Mulkvistin suuri päivä

Laura loves

Olen vielä 23 minuuttia solidaarisuuslakossa hallituksen leikkausten pahimpien uhrien rinnalla, joten minulla on aikaa kertoa kesken työpäivän, että tänään on suuren mielenilmauksen lisäksi muutenkin sangen erityinen päivä.

Lähdetään siitä, että suhtaudun omiin tekemisiini kantahämäläisellä ankeudella. Esimerkiksi jokainen kirjoittamani juttu on lähtökohtaisesti paska, ja luonnollisesti epäilen, että hääni saattoivat olla ihan paskat nekin. Ehkä kukaan ei vaan kehtaa sanoa.

Sitten muistelen, mitä häissäni tapahtui. Tiettävästi eräs ruotsalainen merimies-feministikomistus-lattepappa imi siellä lemmekästä ilmapiiriä sisäänsä siinä määrin, että äityi kosimaan sydänkäpystään. ("Lemmekäs ilmapiiri" ei muuten ollut eufemismi alkoholille, koska tämä kyseinen ruotsalainen on absolutisti. Damn noita länsinaapureita: pystyvät osoittamaan tunteitaan selvinpäinkin.) Häät, joissa kositaan, eivät voi olla ihan huonot! Osasimme tartuttaa rakkautta!

Asiaan: miten keississä kävi? Kosinnan kohde tiuskaisi jotain okein kaltaista sanottuaan ensin no way.

Muitakin ehtoja oli: vihkimisen täytyi tietysti tapahtua maistraatissa, ja farkut jalassa, todistajaksi ei saanut kutsua ketään, joka saattaisi itkeä (kas, minua ei ole kutsuttu tilaisuuteen), ja sormuksen sijasta morsio vaati mätsäävät tatuoinnit. Ne haettiin: niiden tähti on perheen silmäterä, jackrusseli nimeltä Nikke. Ovat muuten komeimmat kihla'sormukset' koskaan.

 

Tänä aamuna myrskysi huolella. Ja hääpäivä koitti. Kipakka morsio tokaisi tietysti, että vaikka itkeminen oli tiukasti kielletty, taivas antoi tietysti tulla täysillä vettä. Tunti sitten heidät vihittiin persialaisella matolla (muistan maton omalta käynniltä toukokuulta) ja ties missä he huitelevat nyt huolettomana tuoreena avioparina.

Onnittelen heitä sydämeni pohjasta & lähetämme heidät Oonan ja Annin kanssa lahjaksi syömään pitkän kaavan mukaan Turun parhaaseen ravintolaan, Kaskikseen. Lahjakortin saatte heti, kun palaatte ihmisten ilmoille, rakkaat.

 

Postauksen mystinen morsian on tietysti työhuonekaveri, työpari ja aikuisiän yksi tärkeimmistä ystävistä, Mari the mulkvisti. Tunteilua kaihtavaa toveria on helliteltävä nimellä MULKKU, koska muu ei läpäise hänen seulaansa. Käy mulle. Mutta jos nyt ihan nopsaan sanon, niin rakas armas mussukka se on silti. Ja uunituore ROUVA, josta toki aion vittuilla hänen loppuelämänsä. Rouvalta rouvalle.

 

Onnea vielä, Mari ja Christer. Ikään kuin sitä tarvitsisitte. Suhteenne seuraaminen on yhtä juhlaa. Kiitos, kun olette! (Okei. Hempeilyraja ylitetty. Poistun.)

 

Share

Kommentit

Länsinaapurit nyt vaan on parempia. Kaikessa.

 

marile

Olen erittäin otettu. Kiitos armas mulkvisti tästä kunnianosoituksesta, tosi kivasta lahjasta sekä mahtavasta toveruudesta. En voi uskoa, että ollaan tunnettu vasta 4 vuotta! I lav juu. <3 

Kommentoi