Neuvo mua

Laura loves

Neuvola. Tuo hyvinvointivaltion klassinen lapsiperhepalikka. Mitä siitä pitäisi olla mieltä?

 

Olen käynyt neuvolassa kiinnostavan keskustelun tasan kerran. Silloin neuvolan täti (he ovat aina tätejä, 25-vuotiaat vasta valmistuneetkin) avautui omasta paniikkihäiriöstään ja sain aidosti tarpeellista vertaistukea. Tuon kohtaamisen johdosta olisin miltei valmis sanomaan, että instituutiolle on sijansa. Mutta vastaavasti olen käynyt neuvolassa epäkiinnostavan keskustelun useamman tusinan kertaa. Useimmiten neuvola tuottaa minulle turhautumista ja ahdistusta.

Odotusaikana luetaan vihkosta, että briejuusto on pahasta. Voi hyvä jumala.

Sitten tulee vauva. Sulon aikana tuputettiin alusta asti korviketta ja kyseenalaistettiin maidontuotanto. Olisin kaivannut kannustusta ja imetystietoutta. Onneksi osasin ja jaksoin hakea sitä itse, ja imetin vuoden sinnikkäästi ja lopulta ilolla. Kaikki eivät osaa ja jaksa. Ei ihme, että Suomen imetysluvut ovat maanosan surkeinta pohjasakkaa. Kummatkin poikaseni ovat aina saaneet noottia hoikkuudestaan, vaikka kumpikin on kasvanut tasaisesti ja vaikka olen aina painottanut, että vanhemmat ovat olleet aikanaan samanlaisia rimpuloita ja nyt Uljaksen tapauksessa viitannut Sulon identtiseen kasvukäyrään. Plaa.

Ylipäätään neuvolatreffit ovat pitkälti kaavamaista lätinää, jossa sekä täti että asiakas näyttelevät rooleja, joita kuvittelevat vastapuolen heiltä odottavan. Tekisi usein mieli kirkua, että haloo, voidaanko puhua ihan normaalisti. Olen joskus jopa järkeillyt, että minulle lässytetään ja minuun suhtaudutaan vähäjärkisenä neuvolassa siksi, että henkilökunta arvioi minut ulkonäköni perusteella teiniksi. (Minulta kysytään 32-vuotiaana Alkossa paperit aina - siis jo ennen tätä tehostusuudistusta.) Sitten tajuan, että näkeväthän ne tietsikan ruudultaan, että olen iäkäs ja arvokas henkilö. Ei sillä, että teiniäitiin tulisi suhtautua epäkunnioittavasti, mutta ymmärrän, että täysin pihalla oleva, nuori mutsi (jos koskaan käytän sanaa mamma, saatte vapaasti iskeä tikarilla naamaan) voi kaivata hellää, äidillistä koutsingia. Toki minustakin on kivaa lukea vihkosesta, että Tyytyväinen vauva, mutta muutoin haen kaipaamani tuen ihan muualta. (Okei, okei. Tietysti neuvola palvelee niitä, jolta tämä mahdollisuus lähipiiristä puuttuu.)

Mistä tämä tuli mieleen? Tuoreimmasta neuvolakäynnistä, tietysti. Yösyötöt pitäisi nyt lopettaa. Kahdeksankuinen ei tarvitse yöllä maitoa nälkäänsäJa omaan sänkyyn pitäisi opettaa. Mmmh. Joo. Niin. En luule, että Uljas kuolee yön aikana, ellei saa ruokaa. Rinta nyt vain edustaa vauvalle paljon muutakin. Jos vauva kaipaa turvaa tai läheisyyttä tai mitä tissi hänelle symboloikaan, minusta on kiva tarjota sitä hänelle. I signed up for this. En toki panisi pahakseni, jos beibsteri itse tahtoisi lopettaa yösyömiset. Olisi toki kiva joskus nukkua yli parin tunnin pätkä. Mutta tuntikausia en pientä huudata sen takia. En tahdo. Se tuntuu pahalta ja väärältä. Jos se joskus tuntuu hyvältä - tai edes siedettävältä - ja oikealta, teen kyllä niin, kysymättä herra/rouva/neiti tohtorin tai terveydenhoitajan armeliasta lupaa. Piste.

Lisättäköön tähän väliin, etten tuomitse unikouluttajia: olen itsekin vieroittanut semi-lempeästi Uljaksen rinnalle nukahtamisesta (toimii vain päiväunilla, yöllä ei mitään tsäänssiä) mutta uskon siihen, että vanhempi itse tietää, milloin on niin väsynyt, että tarvitaan radikaaleja toimenpiteitä. Nämä pitäisi-neuvot tässä sapettavat.

Perhepetidiskurssia en jaksa käynnistää juuri nyt. Minun mielestäni avuttoman jälkeläisen paikka on lauman vanhimpien suojissa. Kyse ei ole mistään vanhempien ylläpitämästä pakkosymbioosista: sillä sekunnilla, kun lapsi tahtoo mieluummin koisata omassa huoneessaan, hän on täysin tervetullut tekemään niin.

Mutta yksi ketutuksen aihe on ylitse muiden: isän rooli. Siis isä -- neuvolamaailmassa tuo söpö pikku statisti, joka vaihtaa vaipan kerran viikossa ja on hirveen kiva kun auttaa. Minulta on tosissaan kysytty neuvolassa kysymyksiä kuten: "Osallistuuko isä?" ja "Hoitaako isä lasta?" Haluaisin joskus neuvolatätsyn kääntyvän viilipyttynä Aleksin puoleen ja kysyvän: "Osallistuuko äiti?" ja "Hoitaako äiti lasta?"

Ei niin kysytä, koska äidit osallistuvat ja hoitavat. Isille se on olevinaan jotenkin optionaalista. Jos olisin mies, kuolisin vitutukseen. Tietty neuvolassa voisi myös nauttia siitä harvinaisesta supervoimasta, että on kerrankin täysin näkymätön. Mutta valitettavasti tuohon on sisäänrakennettuna myös syytös ulkopuolisuudesta, vajavaisuudesta, puutteellisista taidoista pitää huolta omasta poikasestaan... Joten eivät ne supervoimat paljon lohduta. Vee äm pee. Tästä en pääse yli.

Nurinaa pehmentäväksi pakolliseksi loppukaneetiksi kerrottakoon, ettäo len toki kiitollinen julkisesta terveydenhuollosta ja siitä, että perheistä yritetään pitää huolta. Systeemi vain kaipaa päivitystä. Sitä lienee luvassakin, kun suuret ikäluokat luutuneine käsityksineen väistyvät eläkkeelle. Tervemenoa.

Niin, ja perheessäni esiintyy myös aivan vastakkaisia neuvolamielipiteitä. Sulo nimittäin kysyy miltei päivittäin, että koskamennäänneuvolaan. Siellä on traktori, jossa on peräkärry! Muovinen lentokone! Nukenrattaat! Paljon kutkuttavia kiijoja luettavaksi! Uljaksen myötä Sulo on tottunut siihen, että minä ja/tai Aleksi kökötämme terkkatädin huoneessa vauva kainalossamme, ovi on raollaan ja Sulo leikkii odotushuoneessa sydämensä kyllyydestä. En ole viitsinyt kertoa, että ensi viikolla on hänen vuoronsa olla tutkimuksen kohteena. 3-vuotiaana tehdään ensimmäinen näkötutkimus. Tätsy ehdotti, että lapselle pohjustettaisiin asiaa etukäteen käyttämällä fraasia taikalasit. Kyllä ne selkeästi jotain osaavat.

Share

Kommentit

Neuvola kokemus on kyllä niiin paljon juuri siitä kiinni, minkälainen täti sattuu kohdalle. Ollaan ensi viikolla menossa muuton jälkeen ensimmäistä kertaa neuvolaan ja kyllä jännittää! Nim. äiti jonka 1v imuttelee about puolet yöstä maitoa sieltä perhepedin keskeltä... 

Riikka - Hunajaista (Ei varmistettu) http://hunajaista.bellablogit.fi

Komppaan lähes joka sanaa, itse olen tosin kokenut neuvolan suorastaan nöyryytyspaikkana...en tiedä miksi. Johtuu ehkä tietystä neuvolaTÄDISTÄ mutta en kyennyt mennä sinne ilman Villen turvaa ja suojaa. Miksi syöt niin paljon, painosi nousee liikaa, vauva on liian laiha, imetys loppui liian aikaisin...ehkä mulla on heikko itsetunto, mutta kovia kolauksia noi sanat oli superväsyneelle naikkoselle, jolla äidisksi tuleminen muutenkaan ollut aluksi ihan helppoa. Jälkikäteen miettii että kyllä sitä itse tiesi parhaiten, ja kyllä meillä siiri 4,5 vee nukkuu edelleen meidän kanssa samassa sängyssä...siksi että minä nukun paremmin sillon. Ja kukapa haluaisi aikuisenakaan nukkua erossa rakkaastaan...Siirikin sanoi itse kerran nukkuvansa meidän välissä niin kauan kun omassa huoneessa on kivaa nukkua (=turvallista). Mielelläni annan turvallisuudentunteen kasvaa ajan kanssa kainalossani, ennemmin kuin pakottaisin pelokkaan lapsen nukkumaan yksin. Joo, avioelämäähän se tietty haittaa mutta hoituu ne hommat muuallakin ;) :DDDD (kirjoitinko mä juuri tänne noin...no, olkoon)

silti, olen tavannut pari kertaa sijaistavan neuvolantädin ja rukoilin sen nuoren naisen tulevan oikean tilalle. Ihaninta oli, että sai nimenomaan jutella kuin ihminen ihmiselle, nauraa ja kertoa vitutukset ja pelotkin suoraan, ilman että neuvolatäti työntää jonkun mielenterveystukiryhmän mainoslehtisen pöytää pitkin vaivihkaa.

Njoo, ajatus katkesi...lapsi laulaa vessassa täysillä. Ehkä mentävä kurkkaamaan joko on valmista ;D

Mindeka
Ma-material Girl

Meille on osunut ihana neuvolan täti, joka puhuu asioista niiden oikeilla nimillä, ei nipota tai lässytä tai käyttäydy muutenkaan ahdstavasti meitä kohtaan. Ollaan siis onnekkaita. Mennään kaikki kolme aina innoissaan neuvolaan -Puoliso jopa vaatii päästä mukaan.

Olen ymmärtänyt, että neuvolan ja -tädin saa itse valita, ainakin täällä Helsingissä. Mutta milläs perusteella sitä sitten lähtisi vaihtamaan? "Saisko jonkun nuoren? Entäs järkevän? Sellaisen, joka ei lässytä. Ja--ja--"

:D

Vierailija (Ei varmistettu)

Koko neuvolan idea tää päivänä on normaalijakaumaan perustuvien käyrien avulla bongata kehityshäiriöt ja tarjota apua perheille, jotka sitä haluaa ja pyytää joko ilmiselvällä häiriökäytöksellä tai suusanallisesti. Kaikki muu on terkkarin persoonasta kiinni. Ja toisaalta miten voit voittaa, kun kaikki laadukkaat tutkimukset osoittaa että perhepeti lisää lapsen kuolemanriskiä, että lopulta kyse on perheen valinnoista ja trendeistä, ei niinkään faktoista.

Minua taas henk.koht. häiritsee eniten oman terkkarin koulutuksessa ollu isäbuumi, jolloin isän fiiliksistä puhutaan joka ikinen kerta noin puolet ajasta. Täysin turhaa.

Nimimerkillä: Kätilöt takaisin äitiysneuvolaan.

Anu -Hallittu hysteria (Ei varmistettu) http://hallittuhysteria.blogspot.fi

Meillä on tähän asti ollut aivan ihana neuvolantäti, mutta nyt se luopio on jäänyt itse perhevapaille. Hirvittää mitä tilalle saadaan. Perhevalmennuksesta muistan yhdenkin tädin joka ilmoitti naama pokalla, että hän ei ole kuullut ikinä kenenkään epäonnistuneen imetyksessä ja nauroi päin naamaa kun useampi perhe oli omaan toivekarttaansa kirjoittanut isän aktiivisen roolin heti alkumetreiltä. Kun kuulemma ei se isä siinä alussa voi mitään tehdä. Täti olisi varmaan kupsahtanut selälleen jos olisi kuullut, että meillä poika nukkui ekat puoli vuotta yöt isänsä mahan päällä kun se oli ainoa paikka jossa se sai mahavaivoineen hyvän uniasennon (mulla oli rinnat tiellä). No onneksi siellä ei enää tarvitse käydä kuin kerran vuodessa.

Jenniina (Ei varmistettu)

Minustapa tuleekin isona kiva neuvolan täti!!

Minä kävin ekaa kertaa äitiysneuvolassa eilen (ekaa kertaa nyt kolmannella kerralla siis...) ja mulle tuli fiilis, että kuinkakohan osaan olla raskaana ollenkaan kun tää on niin vaikeeta! Ajattelin suurella myötätunnolla sellaisia vähän mua vajaampia, koska minullekin ne kaikki ohjeet olivat ihan liikaa ja olen sentään jo konkari mutsi. Ota klamydiatesti illalla, tee toinen pissanäyte aamulle, mene sitten verikokeeseen... Ovatko nämä kaikki _todella_ tarpeellisia?! Lisäksi pitää kuljettaa labraan kaksi salaperäistä laatikkoa, toinen liittyy punaiseen ristiin ja toinen johonkin muuhun, en jaksanut perehtyä. Labrassa minulle huomautetaan, että unohdin tuoda neuvolan lähetteet. Piti käydä ne erikseen kotoa hakemassa.

Raskaanaolo on mieletön taitolaji, johon vain harvat pystyvät, luulisin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Niin, ongelma taitaakin olla nimenomaan se, että neuvolaan palkataan terveydenhoitajia eikä tämän alueen asiantuntijoita eli kätilöitä.

Salma

Huh, tulipa verevästi mieleen muistot ensilapsen neuvolataipaleen alusta. Siellä sitä kyseltiin jännityksestä kankeina neuvoa milloin mihinkin. Kovin kannustavasti vastasivat, että se voi johtua siitä tai tuosta ja jopa ehkä tuosta - mutta mistä sitten johtuukin, niin se on yksilöllistä, joillakin menee ohi nopeammin, toisilla kestää kauemmin. Jepjep.

Jotenkin vissiin luovutin sitten, että neuvolasta saisi oikeasti mitään konkreettisia neuvoja. Neuvola vaihtuikin jossain ikävaiheessa, mutta taso ei. Nyt kun käyn toistamiseen äitiysneuvolassa, olen vieraannuttanut tunteeni tapaamisista. Käyn siellä vain tarkistuttamassa, että kaikki on jotakuinkin hyvin. Ja huvittavaa sekin, että edellisellä kerralla pelottelut suuren sf-mitan tarkoittamasta jättiläisvauvasta ovat nekin nyt muuttuneet aivan toisenlaisiksi. Viime raskaudessa suositeltiin rautaa, nyt se ei missään nimessä ole tarpeen. Asiaa ei auta hermostuneen oloinen terveydenhoitaja, joka nauraa joka toiseen väliin niin kolkosti, että puistattaa oikein..

HannaE (Ei varmistettu) http://meidanuusivauva.blogspot.fi/

Ei voi sanoa muuta kuin halleluja ja aamen. Kirjoitat täyttä asiaa!

Menin joskus sanomaan neuvolassa ettei meillä syödä punaista lihaa kuin ehkä kerran viikossa tai kahdessa. Neuvolantäti järkyttyneenä: "NO MITÄ TE SITTEN SYÖTTE". Lapseni, nyt jo potra koululainen oli vauvana ihan himmeä plösö, ei missään määrin nälkiintyneen näköinen. Sama pohjaton hämmennys seurasi paljastustani kestovaippojen käytöstä. Ja kantoliinasta ("no miksei voi työntää vaunuja!  eikös se ole paljon helpompaa!"). Olin tosi onnellinen kun neuvolakeikat vähenivät kertaan vuodessa ja loppuivat sitten kokonaan kun lapsi meni kouluun. 

Laura ei loves (Ei varmistettu)

Neuvolakäytäntöjen sukupuolittuneisuudesta muuten valmistu vasta väitöskirja, jota meillä käsiteltiin luennolla ja seminaarissa. Itse kun en ole neuvolassa käynyt sitten oman lapsuuteni, enkä muutenkaan tutustunut mihinkään siellä jaettaviin oppaisiin jne. niin vähän järkytyin niistä jutuista.

Ann. (Ei varmistettu)

Valtteri on nyt ollut vuoden ajan kerran viikossa neuvolanSETÄ! Vallankumouksen kahvassa selvästi.

Rationalisti saa lapsen

Juttusi inspiroi sen verran, että riipustin itsekin juttua asiasta ja sen vierestä. http://www.lily.fi/blogit/rationalisti-saa-lapsen/isan-osaaminen

niin (Ei varmistettu)

Kannattaisi tuollaisessa epämukavassa tilanteessa mielestäni ihan rehdisti kertoa neuvolatädille mitä ajattelee ja kertoa myös mitä toivoisi häneltä. Jos kaikki tekisivät niin sen sijaan, että harmittelevat jälkikäteen, saataisiin varmaankin palvelua kehittymään aika paljon tehokkaammin. Avoimesta ja asiallisesta palvelutilanteesta lähtee paremmalla mielin sekä asiakas että työntekijä. Asiakkaitahan vanhemmat ovat ja oikeutettuja hyvään palveluun lapsensa asioissa. Kiireinen työntekijä voi joskus vauhtisokeutua työtahtinsa alle ja unohtuu asiakastyön perusteet, jota perheen aito kohtaaminen mielestäni on.

The Lapseton, tietenki! (Ei varmistettu)

Olisi toki hienoa, että neuvolasysteemi voitaisiin lopettaa ja säästää rahat muihin tärkeisiin kohteisiin. On naiset ja perheet ennenkin osanneet hoitaa mukulansa. Mitäpä sitä kasvua seuraamaan ja neuvomaan ihmistä, joka eniten on sen vauvan kanssa. Imetyksestä saa tietoa muilta, rokotukset on muutenki epäilyttäviä, aikuisetkin syö öisin, tuttia ja vaippoja voi pitää niin kauan kuin jaksaa, kyllä se koulukiusaaminen sitte oikasee viimeistään.

Sen verran ainakin omassa lähipiirissä on niitä ihmisiä, jotka ei näytä ymmärtävän edes perusjuttuja lapsen kanssa elämisestä, et uskoisin sen olevan sen väärti et täydellisiä vanhempia vituttaa perusasioiden läpikäynti. Ihan oikeasti lasta ei oteta mukaan, ku lähetään kaverille dokaamaan moneksi päiväksi. Lapsen ei ois hyvä hengittää tupakansavua ja olis kiva jos sillä ois paikka jossa edes nukkua. Äiskää kuitenki kiinnostaa enemmän se uus mies, joka sillä hetkellä makselee tuistaan kaikkien elämisen kuin lapsensa hyvinvointi.

Mutku se ei puhu mulle niiku tän ikäsille puhutaan! No, onko se neuvola ihan pakollista, jätätte vaan menemättä, jos yhteiskunta meinaa puuttua asioihin, voi muuttaa pois yhteiskunnasta. Muualle jossa ei äitiyspakkauksia jaella, eikä kukaan muutenkaa puutu että miten sen janikapetterin hampaat nyt sillä tavalla.. Mutku kotihoidontuki, äitiyspäiväraha, elatusmaksut, lapsilisät, asumistuet ja toimeentulotuet. Kyl nyt joutuu kestämään henkistä paskaa, ku siitä maksetaanki.

Silkkitassu

Mies jo nyt on syvästi ärsyyntynyt perhevalmennusten ja neuvolan isänroolin esittämisestä. "Nyt kun äidillä on kädet täynnä vauvaa niin mies hoitaa enemmän sitten kotia. Muistakaahan miehet osallistua kotitöihin." Kuinka paljon hänen sitä kotia pitää hoitaa enemmän, kun hän jo nyt tekee työpäivieni aikana suurimman osan kotitöistä? Tiedän että varmasti monessa perheessä äiti on se "ensisijainen" kodinhuoltaja, mutta miksi oletus on aina tuo, että mies käy töissä ja ei hoida kotia tai tee mitään vauvan eteen?

Ja meillä mies on jäämässä kotiin lapsen kanssa äippärin jälkeen, joten odotan kyllä "innolla" niitä neuvolan käyntejä, kun minulta suoraan kysellään et mites sen vauvan päivärytmi menee.. "Joo.. tota.. hyvä kysymys, Kysys isältä, kun hän on vauvan kanssa kotona ja näkee enemmän vaipan sisältöjä. "

ekoemo
ekoemo

No näinpä! Meille on osunut ihan järkevä ja mukava "täti", mutta neuvolassa jaettavasta materiaalista intoilin aiemmin: http://www.lily.fi/blogit/ekoemo/hajuton-ja-mauton

Mutta kyllä, neuvola tuntuu monelle pitkälti tarpeettomalta. Rohkeasti omia valintoja vaan vaikka tädit sanois mitä!

 

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Samaa mieltä monesta asiasta! 

Mulla oli melkein koko raskauden ajan sama terkkari, joka jotenkin ärsytti mua tosi paljon, koska se ekalla käyntikerralla kysyi, että "tajuattehan te sitten, että tämä lapsi on teillä vuorokauden ympäri, että se elämä muuttuu sitten tosi paljon". No ei kun me luultiin, että joku tulee aina hakemaan sen yöksi muualle nukkumaan...!! 

Seuraavan terkkarin mielestä kaikki oli aina kaunista: "Onpas sulla kauniisti kasvanut vatsa", "kaunis SF-käyrä", "tosi kauniit verenpaineet"...

Yksivuotisneuvolassa oli sijaisena joku terkkari, jota ei oltu aiemmin nähty ja voi että mua ärsytti, kun se ei kuunnellut yhtään! Mä olin just selittänyt, miten usein vielä imetän ja että yösyötöistä on vihdoin päästy luopumaan niin se nyökyttelee ja "kuuntelee" ja sitten kohta kysyy, että "imetätkö vielä?"

Mutta periaatteessa oon sitä mieltä, että neuvolasysteemi on hyvä, sitä vain pitäisi päivittää. 

Yhdelle tutulle oli sanottu raskausneuvolassa, että "sitten kun se vauva syntyy niin älä turhaan niin rasita sitä isää niillä vauvanhoitojutuilla". WTF???

Ottaako Sulo maitopulloa viela oisin? Oon tassa miettinyt josko mun pitais jollain lailla opetella Helmi pois siita tavasta (2-3 kertaa yossa), mut toisaalta oon vaan tyytyvainen et ainakin se saa tarpeeksi kalsiumia (kun muuten on aika huono syoja - ja kah, hyvin hoikka myos). Sit toisaalta ma en yhtakkia ookaan enaa jaksanut samalla lailla lammittaa sita pulloa keskella yota ja jotenkin ma tunnun karsivan tasta unen keskeytyksesta paljon enemman kuin ennen. Tuli mieleen, et ehka se on joku biologinen merkki et Helmin ei pitais enaa yosyopotella, joku ylimaallinen aidinvaisto tai jotain et nyt aika on kypsa talle siirtymis riitille. Toistaiseksi olen kuitenkin ollut liian laiska kuuntelemaan yollista kitinaa joten proggis siirtynee, siirtynee koko ajan. Helmi on siis puoltoista vuotias.

eijas (Ei varmistettu)

Kirjoitat osuvasti. Toi isien statistirooli-suhtautuminen on ihan käsittämätöntä, moni suhtaantuu noin, ei vaan neuvolantädit. Meillä on neuvolasta melkein vaan hyviä kokemuksia, mieheni kanssa vuorotellen käydään siellä isomman lapsen kanssa, vauvan kanssa tulen käymään minä nyt kun olen vanhempainlomalla. Meidän kasvissyöntiin tai kestovaippoihin ei ole koskaan suhtauduttu negatiivisesti (vaikka kestovaippailu on paljon harvinaisempaa Ruotsissa jossa asumme). Koskaan emme ole saaneet kuulla että jotain p i t ä i s i tehdä toisin, vaan suhtautuminen on aina ollut että me itse tiedämme mikä on parhaaksi lapsellemme, me tiedämme mikä sopii meidän perheelle parhaiten, ei ole vaan yhtä mallia jota kaikkien tulisi seurata. Tapaamme uuden neuvolan"tädin" tiistaina, toivottavasti myös se on positiivinen kokemus.

EWE

Hyvin kirjoitettu, puhut asiaa :) Itsellä kanssa erinäisiä kokemuksia neuvolasta. Meillä omat lisähaasteensa keskusteluihin, kysymyksiin ja neuvoihin tuovat keskosvauva sekä eri äidinkieli (neuvolanainen ruotsinkielinen, minä suomenkielinen). Monesti on saanut käyttää omaa maalaisjärkeä ja antaa tiettyjen asioiden mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mielestäni pitäisi saada enemmän kätilöitä neuvoloihin töihin näiden terveydenhoitajien tilalle. :)

Kommentoi