Fotoöverit

Ladataan...
Laura loves

Luin blogia, josta pidän. Siinä kerrottiin tunnelmallisesta naisten lounaasta, jolla juttu luisti ja oli ihanaa. Hyvä juttu! Sitten oli kuvasarja lounaasta. Kauniita naisia ja herkullisia ruokia. Mutta kun.

Yhdessä kuvassa pöydän kaikilla naisilla oli käsissään kamera. Ja valtaosa naisista oli tiettävästi bloggaavia. Minua alkoi oksettaa ja irvistyttää. En halua elää maailmassa, jossa oletus on, että kaikki yhteiset hetket tallennetaan blogeihin. Että kaikki kuvataan, koska blogi. Että aidot kohtaamiset nähdään aineistona blogia varten.

Tämä on paradoksaalista, koska harrastan tätä tiettyyn pisteeseen itsekin. Juurihan luet tätä valitusvirttä "blogistani", joka sisältää ties mitä kuvia lapsestani, kodistani ja ystävistäni! Ehkä olen vain kateellinen, koska minusta olisi vain aivan mahdotonta ajatella, että luontevasti kuvailisin lounaita ystävieni kanssa. Kuolisin nolostukseen. Ehkä tämä kertoo myös siitä, ettei minulla ole bloggaavia ystäviä (and I like it that way).

Tai että jostain inspiroivasta juttutuokiosta olisi kuvia -- se tuntuu aina yhtä oudolta. Oletukseni on, että hetki ei ole ollut kovin inspiroiva tai intiimi, jos sitä on ollut aikaa ja halua kuvata. Pahoittelen ennakkoluuloani: tältä minusta tuntuu.

Tämä vuodatus siis, vaikka olen aina valokuvannut teini-ikäisestä saakka paljon ja usein. Tunnistan siis tarpeen ja halun tallentaa tilanteet. Mutta se itsetarkoituksellinen blogikuvaaminen! Minen kestä. Olen vain tosi allerginen.

Olin aivan paniikissa kun käväisin epämukavuusalueella eli kuvasin pari otosta viime lauantaina brunssilla. Tuntui niin väärältä, pinnalliselta, ärsyttävältä. Vieruskaveri-Anja kommentoikin asiaa saman tien (ihan ystävällisesti): "sulla on tollaset ammattibloggaajan otteet" tms., joten tiedän, että samaa allergiaa on lähipiirissä liikkeellä.

Toisaalta arvostan blogeissa omia kuvia versus kuvapankkikamaa (jota itse käytän paljon, koska en ole mikään valtavan hyvä tai aktiivinen kuvaaja), mutta mutta. On tää vaikeaa ja vammaista.

Tajusikohan kukaan? Ahistaa olla näin rajoittunut, mutta ahistaa myös blogimaailman lainalaisuudet. Niin usein tekisi mieli kiljua, että "Mäensiiskuulutähänjengiinollenkaan" mutta luulisin, että tämä on aika yleinen tunne.

Kuvassa minä ja ystäväni Kaisu kuvaamme itseämme ja toisiamme Vilnassa.. Tässä mitään jeesuksia olla.

Share

Kommentit

tiiti
ite puin

Mää niin tajuan! Olen totaalisen kateellinen tyypeille (ts. muille kuin minä), jotka osaavat sillain sulavasti keskustelua jatkaen räpsiä artsyjä tunnelmakuvia ilman totaalista fiiliksen pilaamista täydellisen väkinäiseksi poseeraamiseksi. Olen kateellinen myös niille, joiden ei ole pakko tuollaisen rentoa-fiilistä-tässä-vaivihkaa-dokumentoin-hei-kameratyypin edessä jäykistyä suolapatsaaksi. Ja niille, joilla on poni.

Sanku (Ei varmistettu)

joo, chicling. piilomainontaa jatkuvasti muutenkin... huoh.

laurafree
Laura loves

Tiiti, no just niin, aivan, niin, just, niin!

Sanku, Niin, arvasin kyllä, että kaikki kyseistä blogia lukevat keksivät, mistä postauksesta on kyse.. Ja luen siis kyseistä blogia mielelläni, se on inspiroiva ja nätti, eikä mua siinä piilo- tai julkimainontakaan juuri koskaan haittaa.

Mutta kun ne kaikki siinä pöydässä.. En tiedä, se näky oli jotenkin vain groteski mun silmään. Niin kaukana omasta elämästä, ja siitä millaisiin tilanteisiin haluan. (Tällä en tarkoita, ettenkö haluaisi syödä lounaita naisseurassa, kuten teenkin, koko ajan, mutta minulla ei ole mukanani kameraa..)

Kenties olen vain katkera paska.

hearhear (Ei varmistettu)

Ah, ymmärrän täysin! Ei tuo kyllä koske pelkästään bloggaajia: aika monien ihmisten ensireaktio jonkin yllättävän, magean, epätavallisen tai sykähdyttävän tapahtuman, asian tai esineen äärellä tuntuu olevan kaivaa kännykkäkamera esiin. Tiedä sitten mitä kuvasaaliillaan tekevät, lataavatkö feisbuukkiin, lähettävätkö videopätkän kaverille vai katsovatko vain tilanteen myöhemmin uusintana kotona. Eikö voisi vähän elää hetkessä ja nauttia elämyksistä silloin kun ne tapahtuvat eikä yrittää jakaa tai tallentaa kaikkea?

Terhi (Ei varmistettu)

Aika jännä, musta se kuva oli niin kreisi, että tulkitsin sen olevan herjalla otettu, niinku että "ottakaa nyt kaikki tallennuslaitteenne esiin ja leikkikää ottavanne kuvaa annoksestanne ni mä otan tämmösen läppäkuvan". Mut ehkä tulkintani olikin siis aivan väärä, ja apua!

Eevakaikkimitäjne (Ei varmistettu)

Tää on kyllä kiinnostava pointti jota oon itsekin miettinyt. Toisaalta tykkään valokuvaamisesta niin paljon, että monesti tekee mieli ottaa kuvia ihan vaan senkin takia, ei siis välttämättä siksi että saisi "tallennettua hetket". Toisaalta joskus ja itse asiassa ajastani ylivoimaisesti useimmiten on ihana jättää kamera kotiin ja olla vaan. Esim. lomilla en yleensä juuri kuvaa. Tässäkin asiassa on tietty hyvä muistaa, että kukin tyylillään, ja toisille se "kameran läpi" eläminen on nimenomaan sitä vahvasti elämistä - kamera kädessä itse asiassa huomaa monia juttuja, joita muuten ei. Olen kuitenkin sitä mieltä, että on paikkoja ja tilanteita, jolloin kuvaaminen on epäkohteliasta ja/tai tyhmää.

Mutta mitä blogeihin tulee, eihän me nähdä kuin ne tilanteet, joissa kamera on ollut mukana. Siksi voi tulla käsitys, että se olisi mukana Aina.

Ajastaika

Sun jutut on ihan mahtavia, kiitos niistä! Tällekin tekstille hihittelin hyvän tovin, kun kuvittelin mielessäni pöydällisen naikkosia jokainen räpsimässä kuvia syömisistään... Pakko silti myöntää, että itsekin toisinaan kuvailen safkojani - jotkut päätyy blogiin asti, toiset jää omiin arkistoihin joissa ne vilahtavat osana muita tapahtumia (ja niistä muistaa mikä on hyvää missäkin paikassa, ei hyvät sapuskat saa maistaa deleteä!). Mutta en mä rumia ruokia kuvaa, pitää olla kaunista - tai edes hyvää. ;)

P.S. Milloin päästät meidät lukijat jännityksestä ja paljastat, mitä kotiisi oikein muutti Bossaliinasta? Mua harmittaa, kun jossain häsellyksessä unohdin koko tapahtuman! En tiedä olisiko siellä ollut mitään meidän huusholliin sopivaa, mutta olisi se kiva ollut käydä kurkkaamassa.

...

Mun mielestä tää ruokien kuvaaminen on muutenkin jotenkin TOSI OUTOA. Ymmärrän ruokien kuvaamisen ruoka-aiheisten blogien suhteen, mutta kun monissa blogeissa on viikosta toiseen kuva siitä wasabilohesta ja kanacaesarsalaatista ja tänään muuten lounastin siellä täällä ja tuolla ja tässä kuva siitä ihanasta pastasta.

Kysynpä vaan miksi?

Eikö asian voisi kuitata sillä, että kävin muuten syömässä siellä ja täällä ja tuolla ja olipa muuten hyvää. En vaan onnistu kyllä näkemään pointtia siinäkään, miksi joku näkee aiheelliseksi kertoa päivittäin lounas ja/tai muista ruokakokemuksistaan. Ymmärrän jos on ollut SUPERHYPERHYVÄÄ-enolekoskaanmaistanuttällaistaeläessäni. Mutta oman kokemukseni mukaan tällaista kuitenkin tapahtuu esim. Helsingin kokoisessa kaupungissa suhteellisen harvoin.

Mutta luulen, että tämä jotenkin liittyy siihen sellaiseen elämäntapaan, missä hemmotellaan itseä ja tehdään olo mukavaksi ja kun julkisesti siitä saa hyvää palautetta niin voi kokea onnistuneensa tehtävässään vielä paremmin.

No niin, todella nyt kuulostin katkeralta paskalta ;)

 

 

LinaS
iivents

Totta! Juhlistelin tällä viikolla synttäreitä, mutta en nimenomaan halunnut pilata kotona tunnelmaa sillä, että vedän Canonin esille ja alan kuvaamaan illan herkkupöytää miehen ja pojan odottaessa- koska voidaan aloittaa syöminen. Halusin pitää tuon fotomomentin vain omassa muistojen kuvagalleriassa - päässäni.

Muutoin kuljen kameran kanssa ja jos ei ole kameraa, niin kännykameralla sitten loput näpsyt, kuten tiimipäivän vietosta nappaamani ruokakuvat.

Ikävän usein sitä elää linssin läpi häät, kesäiset illat, lomailut - muttakun ei voi olla ilmankaan kameraa..

Btw oletteko koskaan tajunneet miksi porukka kuvaa Iltalehden vasemmassa liepeessä vilkkuvia "Kotikokki.net" sivuston jo kerran pureksitun näköisiä ruokia.. luulin ensin että ne on vitsejä. Ruskeakastike, makkarapannu.. Mutta ei kai ne ole!? Siinä on glamour kaukana. :D

laurafree
Laura loves

Terhi, olen melko varma, että se ei todellakaan ollut mikään läppä, vaan heille täysin normaali käytäntö: "Ja nyt sitten otetaan ne kamerat esiin ja kaikki luovat sisältöä niihin blogeihinsa woo."

Ja toisaalta Eeva, niin, aloin itsekin miettiä, että kyse on toki myös siitä, että sitä kuvittelee, että bloggaajat ikuistavat blogeihinsa kaiken, että jos niillä on yhdestä lounaasta kuvia niin se tarkoittaa, että ne kuvaa joka lounaansa ja ystävänsä ja tapaamisensa, vaikka eihän se niin ole. Enkä mitenkään dissaa linssin läpi havainnointia, se on ihanaa ja inspiroivaa ja teen siis sitä itsekin. Miksi silti näen tämän ilmiön eri juttuna, vähemmän miellyttävänä? Beats me, itsetutkiskelun paikka.

Ja ruokakuvat eivät sinänsä haittaa minua (joskin S-etukorttiravintolan geneerisen & valjun caesar-salaatin kuvaaminen on tosiaan aika hämmentävää, mutta kukin tyylillään), rakastan ruokaa ja ruokakuviakin. Esimerkiksi rakas Kaisuni kuvaa koko ajan ja etenkin ruokaa, mutta en koe sitä ollenkaan ärsyttävänä... Eli tää nyt vähän riippuu ja roikkuu.

Jose, ai niin, Bossaliina-löytö! Lähipäivinä, lupaan!

Vierailija (ei varmistettu) (Ei varmistettu)

Harvemmin minäkään kyseisen blogin piilo/suoramainonnasta häiriinnyn, mutta juuri tuosta kuvasta tuli häiriintynyt olo. Sellainen, että ihmiset on kutsuttu, jotta he levittäisivät ravintolan ilosanomaa suosituissa blogeissaan.

Enemmän minuakin häiritsevät monien blogien kuvaoksennukset, viisitoista kuvaa välipalasta on vähän liikaa.

Kommentoi

Ladataan...