Liian hiljaista?

Ladataan...
Laura loves

Vihaan kliseitä ja kuluneita fraaseja, koska sen lisäksi, että ne ovat tylsiä ja mielikuvituksettomia, ne eivät useinkaan edes pidä paikkansa. Tiedättehän vaikka sen jutun, että jos lapsiperheen kodissa on liian hiljaista, lapset ovat pahanteossa. Jos meillä on "liian" hiljaista (jos sellaista tilaa nyt voi ollakaan), Sulo istuu useimmiten potalla haaveilemassa, lukee kirjaa tai katselee telkkarihuoneen ikkunalaudalla, miten roska-auto peruuttaa talon sisäpihalle. Lieneekö tuon lapsen järjenjuoksussa jotakin vikaa, mutta hän ei ole oikeastaan koskaan ollut mitään tihutöitä keksivää sorttia.

Niin siis yleensä. Eikä tämäkään ole tihutyö (mahtisana - mitä se edes tarkoittaa?). Tämä on ihan muunlainen työ. Taideteos. Ylpeä isoäiti nonna pyysi tietää tilataideihmeen nimen. Sulo vastasi mukisematta: Ankeriasvesi. Miten viitsitte edes kysyä. Ja ihan selkeetähän se on!
 

 

Kun taiteilu oli jo näin pitkällä, sitä oli turha pysäyttää. Ja kun sohvapöytäkin on vain kirpparin takahuoneesta löydetty parin euron kapistus, se on nyt pysyvästi ylennetty avoimeksi artsualustaksi: Ankeriasvesi sai tänäänkin lisää asukkeja. Tartte mihinkään kuuttilavosiin säästellä pennosiaan. Sulo hoitaa.

Share
Ladataan...

Kommentit

Mindeka
Ma-material Girl

Hahahaa!

Sitä odotellessa. Toistaiseksi ollaan vältytty ankeriasmereltä, mutta "traktoreita" on piirretty valkoisten tuoliemme selkänojiin. (Kuulostaapa muuten tylsältä, verrattuna Sulon artsuiluun!)

Latteuksista... (Ei varmistettu)

Hieno teos! Ankeriasvesi on sitäpaitsi aika särmä nimi teokselle.

Vaikka itsekin inhoan ton kaltasia latteuksia, on meillä liika hiljaisuus melkein aina huono merkki. Muuten ihanat ja kohtalaisen hyväkäytöksiset veljekset keksii monenlaista saadessaan touhuta rauhassa. Koko vaatekaapin tyhjentäminen lattialle on aika tavallinen temppu (eikä tietysti ole vakavaa, ainoastaan ärsyttävää), samoin seiniin piirtäminen (kynät säilytetään tästä syystä kirjahyllyn päällä). Lastenhuoneen verhojen leikkaaminen (meillä on oikeesti tuttu perhe, jossa sakset kuuluu lastenhuoneen askartelupöydän vakiovarusteluun - en ymmärrä) tapahtui kerran. Kerran pienempi oli keksinyt kaataa palautusta odottavan pullokassin sisältä löytyneiden pullojen ja tölkkien helmet pieneen kahvikannuun ja leikki siis kahvikutsuja. Tajusi onneksi olla juomatta niitä kahveja. Kerran isomummilassa vanhempi kaatoi pullollisen vissyä hedelmäkulhoon ja uitti siinä Toikan lasilintuja - lintujen kylpylä oli vissiin leikin nimi.

Muistin yhtäkkiä kerran, jona pienempi löysi huulipunan ja käytti sitä kynän korvikkeena. Ei toki paperiin vaan seinään, sängynpäätyyn ja patteriin.

Mut joo, lasten hiljaisuus on usein osoittautunut huonoksi merkiksi. "Mitä teet?" -kysymykseen saatu vastaus "En mitään." herättää myös lievää epäluuloa.

laurafree
Laura loves

Ihanat, luovat lapsukaiset! :')
Juu, siis toki se hiljaisuus joskus tarkoittaa ihan oikeasti sitä lintukylpylää..

Kommentoi

Ladataan...