Kun (joulu)valaistun

Ladataan...
Laura loves

Vilna oli ja meni. Kiva matka, mutta kiva olla kotonakin. Matkalla riitti taas yllättäviä tilanteita, mutta uumoilen, että kasaan saadaan mainio juttu. Lue lisää Mondosta lähitulevaisuudessa.

Nyt totuttelen taas arkeen. Onneksi sekin on pieniä kohokohtia täynnä. Tänään illastettiin Pikku-Torressa ompelukerhon tyttöjen kanssa. En ymmärrä, miksi tilaan kyseisessä baarissa aina hampurilaisen, vaikka se on joka kerta niin korkea, että sen syöminen on sula mahdottomuus. Jotenkin se vain vokottelee puolelleen: vegehamppari, jonka välissä on kaksi punajuuripihviä & kunnon kiekko vuohenjuustoa sekä rutkasti chilimajoneesia. Kuka voisi vastustaa?

Matkan ravintelilta bussipysäkille juorusimme hysteerisellä tahdilla Oonan kanssa. Bussi nappasi minut kitaansa ja sylkäisi ulos Malminkadun pysäkillä. Naapuriparakkimme Malmin Kebabin valot ovat tavallisestikin kotoisat ja kohtumaiset, mutta nyt kotiinpaluu oli kauniimpaa kuin koskaan: pytinkiin oli ripustettu vilkkuvat jouluvalot. Uskomatonta, mutta totta: päivälleen kahden kuukauden päästä joululahjat on jo jaettu. Minä, yltiöpäinen joulunrakastaja, olen jo täpinöissäni lähestyvästä sesongista. Onneksi Malmin Kebabissa ollaan kanssani samoilla linjoilla.

kuva: weheartit (Malmin Kebabin valonauha on astetta maltillisempi)

Share

Kommentit

L2 (Ei varmistettu)

Mitääh? Asuin öö neljä vuotta Pikku-Torren vieressä ja kuulen tosta hampurilaisesta nyt! En kestä.

laurafree
Laura loves

Voe (soijja)nakki! Mutta kyllä se odottaa sinua siellä iankaikkisesti, kaikessa metrin korkeudessaan...

Kommentoi

Ladataan...