Bai bai, Bossis

Ladataan...
Laura loves

Kaupungin suloisin kahvila laitettiin lauantaina lihoiksi. Bossaliinan tarina loppui aivan liian pian. Perheemme lauantaiaamiaisesta Maariankadulla ei ehtinyt tulla traditiota. En ehtinyt käydä sunnuntaibrunssilla tarpeeksi usein.

Typerää jossittelua. Juuri kaltaisteni "ens viikolla käyn sitten joka päivä, ihavvarmaa" -asiakkaiden takia satu varmaan sinetöitiin ennen aikojaan. Ei auta märehtiminen. Ainakin voin sanoa ottaneeni Bossaliinan viimeisestä päivästä kaiken irti. Aamulla kävimme koko perheen voimin ja tilasimme täytettyä leipää, vadelma-valkosuklaakakkua, karpalokeksiä ja marenki-kuningatarpiirasta - sekä tietysti pari pilkullista kupillista erittäin hyvää kahvia. Sulo rakastaa (siis rakasti! imperfekti! nyyh!) tepsutella Bossiksella sukkasillaan ja käydä kurkottelemassa keksejä baaritiskiltä (onneksi ylettymättä korkeuksiin). Räsymatoin vuoratulla ikkunalaudalla voi katsella ulos ja kävellä eestaas. Se oli meidän ehdoton suosikkipöytä, ikkunalla.

Aamiaisella tajusin, että minun pitää tulla takaisin vielä illalla. Nyt, kun on liian myöhäistä arvostaa valoisaa kahvilaa, joka on auki viikonloppuisin keskiyöhön! Ja tulinkin yhdeksän jälkeen: kuuntelin kahden herttaisen teinitytön akustisia Killers-Coldplay-Lykke Li -covereita, istuin yksin sillä leveällä ikkunalaudalla, katselin lauantai-illan hulinaa ja pimeää marraskuuta, tilasin 16 senttilitraa punaviintä pariinkin otteeseen, kirjoitin päiväkirjaa, tunsin pienen huppelin hyrisevän soluissani, ja tapasin lopulta vielä Oonan ja uuden kivan tuttavan. Toki myöhästyin myös minuutilla viimeisestä bussista ja maksoin 15 euroa paluutaksista. Voi kettu - mutta oli se sen arvoista. Missasin viimeiset 15 minuuttia, mutta voin sanoa, että istuin Bossaliinan hautajaisissa melkein hamaan loppuun.

Kahvilat ovat ainakin minulle aivan jumalattoman tärkeitä instituutioita. Nekin kivat, joissa tulee käytyä liian harvoin. Pelkkä niiden olemassaolo hellii sielua. Ne välkkyvät omalla kaupungin kartalla turvasatamina. Nyt olen hukassa: sinänsä sieluttoman Wayne'sin ihana henkilökunta meni uusiksi kesällä, nyt tapettiin Bossis. Kantakahvilaa ei ole. Tiedän, että joku suosittelee nyt Lattea - en osaa selittää, miksen ole kiintynyt siihen. Nyt taitaa olla pakkodeittailu edessä. Toivottavasti rakastun.

 

Ps. Jotain kivaa sentään! Bossaliinan irtaimisto myytiin eilen, jotta muistot eivät jäisi kummittelemaan. Tein järjettömän heräteostoksen ja hamstrasin itselleni yli satakiloisen palan lempparikahvilaani. Esittelen löydön pian!

Share

Kommentit

Jannakoo (Ei varmistettu)

Ihana Bossis! Nyyh! Mut ei se onneks siks kupsahtanut, ettei ois riittänyt tarpeeks asiakkaita. Hyvä niin, ois liian raskas lasti kantaa muuten. Pariisi-kahvila sen sijaan pitää pelastaa ahkeralla visiteeraamisella, en kestä jos se kaatuu, kun onhan se kuitenki näin turkulaisittain vähän SYRJÄSSÄ!

Lattesta vähän samat tuntemukset, kiva paikka, mut en jotenkaan osaa hengata siellä. Semmonen hengauskahvila kyl puuttuu. Perustetaaks?

laurafree
Laura loves

En voi uskoa, että Pariisi on yhä pystyssä, ennakoin aikanaan senkin kaatuvan tyyliin kuukaudessa. Ja se kyllä ON syrjässä :D mutta pitää alkaa käydä, pitää pitää pitää. Ja Latte-hengailu pitää opetella ja sassiin, tai sitten tosiaan pistetään oma paikka pystyyn. Realistista ja todennäköistä.

Eevakaikkimitäjne. (Ei varmistettu)

Latteen ei voi kiintyä siksi, että kerran meidän seurue kiintyi niihin hengittämättömiin muovituoleihin vähän turhan pitkäksi aikaa ja kaikki lähti kotiin iso läikkä persuksissa. Se setä on kyl ihana. Ja kahvi on hyvää.

Ehkä mä vielä palaan Turkuun messiaan lailla ja perustan sinne sen Täydellisen Kahvilan. Siis ainakin unelmissani.

susa

mikä vika artissa?

loo

Art on mielestäni ihan parhaimmillaan kesällä kun pääsee pihalle. Kahvit ja kylkiäisethän on mahtavia ympäri vuoden, mutta mua karmii erityisesti ne pelletaulut, jolla koko paikka on vuorattu sisältä.

Esimerkiksi kauppahallissahan on mukava käydä kupposella, muttei senkään kahviloista ole oikein kanttisaineista. Kanttiskahvilan kruunaa kuitenkin a-oikeudet.

laurafree
Laura loves

Artissa on ruma sisustus! Se jotenkin luo väärää henkeä. Mutta onhan se kyllä silti potentiaalinen, kahvi on hyvää ja taidolla tehtyä (ja se barista on hottis). En muista leipäsektoria - muistaakseni siellä makeat on paremmat kuin suolaiset?

Kauppahallikin joo, mutta ei kuitenkaan. Aschanin Sininen juna on ankea tarjoiluiltaan (ja kahvikuppi on kamala) ja se toinen on liian hälyinen ja "keskellä" (ei piiloutumismahista).

Kuten näette, olen aika vaativa. Tänään söin Lattessa croissantin ja olin oikein tyytyväinen. Potentiaalia voisikin olla!

Kirjaston kahvilan kuppi on kamala, mutta se on muuten kiva. Ja sijaitsee kirjastossa. Ja niillä on tomaatti-mozzarellareissari.

Jannakoo (Ei varmistettu)

Art on niin ruma! Ja ne keittää siellä teet ihan kamaliks kitkeriks litkuiks. Niin tekee tosin melkein jokainen kahvila. Lisäks vaikka Artin herkut on hyviä, ne ei uudistu ikinä.

Aschanin "leivonnaiset" on niin hirveetä kuraa et ei pysty.

Mä voin paljastaa yhen mun salaisen suosikin, mut vaan sillä ehdolla ettei kukaan kerro kellekään äänekkäälle mekastajalle (ihan kuin en itse olisi sellainen) tai teineille. Se on Cafe Wäinö, Wäinö Aaltosen museokahvila. Paras. Hiljainen, ihanat ja pääosin ite leivotut herkut, lehtiä, ihana tunnelma, yläkerrassa ilmaiset valokuvanäyttelyt, savulohicroissant, isot kupit teetä, ei teinejä, syrjässä, taidetta ympärillä, valtava akvaario, auki sunnuntaisin jo kymmeneltä. Taivas!

laurafree
Laura loves

Wäinö on kyllä semmonen salainen aarre! Siellä on ihanat tarjooomukset ja ihanat kupit, muistaakseni hyvä kahvikin! (Juon oikeastaan aina kahvia kahvilassa. Sanoohan sen saatana jo nimikin. Sinne mitään teetä mennä juamaan!!!) Ja se akvaario. Siellä Sulokin vois muuten juoksennella. Ai että. TÄYSIN off-reitti kyllä, ei pysty joka aamu koukkaaamaan sieltä.. Arkikahvila siis yhä hakusessa. Kirjaston Sirius saa kelvata ny.

susa

musta art on sisustukseltaan just passeli. ihania soppia, joihin piiloutua. lattessa ahdistaa sama kuin bossaliinassa, jos menee yksinään päiväkirjan kaa hengailemaan niin kaikki on niin lähellä. artissa on mahdollista mennä piiloon.

en oo ikinä tainnut juoda artissa kahvia, oon kahvilapetturi, niin siitä en kyllä osaa sanoa. jäälatte on hyvä (tarvisin jonkun kahvilaa korvaavan latte-paikan, lattelan?). ja kesällä just passeli tuoda ulos kun on kuuma ja aurajoen rannassa nättiä. mmmh, kesä.

ja kuuma barista kyllä kruunaa. joskus vielä otan sen sieltä messiin. yyh.

Vierailija (Ei varmistettu)

Olin joskus viiden aikaan arkena Café Artissa, ja siellä oli aivan liian paljon ihmisiä ja liian kova meteli. Ei pystynyt edes keskustelemaan seuralaisen kanssa.

Sen sijaan oli yllättävää, miten mukavaa Hansassa sijaitsevassa Café Brahessa oli istua ja katsella ihmisiä. Ei siitäkään kyllä piilopaikaksi tai supertunnelmalliseksi paikaksi ole.

T. Luminosa

Kommentoi

Ladataan...