Jumalainen juhannus

Laura loves

Jos juhannusvalokuvani näyttävät ärsyttävän idyllisiltä, se johtuu vain siitä, että juhannukseni oli ärsyttävän idyllinen. Asu valkoista pitsiä kenkiä myöten, rehevä seppele kutreilla, ja se piknik-kattaus... Ai kamala. Antakaa anteeksi -- syytän Ruotsia. Tietenkin.

Matkustimme juhannusviikolla Gotlantiin, joka teki viime kesänä työmatkalla niin vahvan vaikutuksen, että oli pakko palata pikimmiten -- tällä kertaa kainalossa oli vain Kaisun sijasta perheeni. Olin jo etukäteen mehustellut ajatusta keskikesän juhlasta juhannussalkojen katveessa - ja sain juuri sitä, mitä tilasin. Vietimme juhannuspäivää Visbyn Paviljongsplanilla, jossa tanhuttiin antaumuksella koivujen suhistessa leppeän merituulen voimasta. Aurinko paistoi, hipsteritaaperoilla oli Mini Rodinia päällä, kaikki oli somaa. Muistaakseni sain aamupäivällä pienimuotoisen hermoromahduksen tajutessani, että valtaosa kaupungin ruokakaupoista ja ravintoloista oli kiinni -- minulle kun juhlapäivät ovat ennen kaikkea syy syödä hullu määrä herkkuja ja juoda laadukkaita juomia. No, juomapuoleen oli varauduttu ruotsinlaivan tax freessä (ruotsinlaiva - ihamparas samppanjashoppailumesta!) Veuve Clicquot -putelin muodossa, mutta murkinaa puuttui. Kanavoin paniikkini luonnollisesti sättimällä Aleksia: "Siis miten olit ajatellut hoitaa tän? Sulle siis riittäis, että meillä ois sipsipussi! Siis sä et tajua yhtään, miten juhannusta vietetään täällä!" (Huutomerkkien määrä on aliarvioitu rankasti tuossa litteroinnissa.)

Kipsutin tuohtuneena ainoaan pikkukauppaan, joka piti pyhäpäivänä ovensa auki ja riivin hyllyiltä ostoskoriin kaiken, mikä näytti hyvältä. Kanelbullat, paikallisparsat, mansikkamarmeladit. Tälläkin kertaa blogielämä on asteen reaalielämää kauniimpaa: kuvasta rajattiin pois ruma tillisipsipussi ja lootan verran eineslihapullia. No sori.

 

Sangen täydellistä oli silti. Kukkaseppele keikkui vuorotellen minun päässäni ja koruna pirpanoiden kaulassa. Kilisteltiin Aleksin kanssa hotellilta lainatuilla skumppalaseilla. Käveltiin takaisin hotlalle merenrantaa pitkin ja pysähdyttiin vakoilemaan vihkimistä rannalla. Oikaistiin kasvitieteellisen puutarhan poikki. Tätä päivää sulattelen sydämessä kaamoksen heikoimmalla hetkellä. Heja Sverige.

 

Ps. No siis joo. Bloggaaminen kesällä: ihan liikaa pyydetty! Anteeksi laiskuus! Kattellaan syyssydännä.

Share

Kommentoi