Nettishokki

Ladataan...
Laura loves

En tunne ketään niin nettiriippuvaista kuin itseni. En ole tästä ollenkaan ylpeä - siis en ollenkaan. Noloa ja säälittäväähän se on. Haluatteko tietää juuri miten säälittävää?

Olen päivittäin ekan kerran netissä avattuani silmäni, kun kurotan kännykän yöpöydältä ja kliksautan Saunalahti NET -yhteyden päälle. Olen netissä pitkin päivää. Tuskin kuluu tuntiakaan ilman visiittiä - useimmiten ei puolta tuntiakaan.

Kun suljen illalla tietokoneen juuri ennen nukkumaanmenoa, käyn vielä kännykällä sängystä netissä kerran ennen kuin uinahdan. Onhan jotain voinut tapahtua sen minuutin aikana, kun kävelin portaat yläkertaan. Yöksi minun ja internetin on erottava. Se on kamalaa.

Suhteeni internetiin täyttää addiktion merkit. Usein mietin, että tekisi miltei mieli hakea ammattiapua tähän pakkomielteeseen. Sitten unohdan tuon mietteen, koska netissä on niin ihanaaaahlääh.

Mutta nyt. Kaksi viikkoa keskellä agraarimaisemaa, jossa wlanit ja wifit ovat yhtä käsittämättömäntä kieltä kuin solkkaamani suomi. 3G löytyy kovalla haulla: sallin itselleni 30 sekunnin Facebook-käynnin aamulla ja 30 sekunnin Facebook-käynnin illalla. Pikapäivitys ja log out. Minuutti päivässä. Tavallisena Suomi-päivänä siis varmastikin viisi tuntia päivässä. Vähintään. Huhheijaa.

Ei helppoa. Levoton mieli harhailee, levottomat näpit tahtoisivat naputtaa. Olen netissä interaktiivinen toimija, en voi esimerkiksi katsoa mitään (youtube-linkkejä en klikkaa koskaan). Voin lukea (en liian pitkää!), tutkia, scrollata, kirjoittaa, keskustella. Pakko häseltää ja häärätä.

Matkailen paljon, ja luonnollisesti matkoilla surffaillaan vähemmän. Mutta koska matkailen ensisijaisesti kaupunkikohteissa, hotellissa tai kaverin luona on oikeastaan aina internet-yhteys - sellainen tämä maailma nykyään on. Joten illalla ja aamulla käyn kääntymässä vakioblogeissa, Facebookissa, sähköpostilaatikossani. Piehtaroin hetken nautinnolla ja sukellan sitten taas matkatodellisuuteen.

En tajunnut etukäteen, että tämä on erilainen reissu. Katvealueella. Hiljaisuuden ytimessä. Kerran viikossa piipahdus nettikahvilassa. Kerran vii-kos-sa! Tämä on minulle niin jumalattoman arvokas oppitunti. Rimpuilen irti verkosta.

Share

Kommentit

Maarit K.
Pitäisi imuroida

Kerros mulle kuinka pienen lapsen aidilla on aikaa netteilla viisikin tuntia paivassa? vinkkeja kaivattaisiin, mina kun en tahdo loytaa aikaa istua koneella kirjoittamassa tyohommia edes paria tuntia paivassa normaalisti! Olen tosin lapsen kanssa yksin kotona, etta se tietysti ehka vaikuttaa, onkos teidan poika jo tarhassa? :) mieheni on aikmoinen nettiaddikti myos toisinaan, menee kausittain. Itse sita ihmettelen kun en millaan viitsisi netissa roikkua juuri ollenkaan jos ei olisi osittain pakkokin. Muutamia mukavia juttuja lukuunottamatta, tietysti! ;)

laurafree
Laura loves

Mulla on äitiyslomapäivät nyt takanapäin, silloin ei toki viittä tuntia ehdi nettailla - tai no, koko Sulon parituntiset päikkärit aina istuin netissä ja sitten illalla vielä pari tuntia. Että kyllä silloinkin sen 4-5 sai ihan hyvin kokoon :( Mutta nyt kun palaan täyspäiväisesti työhuoneelle niin palaan varmaan myös 9 nettitunnin lukemiin. Yyyyyh.

Maarit K.
Pitäisi imuroida

Hyvaa kokopaivaisduuniin paluuta! :)

Kommentoi

Ladataan...