Kun Laura loves kasvoi isoksi

Ladataan...
Laura loves

Eilen se tapahtui, 21.3. Laura loves muuttui tytöstä naiseksi. Räpellyksestä ihan oikeaksi blogiksi.

Ei, palstani ei täyttänyt silloin vuotta (se tapahtui jo helmikuussa). Ei, en saanut sähköpostitse ehdotusta siitä, että promoaisin palstallani jotain turhaa tuotetta (sekin tapahtui jo aiemmin).

Sen sijaan sain palstalleni vihamielisen kommentin. Näin kauan sitä täytyi odottaa! Olin jo ehtinyt vaipua pumpuliseen koomaan, jossa kuvittelin, että tämä Lily-kukkapenkki nyt näköjään on sellainen, ettei täällä viljellä vihaa tai vittuilua kuten muualla blogimaailmassa jok'ikinen päivä. Että tosikivajee, poikkeuksellista. Miten tämä edes on mahdollista?

Eihän se näköjään olekaan. Pumpuliharson puhkaisi kommentti, jonka ilkeys oikein tihkui siitä visvaisina limapisaroina. Se sisälsi kaikki klassiset elementit: sekä hyökkäyksen ulkonäköä kohtaan (jotain käsittämätöntä spekulaatiota hiustenpesufilosofiastani) että psykostalkkerimaisen "tiedän mitä teit viime kesänä" -tyyppisen reviirilleastumisahdistelun ("tiesitkö, että ihmiset pitivät Helsingin-asuntoasi paskaisena, eikö olekin ihanaa?") (vastauksena nimettömälle ihailijalleni: aivan varmasti kuka tahansa minun missä tahansa kuudesta Helsingin-asunnostani vieraillut voi kuvailla kotiani melko paskaiseksi)...

Huh! Jotenkin tuollainen tapahtuma on niin jännittävä ja herättävä. Että jotain tuolla minä oikein vitutan. Että joku haluaa sokeerata ja loukata ja pahoittaa mielen ja saa siitä iloa itselleen. En missään nimessä aio vetää esiin sinänsä fiksua "ei oo pakko lukea" -korttia. Minähän luen itsekin tiettyjä blogeja, jotka ketuttavat aivan saatanasti. Mutta en minä nyt herranjumala ala niihin kommentoimaan alhaisia ajatuksiani. Voin nyt ylväästi ajatella, että tämä erottaa terveen ihmisen ei-niin-terveestä.

Mutta haters gonna hate. Jatketaan!

Share

Kommentit

my view

Hyvin ajateltu..ja hauskasti sanottu! :)

Anna Karhubear

Ihana Laura!

Ooo (Ei varmistettu)

Todellakin, haters gonna hate. Mut mitäs sitte! Antaa mennä vaan.

laurafree
Laura loves

No nii! Ja kyllä joka tyttö tarttee oman kiintiöpsykon, se on vähän niinku tamagotchi! Sillä erotuksella, että sitä ei saa ruokkia.

Terhi (Ei varmistettu)

Kauheeta ja kiehtovaa. Aloin heti miettiä, että onkohan tää psykotamagotchi jotenkin tuttu sitten, vai mitäs. Ihmiset on väsyneitä, onneks sä et!

laurafree
Laura loves

Nooo, kaikki ny on tuttuja tai tutuntuttuja. Tamagotchit ja ihmiset.

laurafree
Laura loves

No mua harmittaa, kun saman tien poistin sen! Puhahdettuani ääneen sohvalla, että "noeivittuuuuu". Nyt harmittaa, se ois pitänyt jäädä matkamuistoksi tänne merkkaamaan uuden, karumman aikakauden alkua.

Se merkintä oli siis tuo edellinen vai "toissaedellinen", missä kerroin järkyttävän faktan siitä, etten pese meikkejä naamastani. Tämä fakta oli liikaa hygieeniselle, eittämättä taloudenpitotaidoistaan tunnetulle lukijalle :D

Ooo (Ei varmistettu)

Oli muuten jännää lukea niistä kommenteista läpi sellainen oletus, että kaikki meikkaisivat joka päivä. Toki sullakin on tässä meikattu käyttäjäkuva, joten näytät samalta joka päivä. Tota huivia en oo kyllä tainnu nähdä koskaan.

laurafree
Laura loves

Ei se oo huivi, se on rusetti! Ja olen hukannut sen!

Niin, se oli todella jännää! Ja jotenkin tuli paatuneena femakkona semmonen fiilis (eritoten siitä heitterikommentista) että on jotenkin aivan pöyristyttävän sietämättömän kiellettyä ettei nainen meikkaa, hoida ihoaan asianmukaisilla tuotteilla, ole siivoavaa sorttia ja muutenkin puhtoinen. Ehkä nyt vein tulkintani hieman liian pitkälle, mutta silti!

Jemina
No Sex and the City

Vihalukijat ovat tosiaan jännä ilmiö. Itsellenikin on ilmaantunut muutama sellainen, ja lueskelen heidän kommenttejaan aina mielenkiinnolla. Jostain kumman syystä moinen kommentoija tuntuu lähes aina olevan mies, jota kovasti kyrpii vähän kaikenlainen. (Esim. naiset. Tai seksi. Tai seksi ja naiset, tai naisten seksi, tai tai tai ad infinitum.) Ja minä täällä vain vähän hihittelen, ja kelaa että mulla ei ole koskaan ennen ollut hater-lukijoita! Täähän on melkein kuin jonkinlainen, vähän kieroutunut saavutus!

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Vau. Minäkin odotan milloin saan sen ensimmäisen vihalukijani. Tai sitten olen saanut jo, mutten vain ole tajunnut. Sekin on paljon mahdollista.

Kommentoi

Ladataan...