katuu jo valmiiksi käytöstään. Jep.

Viimeisimmän fiaskon jälkeen julistin, että nämä seksilomat olivat mun osalta tässä. Tiedä sitten, olinko tosissani. Vuoden päästä pitäisi lähteä häämatkalle. Toivon kasvavani siihen mennessä henkisesti noin kolme metriä ja noin kolmekymmentä vuotta. Esitän tässä julkisen toiveen itselleni siitä, etten menisi pilaamaan sitä lomaa ainakaan ihan kokonaan. Viitsisitsä mitenkään?

Share
Ladataan...

Kommentit

pienisisko
Spin off

:D Ihana! Minulla ei ole lapsia, joten edes voi yrittää ymmärttää mutta sympatiseeraan silti. Kuulostaa niin... inhimilliseltä. 

laurafree
Laura loves

Ei ne lapsetkaan ehkä oo se olennaisin osuus, vaan yleensäkin tuo paineen kerääminen johonkin tiettyyn hetkeen/iltaan/viikonloppuun. Toki lapset kasvattaa sitä painetta, kun yhteinen aika on harvinaisempaa.. Mutta joo, inhimillistä eittämättä. Helvetin inhimillisyys :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Ihana Laura! Tää teksti pelasti mun viikon - ja ehkä parisuhteenkin. Mahtavaa että joku sanoo näitä asioita ääneen. Huippu blogi, tykkään!

laurafree
Laura loves

Ei nyt sentään liioitella :D Mutta kiitos lämmittävästä palautteesta!

Tämä blogi kaikkineen ja ehkä erityisesti tämä postaus (ja muutama muu...) on niin hyvin ja hauskasti ja elämänmakuisesti kirjoitettu, että rima kommentin kirjoittamiseen nousee nousee nousee...siks vain painan sydäntä ja tykkään. 

laurafree
Laura loves

Höpönlöpö, kirjoittamaan vaan. Mutta kiitos kuitenkin siis!

Venni (Ei varmistettu)

Niiiin sama. Kun vihdoin päästäis johonkin kahdestaan, riidellään. Viimeksi tosin hoidettiin riitely alta pois jo ennen lähtöä, tiedäthän: "Mä en todellakaan aio lähteä sun kanssa yhtään mihinkään!" ja "Hyvä, mä meen niin paljon mieluummin sinne hotelliin yksin!"

Tätä ratkaisua saa vapaasti lainata! Loppujen lopuksi viimeksikin oli oikein leppoisa ja romantillinen tunnelma reissussa. Olen myös kuullut pariskunnista, jotka hoitavat nämä suorituspaineet menemällä ennen matkaa johonkin, no, kröhöm, panemaan.

Ihanaa, kun tulee päivityksiä! Sun blogi on ihan mahtava.

Venni

laurafree
Laura loves

Ai että, hyvä vinkki. Vähän niinku suojakänni! Suojariita ennen matkaa! Ehdottomasti vinkkipankkiin ja käyttöön! Go Venni!

Vierailija (Ei varmistettu)

Laura, oot ihana! Vaikka meidän perheessä ei (ainakaan vielä) lapsia olekaan, on tuo ilmiö niin kovin, kovin tuttu! Olimme nuorempina melko pitkään kaukosuhteessa, ja voi sitä äksyilyyn, mököttämiseen ja riitelyyn käytettyjen viikonloppujen määrää! Aina perjantaisin, kun tavattiin juna-asemalla jommankumman tullessa parin viikon erillään olon jälkeen kylään, päädyttiin riitelemään urposti, vaikka oikeasti olisi haluttu (ja suunniteltu) viettää aikaa paljon kuumemmissa/hellemmissä merkeissä... Ja sama homma sunnuntaisin: viimeiset tunnit ennen toisen kotiinlähtöä olivat aina sitä räjähdysherkintä aikaa. On sitä ihminen vaan tyhmä, kun ei osaa käsitellä tunteitaan ja odotuksiaan, vaan purkaa kaiken just noin, kuin kuvasit :D no, onneksi elämä ja parisuhde jatkuu epäonnistuneista lemmenlomista huolimatta! :)

laurafree
Laura loves

Jooo! Muistan kyllä näitä samoja laianalaisuuksia myös etäsuhteesta. Miten ihminen onkin niin arvattava (ja samalla itselleenkin niin mystinen)? Miiiiksi pitää? Joo, onneksi näitä lemmenlomia pitää sietää vain silloin tällöin. Huh.

Mä näkisin, ettei riitelyynkään käytetty kahdenkeskinen aika oo kuitenkaan hukkaan heitettyä :) Olettaen tietysti, että jonkinlaista rakentavaakin keskustelua tapahtuu ja asiat saadaan myös sovittua.... Meillä ainakin jotkut aiheet jää vähän muhimaan, kun ei kaikesta voi lasten kuullen puhua ja parempihan se on päästää höyryt välillä pihalle, kun se että ne vuosikausia patoutuu! 

laurafree
Laura loves

Tuota olen koittanut järkeillä itselleni, ja niinhän se on: kyllä ne paskemmat jututkin pitää perata läpi, vaikkapa sitten ällöromanttisen illan kustannuksella.. Toivottavasti palkinto odottaa tulevaisuudessa, kun kaikki kakka ei lentelekään tuulettimesta sitten kerralla, vaan jotain on saatu käsiteltyä alta pois. Uskon siihen. Jes. Kiitos rohkaisusta.

laurafree
Laura loves

Okei, eli tää juttu voi tapahtua myös häämatkalla :D Kauhulla odotan!

Miirunen (Ei varmistettu)

HAHAAHH :D siis oot kyllä niin hauska naikkonen ettei rajaa! seksiloma gone bääd ja mietin ettet kai oikeesti kirjota siitä, mut kirjotit ja tosi hyvinki vielä. Ei ihme, ettei sulta hommat lopu. Iso peukku.

laurafree
Laura loves

Tänks!

Amma
Why you little!!

Joo hei sitä sattuu. Myös sitä, että lapsi on mummilassa, olisko vähän seksihommia illalla? Kymmenen minuutin päästä allekirjoittanut nukkuu sohvalla, koska vaan väsyttää niin paljon. Sitten seuraavana päivänä voikin siivota, sillä kersa on pois tieltä. Ei se kato vaan mee aina niinku strömssöössä. Mut mä oon liikkeellä sellasella arki näyttää mitä todellinen rakkaus ja yhteys ja parisuhde on ja seksi on sit vaan sellanen bonus siihen. Kun ei enää mitään nuoria olla.

laurafree
Laura loves

Joo, ei mee kuten Strömsössä. Menee kuten Ahvenanmaalla. Tirsk.
Mut joo, just tolla asenteella pitäis edetä!

iituliina (Ei varmistettu) http://iituliina.blogspot.fi/

Nii justiinsa. Aina. Viikko (okei, kolme päivää, kaks päivää, päivä, tunti, kuka näitä laskee?) erossa eletään ihan sujuvasti ja riidellään sit kun koittaa se kauan kaivattu yhteinen aika. Hienosti. Innolla ootan perjantaita taas. Vai pitäisköhän harkita jotain puhelimitse käytävää riitaa torstaille, niin vois siirtyä suoraan siihen sovintoseksiin sit.. Toimivuudesta ei kyllä oo takeita.

Kommentoi

Ladataan...