Kahdeksan vuotta

Laura loves

 

Tänä aamuna Aleksi lähti kouluun, minä jäin päiväksi pötköttelemään zombiena yrjötautipotilaan kanssa (joo – kevään kolmas! Ei siitä sen enempää). Vasta puolenpäivän aikaan havahduin ja laitoin tekstarin perään: “Meillä on muuten tänään vuosipäivä. Onnea tai siis kiitos, en pärjäisi päivääkään ilman sua.

Koskaan aiemmin ei olla unohdettu vuosipäiväämme edes puolen päivän ajaksi: olen kova tyttö juhlimaan kaikkea, mitä vain voi juhlia – eritoten, jos siihen liittyy rakkaus ja röymäntiikkä. Nyt kitkerät oksennuslitrat huuhtoivat päämme hetkeksi tyhjiksi, mutta juhlitaan sitten myöhemmin, kun vatsalihakset eivät enää kramppaa kivusta. Ensi viikon perjantaina menemme Turun ikiparhaaseen Mamiin syömään kaksistaan, ja oikeastaan koko Amsterdamin-reissu oli aikamoista lovex-juhlaa, kun pääsimme illallistamaan rauhassa monena iltana peräkkäin.

 

Eikä niillä juhlailloilla lopulta ole niin kovasti väliä: tärkeintä on, että arki tuntuu parhaalta ja toimii. Ja se tuntuu, ja toimii. Vaikka minulla on levoton, helposti ihastuva sydän, vaiheiludialogit itseni kanssa päättyvät aina samaan pisteeseen: kohtelisiko yksikään mies minua yhtä hyvin kuin Aleksi? Ei. Niin mauttomalta kuin se kuulostaakin, minua kohdellaan nykysuhteessani poikkeuksetta kuin kuningatarta. Onko maailmassa komeampaa, hauskempaa, fiksumpaa, inspiroivampaa, sopivampaa ihmistä, jota potkia yöllä, jotta se lopettaisi helvetinmoisen kuorsaamisen? Ei, ei ole.

Olen puhunut monen tutun kanssa äskettäin Kodin Kuvalehden tuoreehkosta, aivan ihanasta haastiksesta, jossa Martti Suosalo ja Virpi Suutari kertoivat suhteestaan. Martti (puhun nyt näistä henkilöistä etunimellä kuin olisimme hyviäkin tuttavia..) kertoi ottaneensa aikanaan vihkipapin sanat tosissaan ja tehneensä niistä elämänohjeensa: kilvoitelkaa toistenne palvelemisessa. Niinpä Martti toteuttaa Virpin unelmat vauhdilla ja kokkaa lapsilleen joka aamu runsaan aamiaisen. Kantaa sohvalle peiton sisässä heräämään. Eikä odota palveluksistaan kiitosta, eikä tee niitä alistuneena. Palvelija on ylpeä ja arvokas! Siinä jutun juju – tossun alla palvelevassa rakastetussa ei ole juuri mitään hienoa tai tavoiteltavaa, ennemminkin surullista, mutta ylpeä palvelija on itse asiassa itsekin kuningas. Virpi taas odottaa “mitalikahveja” suoritettuaan jonkin epämiellyttävän tehtävän. Juuri tällainen on meidänkin dynamiikka. Onneksi osaan nauraa itselleni – edes jonkin verran.

 

 

Näillä mennään. Ja luulisin, että aika pitkälle.

Kuten ala-asteaikaisissa onnittelukorteissa luki: kahdeksan vuotta – eikä suotta!

Share

Kommentit

M_ikaela (Ei varmistettu)

Oooii, onnea teille söpöläisille! Oot kyllä löytänyt rinnalles ihan huipun miehen.

katiK
Punainen tupa

Onnea! Selvisitte pahamaineisesta seitsemännestä vuodesta :)

Toimitus
Toimitus

Onnea menneistä vuosista, onnea tuleviksi vuosiksi! Aleksi vaikuttaa aarteelta (ja niin muuten vaikuttaa myös Martti Suosalo <3)

Hosuli
Hömppäblogi

 

Kuin kuningatarta - vau! :) Tuollaisesta tyypistä kannattaa pitää kiinni. Ja toisen palveleminen on hyvä ohje mihin tahansa parisuhteeseen, kunhan se tosiaan on täysin vapaaehtoista ja suhde on tasa-arvoinen.

Marsublog

Onneaaaa! Ihana suhde!

heddalainen (Ei varmistettu)

Moi Laura! Ensiksi, iso kiitos blogistasi, you go girl! Tykkään tästä isosti ja toivon, että jaksat jatkaa vielä piiitkäään. Ja onnittelut teille Aleksin kanssa myös.

Aiheeseen liittymättä mulla olis pari kyssäriä koskien Barcelonaa, jos vain kykenet vastaamaan, niin olis huippua. Ollaan suunnittelemassa viikon matkaa sinne toukokuun lopussa/kesäkuun alussa ja olen kyllä lukenut tarkkaan sun aiemmat postaukset sieltä. Meitä on viisi, mahdollisesti kuusi, mikäli saadaan mummo houkuteltua mukaan, mutta siis ainakin kaksi aikuista ja kolme lasta, iältään 2, 4 ja 6. Kaupunki on meille tuntematon ja lasten kanssa reissut on tähän asti olleet ruotsinristeilyluokkaa, me aikuiset ollaan kyllä keskenämme reissattu jonkin verran. Moni asia mietityttää, onko liian hektinen paikka pienten kanssa lomailuun, voiko ylipäänsä suurkaupungissa rentoutua mini-ihmisten kanssa. Onko liikenne hullua, pitääkö koko ajan kytätä ettei lapset juokse jonkun Juanin mopon alle, miten rattaiden kanssa liikkuminen onnistuu julkisilla yms. Tällaiset infrastruktuuriseikat siis on ollu mielessä.
Asuntoa ollaan katsottu airbnb:stä, sitäkin missä te yövyitte, mutta juuri samaa kämppää ei ainakaan ole saataville tuolle ajankohdalle. Mitkä olisi kivoja alueita lasten kanssa, onko siellä ylipäänsä leikkipuistoja minkä verran, olis kiva pitää pausseja kävelyn ohessa huilailemalla jossain puistossa. Ja minkä verran nyt 4- ja 6-vuotiaat jaksaa kävellä, sekin riippuu vähän päivästä ja tähtien asennosta. Ja mitä asuntoa vuokratessa kannattaisi ottaa huomioon, onko ilmastointi tuohon aikaan alkukesästä jo ihan ehdoton, wifi nyt ainakin pitää olla ja suht hyvä keittiö, koska tarkoitus olis kai syödä enimmäkseen kotona. Budjetti on tiukka, mistä kannattaa säästää ja mihin panostaa?
Perillä aikaa meillä olisi kuusi kokonaista päivää. Eläintarha varmaan veisi yhden päivän, johonkin niistä monista museoista yksi ja sitten entäs se ranta? Itse ei olla mitään auringonpalvojia, mutta lapset nyt tykkää puljata ja leipoo jotain kakkuja. Ranta siinä kaupungin edustalla tuskin on mikään turkoosivetinen palmubeach, mutta onko se ihan ok? Sellainen että siinä yhden päivän viettää? Tai mitenkäs lähikylät, luin ainakin jostain Sitgesistä, onko sulla näistä tietoa.
Aikomus olisi lentää Norwegianilla, lento takaisin kotiin lähtee kukonpierun aikaan, klo 8:00, eli kentälle pitäisi raahautua todella aikaisin. Mietin että pitäisikö kämpän sijaita jossain kentälle vievän junaradan varrella, vai meneekö sinne edes juna?
Tämmöstä kaikkea pyörii mielessä ja paljon muutakin, olis mahtavaa jos pystyisit vastaamaan. Ja ihan kaikkea mitä mieleen juolahtaa muutenkin, missä kannattaa käydä ja mitä jättää väliin yms.

Kiitos jo etukäteen!

laurafree
Laura loves

Moi, olen monesti meinannut vastata tähän, mutta tuntuu, ettei koskaan ole tarpeeksi aikaa! Sori! Muistuta mua vielä tästä! En ehdi nimittäin juuri nytkään..

Marsublog

Oltiin ystäväni Jannan kanssa tuolla viime vuonna juuri tuohon aikaan (ja ok, oli poikkeuksellista - tosi kylmä, alle 20 astetta joka päivä). Airbnb-kämppään olisi enemmänkin kaivannut lämmittimen... Mutta tuskin on kovin yleistä.

Sitgesissä oltiin puolet lomasta, kiva ranta, rauhallinen meno (ei juuri mitään tekemistä siis, paitsi pötköttely). Lomakaudella enemmän gayparty-kamaa, luulisin. Sitgesiin pääsee helposti ja halvalla junalla Barcelonasta. Siellä voi käydä myös päiväseltään.

anna-liisa (Ei varmistettu)

Onneks olkoon!
P.S. Sun blogissasi on yksi ikävä vika; se päivittyy niin harvoin!!!

Kommentoi