Ensimmäinen kvartaali

Ladataan...
Laura loves

Se tapahtui jo miltei kuukausi sitten: vauvavuoden ensimmäiset kolme kuukautta oli lusittu. (Olin vähällä kirjoittaa, että lusittu kunnialla, mutta tästä nyt on kunniat aika kaukana.) Oli lievä pettymys huomata, että taivas ei sinä päivänä auennutkaan. Tutkiskelin Neitsyt Marian lailla sydäntäni ja hahmotin, mistä oli kyse: koliikkivauvan kanssa kolme kuukautta on äkillinen helpotus, koska rääkymistä on kestänyt viikkotolkulla, mutta astetta rauhallisemman pirpanan kanssa alkukin on ollut suhteellisesti helpompi, joten muutos ei ole kovin dramaattinen. Mutta on se tälläkin kertaa fakta: päivä päivältä ihmismäisempi vauva on päivä päivältä ihanampi.

Nyt alan jo tottua siihen, että meitä on neljä. Tuollainen jättisilmäinen pörriäinenkin. Uljaksen (tähän taivutusmuotoon olen nyt päätynyt) persoonallisuus on minulle vielä mysteeri. Minusta kaikki vauvat ovat temperamenttisia, mutta valtaosin iloisia pulputtajia. Minä en onneksi osaisi edes kuvitella vauvaa, joka osaisi nukkua yli parin tunnin pätkiä, koska ei ole sellaisesta kokemusta. Heräileviä, huutavia hymynaamoja - niitä ne kaikki minulle ovat. Katsellaan sitten toisen kvartaalin jälkeen, millaisia lisäominaisuuksia beibsteristä on löytynyt.

Kaiken kaikkiaan vauvavuosi numero kaksi tuntuu kepeämmältä ja helpommin sulatettavalta, mutta ei kyllä yhtään nopeammin etenevänä. En voi ymmärtää, että on kulunut vasta alle neljä kuukautta. Minäkö muka olin raskaana neljä kuukautta sitten? Siitähän on vähintään vuosi. En muista koko raskausajasta mitään -- synnytyksestäkään.

 

Tämän kaiken kunniaksi alkoi perheemme versio kuuden vuoden kuuliaisuudesta eli viiden viikon vinkeys. Aleksi jäi siis vanhempainvapaalle ja minä kirjoittelen kotosohvalta käsin minkä ehdin -- en missään nimessä kokonaisia työpäiviä, mutta kuitenkin. Tällaisten mahdollisuuksien vuoksi suosittelen perheytymistä vain ja ainoastaan freelancereille, työttömille ja opiskelijoille. Kahden vanhemman simultaanikotoilu = täysipainoista perhe-elämää, jossa arjen kiemurat aukeavat täysillä kummallekin ja vauvakin ehtii perehtyä kumpaankin vanhempaan alkumetreiltä saakka.

Share

Kommentit

Ajastaika

Oho, onpas tosi söpö nassikka! En ole kovin vauva-/lapsi-ihmisiä (= pelkään niitä) mut nää kuvat nähtyäni voin kuulla sydämeni huokaavan ihastuksesta... Ja voi vitsi tota mariannepaitaa, tollaseen karkkiin pitäis kaikki vauvat pukea! :)

Hosuli
Hömppäblogi

Onpas kyllä hurjan sievä lapsi. Kiitos myös realistisesta raportoinnista.

livia (Ei varmistettu) http://liviasgofigure.blogspot.ch/

Voi, kuulostaa niin tutulta! Ja toinen on niin suloinen!

Vierailija1 (Ei varmistettu)

On tosiaankin kyllä tajuttoman sulonen poika! Kaikki vauvat on ihania, mutta teijän oma on kyllä nyt geenilotossa ollut tosi vahvoilla :D

Kommentoi

Ladataan...