Kotiäiti loppusuoralla

Laura loves

Marraskuu. Mikä uniikki ilmiö.

Ainakin Etelä-Suomessa. (Onko Lapissa tähän aikaan vuodesta jotenkin maagista?) Vaakasuorassa vihmovaa räntää naamalla. Kohmeisia sormia liian heppoisten tumppujen sisässä. Koleaa ja lohdutonta. Heti iltapäivästä esiin hiipivää pimeyttä. Ja silloin kun ei ole pilkkopimeää, koko maailmankaikkeuden päälle on pingotettu hiirenharmaa pressu.

Ei, en ole syksyihminen. En, vaikka rakastan koko syyskatalogia: sitä punaviiniä, niitä villasukkia, niitä hyviä kirjoja, niitä kynttilöitä. Punkku, villasukat, kirjat ja kynttilät ovat nimittäin vielä kivampia kesäiltana. Onneksi olen jouluihminen ja pidän aina katseen joulukuussa -- ei tästä muuten selvittäisikään.

Marraskuussa ei-syysihmisen pitää pitää itsestään erityisen hyvää huolta, jotta homma (ja hommalla tarkoitan ei-syysihmisen psyykeä) ei hajoaisi käsiin. Kofeiinitankkauksen on oltava kohdillaan aamulla, viinitankkauksen illalla. Silloin on mahdollista löytää joskus arjen zen sadepäivästä, jolloin ei voi kuvitellakaan astuvansa ulos edes 50 sekunnin postilaatikkokipaisun ajaksi.

Kuten toissapäivänä. Minä, Sulo ja Uljas teimme aamupuuron ja kahvimukillisen jälkeen sohvalle yhdeksästä tyynystä majan. Se muutti muotoaan minuutti minuutilta ja tunti tunnilta Barbapapan lailla. Me venyimme ja vanuimme sen mukana, mutta pysyimme koko aamupäivän ajan vaakatasossa.

Sitten söimme makaronilaatikkoa ja laitoimme seurueen pienimmän päiväunille. Torkkutuntien aikana katsoimme Sulon kanssa kainalokkain Madagascarin tuhannetta kertaa. Siinä pieni räkänokka rinnallani koitin painaa mieleeni tuon rennon, söpön, kodikkaan hetken.

 

Koko kotinysväämisen yllä nimittäin leijuu tänä syksynä vääjämätön lopun tunnelma. Uljas aloittaa loppiaisen jälkeen samassa päiväkodissa, jossa Sulo jo käy kolmena päivänä viikossa. Kotiäitivuoteni ovat lopullisesti ohitse. Onneksi.

Mutta jos ihmismieltä yhtään tunnen, vielä joskus laiskaakin laiskempi päivä pienten pirpanoiden kanssa tyynymajassa tuntuu absurdilta ja jotenkin haikean ihanalta. Siis ihan oikeastiko teit sitä viis päivää viikossa aamusta iltaan?

Share

Kommentit

Johanna :) (Ei varmistettu)

Huomenta. Taas yksi harmaa päivä. Ja vieläpä ihan yhtä harmaa maisema ulkona kun teilläkin. Joskus luin juhlapostausta blogissasi ja hämmennyin kun sun "naapurissa" on samat asiat kun munkin. Kuten tuo kebab-pizzeria. ;) Koitetaan selvitä tästä harmaasta ajasta, eilen satoi jo räntää.. Eikö se tavallaan tarkoita että mennään kuitenkin kohti talvea (ja sitä joulua), vaikka näköjään pikkuhiljaa.
...Meidän kerrostalossa (viereinen piha :) ) päättyy pian julkisivuremontti joten on tässä syksyssä jotain juhlaakin kun meteli kämpässä rauhottuu 7(?) kuukauden jälkeen.
Mukavaa harmaata päivää teille, kohta tämä sumumössöilma toivottavasti jo loppuu.

laurafree
Laura loves

Toivottavasti olet se äiti, joka joutui todistamaan Uljaksen 25-minuuttista bussiraivaria tällä viikolla :D

Johanna :) (Ei varmistettu)

Oi en ole :D

Haltiakummi (Ei varmistettu) http://haltiakummi.blogspot.fi/

Itse olen aina miettinyt tuota syysihmisten mantraa hämmentyneenä, että itsekin nauttisin paljon enemmän niistä villasukista, kynttilöistä, torkkupeitosta ja jopa sohvan nurkasta kesäiltana, kuin harmaan mörkösyksyn nielemänä. Joulu silmissäni/muistissani siitäen minäkin tämän syksyn joka vuosi kestän. Väittävät, ettei mikään vuodenaika voi käydä muka ihmisen päälle noin vahvasti, minä väitän monen vuoden kokemuksella, että voi. Mutta kuukauden päästä on aikasta lailla Joulu, jeah!! \o/

laurafree
Laura loves

No niin just! Kuolema mörkösyksylle! 

Ja joulun voimalla porskutetaan. Ihan kohta!

Kommentoi