Mattokaruselli

Ladataan...
Laura loves

Meille kotiutui (the verbi, jota bloggaajan ostoksista tulee käyttää) matto. Ihan tosi erikoinen, cutting edge, state-of-the-art, matto, jollaista kelläkään muulla ei taatusti ole. Ta-daa!

No okei, eli teillä kaikilla oli siis tää jo kolme vuotta sitten? No sori.

Olen rakastanut Stockholm Randia ikuisesti, ensisilmäyksestä saakka, mutta se on aina Ikea Raisiosta loppu, enkä ole jaksanut erityisesti jahdata tätä riepua mistään. Kesällä eräskin Minttu tahtoi laittaa omansa kiertoon ja katsoin tilaisuuteni koittaneen. Snäp! Jättiversio matkusti meille asumaan.

Aluksi vuorasin tällä lastenhuoneen lattian. Eikä siinä mitään, Legot ja junaradat istuvat hienosti raitaiselle alustalle. Mutta sitten aloin kaihoilla tätä kaveria alakertaan, sillä olen yhä siihen intohimoisen rakastunut, enkä käy yläkerrassamme kuin nukkumassa. (Sulo leikkii siellä keskenään, kun leikkii.) Sitä paitsi yläkertamme kiiltävän valkoinen lautalattia on niin törkeän kaunis ja matto niin massiivisen kokoinen, että lattiakaunokainen peittyy täysin.

Lastenhuoneeseen onkin jo saapunut seuraava uusi, täysin eksklusiivinen, todella omaperäinen matto... Anttilan villainen Pandora keltaisena. (Okei, eli tääkin teillä kaikilla jo oli? Niin, mä tiedän. Pyörittelen itsekin päätäni.)

 

Rand muuttaa siis alas, mutta sitten on jo seuraavan ongelman vuoro. Meidän kolmimetriset, Marimekon Räsymatto (musta-kelta) -verhot on aivan too much Randin parina. Pitääkö ne nyt vaihtaa seuraavaksi? Apua!

 

Kotipalapeli indeed. Harrastushan tää veivaaminen on. Ehkä vähän typerä sellainen, mutta nautinnollinen silti. Varsinkin silloin, kun vatkaaminen onnistuu olemassaolevalla kombolla, eli ei tarvitse koko ajan ostella uutta. Tai että se "uusi" on ainakin vanhaa ja kierrätettyä. Mutta ne verhot.. Voi aarh.

Share

Kommentit

Yllättävän äkkiä silmä tottuu niihin omituisiinkin yhdistelmiin ;) paitsi jos siis todella haluat vaihtaa ne verhot ;) 

Kommentoi

Ladataan...