Hotelliholistit Not-So-Anonymous

Ladataan...
Laura loves

Luin taannoin kuningatar Eeva Kolun postauksen spa-addiktiostaan ja kohottelin hämilläni kulmiani. Olen käynyt hoitoloissa ehkä viisi kertaa elämässäni, ja miltei jokainen käynneistä on ollut jonkinasteinen vikatikki (rakennekynnet! Ripsenpidennykset! Liiankin proosallinen jalkahoito Pärnussa!). En saa tuosta skenestä mitään irti. Onhan siellä ihan rentouttavaa ja kivaa, joo, mutta ajattelen aina, että on sulaa hulluutta laittaa satanen siihen, että joku hieroo sinuun kosteusvoidetta muovibuddhien keskellä panhuiluseedeen pyöriessä uupuneena huoneen nurkassa.

Sitten aloin miettiä, mikä minun hedonistinen addiktioni on. Mihin järjettömään kohteeseen viskon päättömästi satasia? En osta enää juurikaan vaatteita. Levyjä ja kirjojakin maltillisesti. Kosmetiikkaa äärimmäisen vähän. Ruokaan ja viiniin tuhlaan, mutta niinhän kaikki muutkin. Taksillakin ajelen ihan surutta, mutta enpä vastapainoksi aja henkilöautolla.

Sitten tajusin: hotellit.

Hei, olen Laura ja olen hotelliholisti. Hei, Laura.

Teema on pinnalla, sillä viipotin koko joulukuun pikkujouluilemassa pitkin Suomea. Kussakin paikassa olisin voinut yöpyä jonkun ystävänkin luona, mutta kun hotellit. Hotellit ovat suurinta ylellisyyttä!

Hotellissa olen kosketuksissa ylelliseen minääni. Varmaan sama kokemus, jonka joku saavuttaa niissä spa-hoidoissa. Tunnen olevani aika paljon rennompi, kauniimpi, jännittävämpi ja onnellisempi kuin seistessäni räntälammikossa tai valmistaessani sosekeittoa kotikeittiössäni. Hotelleissa on jotakin  ylenpalttisen kaunista, kiehtovaa, vaarallista.

Joo joo, romanttiset seksilomat hotelleissa tiedetään, mutta minusta suurinta luksusta on yöpyä hotellissa yksin. Katsoa telkkaria. Syödä sushia sängyllä. (Syön hotellissa aina sushia sängyllä!) Käydä kylvyssä. Lukea kirjaa. Luukuttaa Spotifyta. Hipsiä ilkosillaan kurkistelemaan ikkunasta. Kirjoittaa päiväkirjaan likaisimmat ajatuksensa. (Hotelleissa on aina jotenkin eroottiset vibat, vai mitä?) Korkata skumppa. (Siis kuohuviini -- ei samppanjaa. Sormeni hipelöivät jo kuvan putelin korkkia, kun tsekkasin vielä viime hetkellä minibarin hinnastoläpyskän. 72 euroa! Okei, otetaan se Lapin Kulta -tölkki sittenkin..)

 

Millaisista hotelleista pidän? Siisteistä, raikkaista ja tilavista. Hotellissa se on jännä puoli, että sen ei tarvitse olla persoonallinen. Kyllä se sitäkin saa olla, mutta myös kliininen ketjuhotellihuone voi olla juuri sitä, mitä sydän kaipaa. Kunhan täkit ovat muhkeat, lakanat vitivalkoista luonnonkuitua ja kylppäri sen näköinen, että sitä voisi nuolla. Toki värikkäät design-hostellitkin ovat kivoja. Mutta hotellimaku on erilainen kuin baarimaku tai sisustusmaku tai musiikkimaku: myös se vähän öky, vanhanaikainen, epäcool käy.

Ketjuja ei myöskään kannata väheksyä. Olen itse jonkinasteinen Scandic-uskovainen, koska minulla on paljon myönteisiä kokemuksia ketjun hotelleista. Skandinaavinen freesiys on onnistuttu brändäämään hyvin, ja kaiken maailman Jamie Oliver -menut pönkittävät tätä nuorekasta mielikuvaa. 150 eurolla saa miltei aina standardihuonetta astetta prameamman huoneen, ja hinta-laatusuhde on kohdillaan. Aamiainenkin on yllätyksettömyydestään huolimatta useimmiten tosi hyvä. Uudet "teema-Scandicit" vasta hienoja ovatkin. Tukholman Grand Central on "rock-Scandic" ja onnistuu siinä hyvin (tsekatkaa aulan Anna Järvis -taideteos, niin kaunis!) ja Helsingin Paasia on kehuttu. Tiettyjä huonetyyppejä suositellakseni Tampereen Stationin Family Superior Plus on tosi viihtyisä, ja Simonkentän Superior Plussasta on upea näkymä yli Narinkkatorin ja Helsingin kattojen Lintsiltä Tuomiokirkolle. Huikeaa maisemaa voi tapittaa myös omasta saunasta. Jonne en koskaan kyllä ehtinyt. Mutta se on jo toinen tarina. Ja yksi juttu vielä: siinä missä kanta-asiakasjärjestelmät ovat lähes poikkeuksetta turhaa huttua, Scandicin kantissysteemissä ilmainen hotlayö ei ole koskaan kaukana. (Voinko tähän väliin kertoa, että hra Scandic itse ei tiedä rakkaussuhteestani häneen mitään -- tämä ei siis ole maksettu mainos?)

 

Viime perjantain vietin kuitenkin mummin joululahjarahoilla ei-ketjuhotellissa, Unioninkadun Hotel Havenissa -- taas yksin. Join aulabaarissa elämäni herkullisimpia drinkkejä, kuuntelin itkettävää musiikkia vollottaen ja nautin joka sekunnista. Hotelli on sisustustyyliltään yllättävän perinteinen, mutta kuten sanoin, se ei hotellissa haittaa. Huone ei hävinnyt mitenkään esimerkiksi Kämpin perushuoneelle. Ihanaa, keski-ikäistä charmia. Aamiaiselta odotin enemmän, mutta niin tai näin, plussan puolelle jäätiin.

 

Spa-addikti saa rahoilleen näkyvää tai pysyvää vastinetta: lakan kynsiin, pehmeyttä kireään talvinaamaan. Minä en saa hotelliaddiktiostani muuta konkreettista kuin aamiaisen täyttämän vatsan. Mutta se muu: hellitty, inspiroitunut mieli. Ei sitä voi euroissa mitata.

Share

Kommentit

Amma
Why you little!!

Oi työreissuilla on ihan parasta kun saa viettää illan yksin hotellissa. Kipitellä nakuna pitkinpoikin, lakata kynsiä ihan rauhassa, kattoo Netflixistä ihan mitä itteä haluttaa täbiltä ja sujahtaa lakanoiden väliin nukkumaan vaikka ysiltä. Kaiken kruunaa pimennysverhot ja se, ettei kukaan vahingossakaan kitise keskellä yötä.

Nimim. en mä mihinkään yksille nyt jaksa lähteä, hei ymmärtäkää että mulla on vajaa puolitoistsavuotias kotona, mä kaipaan omaa rauhaa.

Vapaalla ei ole tullut paljoa hotelleissa käytyä, sillä niillä harvoilla reissuilla kun johonkin lähtään, niin mennään kavereille yöksi, että ehditään nähdä ja yhdessä hengata, mutta onneksi on noi työreissut.

paulahelena
ALUAP

hotellit ja hotelliaamupalat, ah! oon kai vasta kerran elämässäni asunu yksin hotellissa, työmatkalla, mut siinä oli kyllä sitä jotain. eiku olin mä kerran kans roomassa mut se oli sellanen pieni koppi ja oli jo ikävä kotiin. lähitulevaisuudessa ei kyllä oo hotelliöitä tiedossa, ainakaan yksin. jos sitä kesällä uskaltautuis vaikka jollekin pienelle kotimaanreissulle ton pikkutyypin kanssa, hmm... ehkä vauvanhoitokin olis ylellisempää hotellissa?

T-100
(G)ROUND ZERO

Minä en ole vielä hoksannut omaa addiktiotani, ehkä hoitovapaalta suoraan jatkunut kolmen vuoden opintoputki ei myöskään ole edesauttanut asiassa. Jännä kyllä, inhoan hotelleja puolivalmisteisine aamupaloineen, 90-prosenttisesti. Olen nukkunut niin monet jatkojen jälkeiset hätäiset, humalaiset tunnit niissä puhtaissa, vailkeissa lakanoissa, että ympäristön kontrasti omaan habitukseen on ollut liikaa aamulla. Tein myös nuorempana muutaman vuoden töitä hotellien aulabaareissa ja yökerhoissa, sillä saattaa olla merkitystä tähän inhoon.

Lämpenen ulkomaisille hotelleille vähän, yleensä niissä on jotain todella kummallista. Pari viimeisintä hotellikokemusta Tallinnasta ovat erikoisia, toisessa huoneessa oli ikkuna katolla ja sinne pystyi kiipeämään kun asetteli tuolista ja pöydästä tikapuut, näkymä oli mahtava yli vanhankaupungin. Toisessa hotellissa jäi ikkunasta suurinpiirtein kaikki puitteet käteen, vaikka kahvaa vain nykäisin. Seinillä oli myös Euroopan rumimmat tapetit, pompöösit kohokuvioinnit ja kaikkea. Berliinissä muutama vuosi sitten oli niin kylmä hotellihuone, että lämmitettiin sitä hiustenkuivaajalla. Amsterdamissa asuttiin kellarikerroksessa ja hädintuskin mahduttiin sivuttainkaan kulkemaan kaposissa rappusissa. Ne oli kivoja kertoja!

kurkumiini (Ei varmistettu)

Täydellisen samaa mieltä. Ennen tyttäreni syntymää aina koulutuksiin ympäri suome mennessä yövyin aina kavereiden luona. Nykyään kun on suurta luksusta olla pois kotoa yötä valitsen aina hotellin ja maksan siitä ilolla. Hiljaisuudesta, rauhasta ja siitä että joku muu on tehnyt aamupalan! Hotellit <3

Hosuli
Hömppäblogi

 

Oi samaistun, samaistun. Hotelli valitaan siisteyden, aamupalan, tyylin ja sijainnin perusteella. Tyyli voi olla räväkkä tai klassinen, kunhan se on kiva. Hotellin ei tarvitse edustaa samaa sisustusmakua kuin kodin.

Hotelliaddiktio ei tosin sovi mun tämänhetkiseen elämäntilanteeseen kauhean hyvin, kun pitäisi siirtyä takaisin opiskelijabudjettiin eli kaverimajoitukseen (yyyh mutta kun ei oo omaa rauhaa ja on usein sotkuista...) ja hostelleihin (voi eiii ei pääse keskellä yötä omaan vessaan eikä rauhassa suihkuun).

anna-liisa (Ei varmistettu)

Mä niiiiiiin odotan, että näitä sun päivityksiä alkaa olla ihan jatkuvasti...

Vierailija (Ei varmistettu)

Hear hear! Hairahduin tänä syksynä Lontoossa lapsoseni kanssa matkatessani varaaman hostellista private ensuite studion, kätevyyden ja tilan nimissä. Never again!!!

Kommentoi

Ladataan...