Let's get ready to Rambla

Laura loves

"Onhan noiden lasten ny nähtävä se Rambla! Eihän ne edes tiedä, että sellanen on!" puuskahdin tänä aamuna. Vähän pakkopullalta se tuntui, mutta jotenkin tuntui absurdilta olla Barcelonassa niin, ettei ole altistanut lapsiaan miimikoille, huijareille ja surkeiden ravintoloiden sisäänheittäjille. Eihän Pariisissakaan nyt jätetä ekalla kerralla näkemättä Eiffel-tornia. Ajattelin, että jotain hauskaa siinä voisi silti olla -- thö turistikadun tallaamisessa.

Minuutti sen jälkeen, kun olimme nousseet Liceun metroaseman portaat ylös kuhinan keskelle, tajusin: ei tässä sittenkään ole mitään hauskaa. Ramblan tallaaminen on vain nöyryyttävää. Yllätyksetöntä, ihmissielua turruttavaa. Oma turistius (joka on toki kiistämätön fakta) ylikorostuu ja tekee mieli vain kiljua, että en ole näin tyhmä!

Koukkasimme siis pikavauhtia takavasemmalle. Tai -oikealle. Riippuu vähän, mistä katsoo. Ramblaa ympäröivien kaupunginosien turistipitoisuus on toki myös korkea, mutta hiljaisilla, sokkeloisilla pikkukujilla sukkulointi on kuitenkin aika taianomaista. Täydellinen lounaskin käveli saman tien vastaan. Se todisti, että Rambla-dissauksestani huolimatta kaiken aina tarvitse olla niin tyylikästä, eksklusiivista, tyyristä ja omaperäistä: Carrer de Ferranin Maozin superhalvat falafelit ovat tuttu juttu varmaan joka toiselle Barcelonan-matkaajalle, mutta sou not. Ei 4.75 eurolla juuri ihanampaa pikalounasta voisi löytää.

Jutun jujuhan on tämä: valitse vaalea tai "tumma" (espanjalaiselle tumma, siis täysjyväversio) leipä, anna semi-hipin myyjän täyttää se superhyvillä falafel-palleroilla (olen erittäin falafel-kriittinen -- paska falafel on niin paskaa, mutta Maozin pullia voi suositella lämmöllä), perussalaattipohjalla ja hummuksella.

Sitten seuraa paras osuus: sooloile salaattibaarissa! Pitansa saa tunkea niin täyteen ihanuuksia kuin sielu sietää. Tai siis niin täyteen kuin pita sietää. Kyllä se pita sietää, kun sen avvvvvaaaa ammolleen kuin sielun ikään. Unohda tässä vaiheessa kaikenlaiset järkisäännöt, kuten "oliivitahna, tomaattisalsa, valkosipulimajoneesi ja paistettu kukkakaali eivät sovi yhteen". Maozin pitan sisässä kaikki sopii yhteen keskenään. Ja kaikkea pitää olla paljon. Paljon

Roudasimme pulleat pitat läheiselle aukiolle, istahdimme penkille ja jaoimme kaksi settiä neljään pekkaan. Hyvin riitti, makoisaa oli. Eittämättä ajaudumme Maoziin vielä jokusen kerran reissun aikana. Lihaton lokakuu venyisi taatusti useammalla loppuelämän mittaiseksi, jos Suomessa olisi halpoja, kiinnostavia, maukkaita vegepikaruokaloita. Maoz, muuta Suomeen!

Mutta että niin. Jotain hyvää lopulta Rambla-retkessäkin.

 

Maoz, Carrer de Ferran 13.

Share

Kommentit

Laura ei loves (Ei varmistettu)

Ettekö oo käyny Berliinissä! Se on FALAFELTAIVAS! 2,5 eurolla irtoo falafel leivällä. Ei siellä silleen muuta tarvi syödäkään. Paitsi ehkä halloumia leivällä, shawarmaa leivällä ja muita variaatioita.

laurafree
Laura loves

Juu. Totta viserrät. Tuli saman tien Berliini-hinku ja falafel-hinku! (Ja ehkä vähän döner-hinkukin.)

Kommentoi