Hautomo

Ladataan...
Laura loves

Uutispommi. Kai se on vähitellen uskottava.

Pikakelaus ystävänpäivään: olen lähdössä Lilyn 1-vuotissynttäreille ja Helsingin-junaan, kun päätän tehdä työhuoneen vessassa äkkiä raskaustestin. Kaksi viivaa, oi kyllä. Parahdan ääneen tyypilliseen ladylike-tapaani: "ei saatanan vittu ei voi olla". Lähdin kyllä Lilya juhlimaan, mutta mielihalujeni vastaisesti en kiskonut kemuissa lasikaupalla skumppaa, vaan lahjoitin sen nimellisen tervetuliaismaljankin Terhille (jolle oli pakko kertoa heti, koska ei vain ole yhtäkään muuta syytä, jonka johdosta jättäisin ilmaisen viinan juomatta). Myös samoissa juhlissa treffaamani Matti-tuttu kertoi myöhemmin tajuneensa heti, kun näki vesilasin käsissäni. (Olenko näin juoppo? Ei tarvitse vastata: kyllä olen.)

Mahassani muhiva toinen lapsemme ei kylläkään ollut vahinko, kuten ensimmäinen. Hormonikierukka ongittiin ulos ennen vuodenvaihdetta, mutta sovimme painokkaasti, että ei mitään vauvantekotalkoita. Vaikea oli silti olla ajattelematta, milloin mahdollinen ovulaatio voisi olla. On ne niin jänniä juttuja. Mutta tiesin silti matikkafaktat: kussakin kierrossa on vain 20-25% mahdollisuus hedelmöittyä. Kyllähän tässä saa rauhassa juhlia ja juopotella seuraavat puoli vuotta.

Niinpä vissiin. Välitön tärppi ja bäm, tiineenä ollaan. Helöy, kuohuviinitön kesä & kaamos kiljuvan kakaran kera. Sulon ekat kuukaudet olivat yhtä helvettiä, joten en ole erityisen toiveikas. Onneksi vauvat ovat vauvoja vain vuoden ja sitten niistä tulee mahtitaaperoita. Nyt aikaperspektiivi on erilainen: tietää, että se vuosi hujahtaa lopulta nopeasti, vaikka välillä jokainen sekuntikin on liian pitkä. Ja ehkä sitä osaa ottaa rennommin nyt. Siihen ajatukseen tarraan. En voi siis väittää kelluvani missään pumpulisessa vauvaunelmapilvessä. En vain ole sellainen.

Toki olen jännityksissäni ja tohkeissani ja vesisilmäinen, kun katselen ultramonitorista venkoilevaa pienokaista pikkuisine raajoineen. Onhan se vaan ihmeellistä kuitenkin.

Meille tulee vauva, joku ihminen! Tervetuloa vaan!

 

Pakollinen disclaimer: Alkumetreillähän tässä ollaan. Tuttavapiirissä on äskettäinkin sattunut kaikenmoista. Ei sitä koskaan tiedä. Mutta parasta toivoen. En ole salailijatyyppiä.

Share

Kommentit

iitukka

Kovasti onnea! Esikoisen vauva-ajasta oli jäänyt minulle tajuttomat traumat. Elämä oli alusta alkaen monta kuukautta pelkkää itkua (lähinnä minun ja osittain tietysti vauvan) ja hirvittävää henkistä oloa. Ei tietoakaan mistään onnesta, autuudesta ja äitiydestä nauttimisesta. Nyt sohvalla makaa viisi päivää vanha kakkonen, enkä ole peloista huolimatta vajonnut vieläkään mustaan aukkoon! Eikä tunnu olevan edes lähellä! Vielähän tässä ehtii, mutta olen jo himpun verran toiveikkaampi. Ja osaan ottaa huomattavasti rennommin. Jotenkin homma vaan sujui heti paljon luontevammin. Tsemppiä!

Hosuli
Hömppäblogi

Voi, paaaaaljon onnea! Onhan se uuden elämän tuottaminen aika ihmeellinen asia.

Anna Karhunen
Pelkkää valoa

Tämä on kyllä iloinen uutinen. Onnea!

laurafree
Laura loves

iitukka, sanoit kaiken puolestani. Juuri noin koin vauva-ajan, siitä jäi han järkyttävä trauma. Ei näköjään silti niin järkyttävä, etten uskaltaisi sukeltaa samaan suohon toistamiseen. Ja juuri tuo on mun toive - traumaton lapsi numero kaksi! Mun mielestä viiden päivän kokemuksella voi jo sanoa, että pullat on hyvin uunissa: mun mega-ahdistus ainakin laukesi jo synnärin vuodeosastolla ja viitoitti tietä. Annat mulle toivoa, jee!

Hosuli, kiitos paljon!

Anna, olit ekoja ihmisiä jotka näin testin tehtyäni! Tai oikeastaan eka sellainen, jolle oikeasti puhuin! Sinä ja rva Iisa! Olisin vain halunnut kirkua, että mä oon raskaana mä oon raskaana!

Iisa

Hahaa, paljon onnea Laura! Just mietinkin, että kun rynnin sua siihen moikkailemaan niin sulla olikin sitten varmaan ajatukset aika hanakasti tuoreessa uutisessa. Kaikkea hyvää odotukseen!

Oma sivu

Paljon onnea! :)

PilviF

Onnea ja tsemppiä! :)

Toinen kiljukaula oli ainakin meillä se helpompi. Esikoisen kanssa synnärillä koetut hetket olivat muisto vain,se ihanuus ja pienen lapsen ihmeellisyys, ne Niagaran kokoiset itkut, masikset ja kukapa voisi unohtaa--aamuyöllä kolmen aikaan, Salon vauvalassa nähtiin naurun ja itkun sekainen parkaisu, kun vuorokauden ikäinen pojanvesseli päätti kyllästää koko äidin pissalla ja ensimmäisillä isoilla maitokakoilla.

Tyttö oli pihalla ennen kuin ehti kissaa sanoa, nukkui ja oli vaan ihana. Kotonakin oli vaan yhtä hymyä. Ja nukkui. Ja nukkui. Mitä sen ensimmäisen kanssa valitetaan, eihän se tee mitään muutakuin nukkuu!?

..nopeasti se kuohuviinitön kesä menee. Onneksi alkoholiton versiokin on ihan hyvää. Positiivinen ajattelu, sitten voi jo seuraavana kesänä istua jokilaivalla :)

 

Jeli (Ei varmistettu)

Ihanuutta, onnea!

Ananas
Ananas ja Kookos

Voi jee! Onnea hirmu paljon!

Salla / kompastelua.blogspot.com (Ei varmistettu)

Voi, paljon onnea ja kaikkea hyvää! :)

helina
Always / Never

Onnea! :)

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Huisin paljon onnea! Hellyttävää, kun joku on raskaana ilman jumalatonta hehkutusta siitä, miten kaikki on niin ihanaaaaaa, vaikka oikeasti onkin ihan ihanaa :)

Jaana a (Ei varmistettu)

Ihanan hymyilyttävä uutinen! Onnea koko poppoolle =)

illuusiasworld.blogspot.com (Ei varmistettu)

Hurjasti onnea koko perheelle!

Itse kanssa toivon että jos joskus toinen lapsi siunautuu, osaisin nauttia siitä vauva-ajasta enemmän kuin ensimmäisen kanssa. Jotenkin sitä vaan tuntui että kokoajan laski päiviä siihen että lapsi olisi jo isompi ja saisi nukkua koko yön putkeen ja olla muutakin kuin syöttökone. Ja nyt kun toinen on jo "iso" uhmaikäinen kummasti sitä vauva-aikaa olen alkanut miettimään vaaleanpunaisten lasien läpi

... ja pöh, samoista asioista valittaisin sitten kuitenkin :P

Eevajne. (Ei varmistettu)

Onnea, onnea Laura ja koko perhe!

Ja hihihhiii mä arvasin kanssa, kun lukupiirissä kieltäydyit skumpasta :D (Tosin tämä saattaa kertoa enemmän _minusta_ ja juoppoudestani. Koska itsehän siis kieltäytyisin vain ja ainoastaan tuosta syystä.)

laurafree
Laura loves

Oooo, miten voi olla! Mä oon just toitottanut, että kukaan ei huomaa, kukaan ei huomaa! Ekassa lukupiirissä nimittäin istuin koko illan suuren, täyden skumppalasin vieressä enkä hipaissutkaan siihen. Kukaan ei pannut merkille! Mutta Tiikerin vaimon haukankatsetta ei voi välttää!

Eevajne. (Ei varmistettu)

Laura, se johtui vain siitä, että meikäjuoppo ei ollut siinä edellisessä lukupiiritapaamisessa :D

Ja hei, eiks oo kuitenkin ihanaa, että ihmiset huomaa vesilinjasta eikä vyötärölinjasta!

Ajastaika

Onnea ja lokoisaa odotusaikaa, jos niin nyt voi toivottaa! :)

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Mahtavaa, Laura! Onnellinen uutinen.

VierailijaSaga (Ei varmistettu)

Onpa hauska uutinen! Onnea koko perheelle.
Mäkin sain kaksi viivaa helmikuun puolivälissä. Hautoo, hautoo siis vaan :)

Hampaat irvessä

onnea! itselläkin tulee vähän vauvakuumetta tällaisten lukemisesta, vaikka tämän 9 kk vanhan pikkuvauva-aika oli kyllä minulle tosi rankkaa.

hiluvitkutin

Kaikesta huolimatta: onnea. :)
Ja on olemassa monta ihanaa kesäjuomaa, joihin alkoholi ei uppoa. Myöskin jos haluaa välttämättä fiilistellä, pina colada syntyy leivontaan tarkoitetulla rommi-mausteliemellä (löytyy lidlistä). ;) Onnea odotukseen, lapselle terveyttä ja vatsanpurutonta vauva-aikaa.

Vierailija_Maman (Ei varmistettu)

Itse traumatisoiduin enempi raskausajasta, kun vauva-ajasta - toisaalta! Pakko sanoa, että kun on katsellut lähipiirin lapsia, niin olen oppinut olemaan _erittäin_ kiitollinen omasta 3,5 -vuotiaastani, joka ei ole tähän päivään mennessä vielä aiheuttanut muuta kuin viikon mittaisen uhmailu helvetin (niin, että tässä sitä MURROSIKÄÄ odotellessa...) Vauva-aikakin sujui mutkattomasti, pientä iltahuutoa lukuun ottamatta.

Olen miettinyt moneen kertaan, että jos joskus tulen raskaaksi uudestaan, niin hoidan koko raskausajan ihan toisin kuin ensimmäisen kanssa, ja ehkä siitäkin tulee ihan mukava kokemus :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin ja lisäyksenä, kun äskeisestä unohtui:

Hurjasti onnea!! :)

Mindeka
Ma-material Girl

Oi onnea!! Miten voikaan toisten vauvauutiset saada näin hyvälle päälle!?

 

Meillä mies on alkanut taivuttelemaan jo kierukan poistamista, mutta tämän tekstin jälkeen en siihen ihan hevillä suostu :D  Tottakai uusi vauva houkuttaa minuakin. Lapset ovat ihania, mutta minä tahdon ensin toipua tästä veitikasta, joka on keksinyt nyt vasta (8kk) yölliset, helvetilliset huutoitkuraivarikonsertit, jotka ovat kyllä uuvuttaneet tämän kolmekymppisen aivan totaalisesti. Mutta, kun aika on kypsä, toivottavasti perästä tulemme :)

Onnea vielä!

Kommentoi

Ladataan...