Kakskytneljä senttii Chiantii, kiitti

Ladataan...
Laura loves

Ystäväpiirissäni halveksitaan lähes yksimielisesti italialaisia viinejä. Ne nyt vain eivät ole muodissa. Onneksi olen kantahämäläinen juntti, eikä minun tarvitse seurata muotia. Minä aion juoda seuraavan vuoden pelkästään italialaista viiniä!

Vietimme nimittäin päivän Italian-matkasta kiertäen toscanalaisia viinitiloja Chianti Classico -alueella (ihan tietty pläntti Toscanassa), maistelimme, kuuntelimme luennointia ja tietysti pienessä pöhnässä hullaannuimme. Tää on parasta ikinä! Samoinhan kävi aikanaan, kun kiersin Portossa portviinikellareita: päätin omistaa elämäni portviiniharrastukselle.

No, eihän siinä nyt ihan niin sitten käynyt. Mutta kyllä minkä tahansa tuotteen valmistuksen seuraaminen paikan päällä, perehdytys, sympaattisten tuottajien jututtaminen ynnä muu luo uudenlaisen, sitoutuneemman & syvemmän suhteen elottomaankin juttuun. Portviiniin. Chianti Classico -viineihin. Varmaan johonkin tennistossuihin tai rautanauloihinkin.

Siksi minä rakastan nyt Chiantin alueen viinejä.

Chianti Classicot tunnistaa Alkossa tai muussa juomaputiikissa vaaleanpunaisesta tarrarinkulasta pullon kaulassa. Lisäksi kaulassa on mustan kukon kuva. Italian valtio valvoo Chianti Classicoiden tuotantoa pieteetillä: kaikki erät testataan, ja jokaisessa Chianti Classico -pullossa on sarjanumero, jonka avulla voi netissä jäljittää putelinsa alkuperän eli tilan, jolta se on peräisin. Viljelyyn liittyy mutkikas säännöstö: tynnyreiden puulajit sun muut on tarkkaan määrätty, köynnöksiä ei saa suojata sateelta, liibalaaba.

Chianti Classicon pohja on sangiovese-rypäle, jota Chianti Classicossa tulee olla vähintään 70 vai 80 prosenttia. Enpä jaksa tarkistaa. Loppu saa olla muuta; aika monella tilalla näyttiin viljelevän merlot'ta, jossain cabernet sauvignonia.

Chianti classicot ovat aina suhteellisen laadukkaita, "rikkaita", oivallisia illallisviinejä. Reservat ovat pidempään kypsytettyjä, siis iäkkäämpiä, arvokkaampia, kauniimpia ja viisaampia.

Sitten on vielä Super Tuscan -viinit eli supertoscanalaiset, jotka ovat kunkin tilan bravuureita. Niiden rypälejakaumaa ei ole määritelty, eli ne voivat olla vaikkapa 100-prossaisesti merlot'ia. Ne ovat tilojen taidonnäytteitä ja niitä valmistetaan vain parhaina vuosina. Kierroksella mukana ollut viinitietäväinen ystävä uumoili, ettei Alkossa ole laisinkaan supertoscanalaisia myynnissä. En tiedä, oliko arvauksensa totta.

Koska se saattoi olla totta, lähetimme rahtina laatikollisen yhtä erityisen jumalaista supertoscanalaista koto-Suomeen. Lähetyskulut olivat 45 euroa, eli ei paljon mitään, ja kuuden pullon laatikko maksoi alle 150 euroa. Ei ollenkaan paha. En tajua, miksi tuollaista rahtaamista ole tullut harrastettua aiemmin.

Ruokamatkailu, parasta matkailua. Seuraavalla matkalla haluan ainakin tryffelikierrokselle, oliiviöljy-maistelukierrokselle (sitä tosin kokeiltiin nytkin viinitiloilla) ja Montelcino/Montepulciano -hoodeille brunelloja maistelemaan. Huoh.

Miksei ole jo ylihuominen, tupaantuliaiset ja ekan matkalta tuodun Chianti Classicon korkkaamishetki?

Ps. Chianti-sanaa ei lausuta "tshianti", kuten kuvittelisi. Päinvastoin: italiassa ch ääntyy aina kooksi. Kianti klaassiko. Ja gnocchi ei siis ole "knotsi" vaan knokki. Muistakaa!

Share

Kommentit

Go With the Flow

Hehee, tuosta ceen ääntämisestä. Asuin itse vuoden Italiassa ja vieläkin pidän jonkun verran yhteyttä ihmisiin. Tuon vuoden jälkeen olen joutunut sivistämään niin montaa ihmistä tuosta koo jutusta että nyt se alkaa jo naurattamaan. Hassua miten se vääntyykään suomalaisten suussa aina ässäksi!

Mutta ei se mitään, Suomi aksentti on hellyyttävää, ainakin yleensä. Ja enpä minäkään täydellinen ole.

Ooo (Ei varmistettu)

Ja ciabatta on ennemmin zapatta kuin siapattaa.

En malta odottaa, huominen tule jo!

Terhi (Ei varmistettu)

Gnocchin alkukin on sit ihan vaan k? Oon aina yrittäny lausua sen jollain todella vammasella nj-äänteellä (?), vähän niinku "njokki", tms. Mut jos se onkin knokki, niin elämä helpottuu huomattavasti!

sondellsssi (Ei varmistettu)

gnocchi on njokki!! sen opin o.c.:sta, kun zach kokkasi italiasta tultuaan summerille njokkeja!

Terhi (Ei varmistettu)

No mäkin oon jostain enkunkielisestä hommasta ton njokin oppinu, mut kaipaisin jonkun italiaa osaavan vahvistuksen tähän.

laurafree
Laura loves

Täällä ei ole italiaa osaavia paikalla :D Olen niin kettuuntunut tosta "ts"ista (?!) etten suonut ajatustakaan tuolle alulle tällä kertaa (on sitä aikanaan pohdittu). Njokki se varmastikin on. Siis on. Totta kai se on, jos O.C.ssäkin on niin kerrottu! Itse olen tuplaus-hazardi-menetelmällä viljellyt 50/50 knokkia ja ja njokkia. Tästä lähin njokkeilemme kaikki asiantuntevasti.

estella

Njokki se on, varmasti :) Ja siirtyminen n:stä j:hin pitää olla sellainen sulava, melkein kuin ne olisivat yksi kirjain!

Turhat jorinat

Oi hitsi, tääkin tahtoo tonne! Olen parantumaton herkkusuu ja rrrrrakastan hyvää viiniä ja italialaista ruokaa. Paitsi tiramisu mulle ei maistu, mutta jälkkäriksihän voi aina vetää tripla-annoksen paikallista jätskiä.:) Nam!

Vinkkaatko vähän hyviä mestoja, mihin vauvankin kanssa voisi suunnistaa. Muistelen, että sullakin on pieni lapsi -vai jäikö hän kotiin tällä kertaa?

ike (Ei varmistettu)

Joo, gnocchi on njokki. Gn on italian kielen äng-äänne, siis toisin päin kuin suomen kielessä. Lasagne ja niin edelleen. Spaghetti on spaghetti hoolla, koska muuten se äännettäisiin spajetti. Siis jet niin kuin tjet. Niinku jumbojetti. H-kirjain siis tosiaan "kovettaa" c- ja g-kirjaimet tarvittaessa.
Kannattipa kommentoida lähes vuosi tämän postauksen julkaisun jälkeen. :D

Kommentoi

Ladataan...