Jumalaiset juustokeksit

Ladataan...
Laura loves

Seuraa sangen pitkä pohjustus, mutta kyllä siellä lopussa kiitos - eli reseptikin - seisoo!

Olin joskus äidillä kylässä, kun päädyimme hehkuttamaan kummankin äskettäin näkemää Julie & Julia -elokuvaa. Kyseessähän on ihan ultimate hyvän mielen leffa, jota voisin katsoa vaikka viikonlopun putkeen, koska a) siinä kokataan koko ajan, b) koska siinä on Meryl Streep, c) koska siinä asutaan Long Island Cityssa jossa viivyin omalla New Yorkin -visiitilläni ja vielä kerran: d) koska siinä kokataan koko ajan koko ajan koko ajan.

Olimme kumpikin yhtä mieltä siitä, että olisi kovin ihanaa omistaa elokuvan keskusteos, Julia Childin Mastering the Art of French Cooking. Myöhemmin samana viikonloppuna ruokin pakko lukea keittokirjaa syödessä -neuroosiani ja perkasin äidin keittokirjahyllyä. Yhtäkkiä tajusin, että koko nuoruuteni hypistelemä, ankean kuvaton ja pölyltä tuoksuva Ranskalaisen keittiön salaisuudet on juurikin kyseinen Julia Child -klassikko! Äiti ei uskonut kertomaani ensimmäiseen varttiin. "Sulla on siis koko ajan ollut tää sun hyllyssä!"

Samalla kävi ilmi, että äitini suosikkiresepti kautta aikain onkin Julia Childin käsialaa. No tietysti! Sain maistaa näitä keksejä taas viime viikonloppuna, ja ne vievät kerta toisensa jälkeen tajun: hajoavat kielen pienimmästäkin hipaisusta suuhun triljoonaksi muruseksi ja ovat niin suloisen suolaisia, että tekisi mieli pillahtaa ilosta itkuun. Voinen tekstuuri on taivaallinen.

Meidän suvussamme ilman näitä ei tule joulua, valmistujaisia, pääsiäistä tai ristiäisiä. Suosittelen lanseeraamaan perinteen myös teille.

 

Julia Childin sinihomejuustokeksit

 

180 g roquefortia tai muuta sinihomejuustoa (äitini käyttää reippaasti Auraa, eikä se oikeasti lopputulosta pahenna)

180 g voita

3 rkl kuohukermaa

1 keltuainen

3 dl vehnäjauhoja

 

Sekoita kaikki keskenään. (Varmaan näille ois joku spesifi järjestyskin, mutta anna mennä vaan. Ja Julian reseptissä kuohukerma on oikeasti "sakeaa kermaa" ja jauhot on "seulottu" ja kaikenlaista, mutta me emme ole perfektionisteja, emmehän, vaan helpon keksin perässä.) Taikinasta tehdään tanko ja leikataan puolentoista sentin siivuja. (Oisko näin, äiti?)

Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia. Lumoudu ja syö koko pellillinen kerralla.

Share
Ladataan...

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

kyllä se oli näin, mutta en kahdella ensimmäisellä kerralla saanut tankoa onnistumaan tai en ainakaan leikkaantumaan, joten olen kehittänyt oman version. Teen taikinasta noin hmmmmm 1,5 cm läpimitaltaan olevia palloja, jotka lytistän litteiksi haarukalla, niin tulee samalla kuvio pintaan. Luulen, että Julia hyväksyisi tämän variaation.

Laura loves

Mä mietinkin, että siinä sun versiossa on röpeliäinen pinta. Julia ehkä hyväksyis haarukkaversion, jos siihen painettais joku ristikkokuvio jollain pariisilaiselta kirpputorilta hankitulla antiikkihaarukalla. Mutta kyllä Hackmanin Savonia käy paremman puutteessa.

Lyra (Ei varmistettu)

On minusta jännä miten tää kirja on tässä viime aikoina (parin vuoden sisään?) noussut hirveän hypetyksen kohteeksi, oltuaan ilmeisen unohduksissa hyvinkin pitkään. Itse olen äitini kirjahyllystä yrittänyt tuota kuivakkaa opusta seilailla kerran jos toisenkin, tuloksetta. Varmaan hirmu kivoja ohjeita ja kaikkee silti...

Laura loves

Kai tuo leffa oli juuri sen hypen syy. Mua ei ole koskaan kiinnostanut se teos oikein yhtään - se on ollut sellainen tunkkainen, väritön, aivan liian mutkikkaita ja tosikkomaisia reseptejä sisältänyt keittokirja. Pitää silti etsiä sieltä joskus joku kiinnostava ohje ja kokeilla.

Vierailija (Ei varmistettu)

Jaahas, toi leffa on kyllä ihana. Se Julie on ihana, sen mies on ihana, se koti on ihana, Julia, Julian mies ja KAIKKI SIINÄ LEFFASSA. Ja se kirja, mullakin on se hyllyssä ja se on samalla tosi ihana ja tosi pelottava. En oo tehnyt sieltä vasta kuin muutaman jutun, pääruokia, en edes tajunnut et siellä vois olla tommosia helpompia keksijuttuja! Näistä aloitan!

Jannakoo (Ei varmistettu)

Toi ylläoleva olin mää.

Parhaillaan työstän keittiössä keksejä enkä minäkään saanut tankoa onnistumaan :D pitäisiköhän siihen lisätä lisää rasvaa jotta koostumus olisi vähän kiinteämpi? tein nyt ensimmäisen kommentoijan palloreseptillä.

Odotan innolla että keksit tulevat uunista ulos!

Onnellinenolla

Just tällasia reseptejä lukiessani olen ikuisesti katkera siitä, että tuo siippa ei erityisemmin arvosta homejuustoja - ts. mulla on homejuustoruokien kokkauskielto hänen ollessaan kotona.

Lähtispä se reissuun!

Titiu: Heh, ei meilläkään ymmärrä kukaan muu sinihomejuustoa kuin minä! :)

Nyt mies lähti auttamaan kaveria remontissa ja odottelen ystävää kylään, joka ymmärtää näitä juttuja ja voimme hyvällä omallatunnolla ahmia kaikki keksit miehen poissaollessa ;)

Anni S. (Ei varmistettu)

Ostin joku aika sitten Fidasta ko. opuksen KAHDELLA EUROLLA. Olen sitä syödessäni lueskellut (sama neuroosi kuin sulla, ollaan joskus varmaan lj:ssa puhuttu aiheesta) mutten oo uskaltanut tehdä mitään. Pelottava kirja kyl.

Mut ihana leffa, ehkä ihanin. Yksi ainoista jota mun tekee mieli katsoa koko ajan. Voisin katsoa sen joka päivä.

Laura loves

Ensimmäinen kommentoija oli siis äitini :D Eeeen kyllä osaa sanoa. Millaisias niistä nyt lopulta tuli? Lisäisin ehkä jauhoja, jos jotain? Tai sitten vain unohtaa koko tangon ja tekee pallurat.

Kekseistä tuli ihania vaikka tankoa en aikaiseksi saanutkaan :D

sondelssi (Ei varmistettu)

Hyvii tuli myös glut! Aion leipasta näitä kesän jokaiselle piknikille!

Laura loves

Mahtavaa! Nam!

Kommentoi

Ladataan...