Oodi Diapamille

Ladataan...
Laura loves

Tiedän, tiedän: lentopelossa ole järkeä. Mutta sepä se: peloissa ei ole järkeä. Ei hämähäkkipelossakaan ole järkeä. Eikä massamurhaajapelossa. Se tieto ei valitettavasti auta pelkääjää pennin vertaa. Pelko pulppuaa irrationaalisista, primitiivistä lähteistä ja aktivoi liskoaivot. Miltei kaikki pelko on pohjimmiltaan samaa kamaa, vaikka kanavoituu eri tavoin ja pukeutuu erilaisiin naamiaisasuihin. Enhän minä pelkää oikeastaan lentämistä vaan kontrollin menettämistä. Ihan samasta syystä pelkään kuperkeikan tekemistä.

Mutta Freud 101 sikseen, minä pelkään lentämistä aivan helvetisti. Ei auta, että lennän kymmenisen kertaa vuodessa. Se ei vähennä pelkoa yhtään -- kenties jopa lisää sitä. Hassut aivoni ajattelevat: silloinhan on entistä todennäköisempää, että kohdalleni osuu joskus paska lento.

Lasten kanssa lentäminen ei ole aivan yhtä paha homma. Silloin joutuu stressaamaan sitä, huutavatko ne (ylpeänä voin tosin raportoida, etteivät koskaan ole inahtaneetkaan -- mutta stressaan silti asiaa joka kerta) tai sattuuko niiden korviin (eikä muuten koskaan ole sattunut, vaikka on lennetty korvatulehduslastenkin kanssa), eikä ehdi uppoamaan fobiansa suonsilmäkkeeseen. Kaverin kanssa lentäminenkin on joten kuten siedettävää, kun voi hokea ääneen pelkoaansa ja koettaa siten kutistaa sitä. Mutta yksin. Ou nou. Hirvittävää. Keskipaikalla kahden sliipatun bisnesmiehen välissä. Liiskattuna, lamaantuneena. Hengitä, hengitä. Viime viikon työmatkalla spesiaalibonuksena oli lapsiin juuri ennen lähtöäni iskenyt oksennustauti.

Yrjötauti. Lentäminen. Kaksi kamalinta pelkoani. Yhdistettynä. Iskeekö se siellä koneessa? Tuntuuko mahassa vähän oudolta? Tuntuuko, tuntuuko?

Olin vielä lähtöpäivänä melko varma, etten pääsisi matkaan ollenkaan. Sitten muistin: joulukuun hammasremonttiin määrätyt Diapamit. Kokeilisinko omin lupineni? Pari rauhoittavia käyttävää ystävää suositteli. Hammaslääkärihommista tiesin, että 5mg tabu tuntui kropassani yhdeltä oluttuopilta. Ei siis kummoiselta, mutta rentouttavalta. Lääkärin määräämää 10mg ei myöskään pistänyt nuppia mitenkään erityisen sekaisin. Hädin tuskin huomasin. (Itse asiassa lääkäri ihmetteli tätä ja kysyi, olinko todella ottanut lääkkeen. Olin!) Nyt päätin napata menolennolle 5mg ja kokeilla, miltä tuntuu.

Tuntui fantastiselta. Lentopelkoonhan on toinenkin hyvä lääke, miniatyyripullo valkoviiniä, mutta minä pelkään lennoilla eniten nousua. Juomakärryn kilistessä ollaan jo voiton puolella. Kuulen jo huulillanne sanat "Oak Barrel" eli ennakoiva drinksu kentällä, mutta jostain syystä alkoholin rauhoittavaan vaikutukseen ei lentopelkobisneksissä voi aina luottaa: se myös tekee posket punaiseksi, kiihdyttää sykettä ja aiheuttaa juuri paniikin kaltaisia oireita eli toisinaan suorastaan lietsoo pelkoa. Siksi aion tästä eteenpäin luottaa aina rauhoittavaan tabuun -- mikä käsittämätön fiilis oli kerrankin lehteillä lentoyhtiön asiakaslehteä kiitoradalla täysin hohhoijaa-fiiliksissä. Ei siis missään ahdistavassa, epätodellisessa tokkurassa, vaan ihan vaan perusrentoutuneessa olotilassa, kuin joisi aamukahvia kotonaan lauantaiaamuna. Olkoonkin, että ilman viinihuppelia loppulento oli kuolettavan tylsä, näkisin, että plussan puolelle jäätiin.

Kun hammaslääkärireissulta jäänyt jämäliuska on loppu, haen to-del-la-kin lääkäriltä loppuelämän satsin pameja. Aah. Ihanaa kamaa. Lääketeollisuus ftw. Eli lentopelkoinen: suosittelen. Sen tunteen ei tarvitse antaa pilata jokaista matkaa. Tästä lähtien ei pidä esimerkiksi aina lähtöä edeltävää päivää jännittää matkakohteessa, että mitenmäselviänhuomisesta. Hallelujaa, t. Pamipää forever -80

Share

Kommentit

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Itsehän käytän yhdistelmää jenkkien AdvilPM x 2 + lasi viiniä koneessa. Turbulenssin kohdalle sattuessa kuolemanpelon sijaan korkeintaan vähän ärsyttää, kun se hetkutus häiritsee nukkumista. Suosittelen :P

ninoh

 Sama vika monta kertaa vuodessa lentäminen ei helpota yhtään, tuntuu,että lentopelko pahenee vuosi vuodelta. Sillä lapsena ja nuorena suorastaan rakasti lentämistä..

Mua oikein harmittaa kun pelkään lentämistä sekä synteettisiä uni ja rauhoituslääkkeitä:( Siksi olenkin luottanut ennen lentoa valvomiseen ja melatoniiniin, on luontaistuote mutta kun otan tarpeeksi monta olen niin väsynyt jo ennen nousua, etten välitä mistään.. Mikäköhän tuo sinivaaran suosima pilleri on ?

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Melatoniinia ymmärtääkseni + ibuprofeenia :)

ninoh

Okei meillä on siis jotakuinkin sama lääkitys haha :D viimeksi otin 6 melatoniinia ja lasin viiniä ja olin niin poikki, että ajattelin ilmakuoppien kohdalla et ihan sama jos kone putoaa saan ainakin  nukkua rauhassa:D

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Haha, mä ajattelen ihan samalla tavalla :D "Ihan sama vaikka putois, mut älkää herättäkö".

Leluteekin Emilia (Ei varmistettu) http://leluteekki.wordpress.com

Mun isoäiti aikoinaan tykkäsi lentää mun kanssa, koska se pelkäsi mun puolesta niin paljon, että unohti pelätä lentämistä. Jos mä en päässyt matkalle, niin taskumatillinen konjakkia pääsi. Mäkään en kyllä nykyään yhtään tykkää lentämisestä, ehkä ihan hyvä, ettei tarvitse yksin lentääkään.

ire (Ei varmistettu)

Hahaa, oikein, kyllä ihmisen on saatava itsensä rauhoittaa tarvittaessa apuvälineisiin turvautuen.

Kerran söin juuri ennen lentoa Christianiasta ylijääneen space cookien. Minua yleensä ensin hermostuttaa jo itse lentokentälle meneminen (se on kamala epäpaikka, jossa aina tuntee olevansa epäilyksen alainen) ja sitten pelottaa kamalasti nousu. Mutta tuon lennon olen sulkenut sydämeeni: hymyilin turvatarkastajille maireasti ja koneessa oli vaan mukavan pehmeä ja täysin huoleton olo. Suosittelen testaamaan, jos tiesi käy Amsterdamiin tai Köpikseen.

P.S. Munkin logiikka toimii juuri noin: mitä enemmän lentää, sitä todennäkoisempää on, että joskushan se kosahtaa. Vähän niin kuin osallistuisi arvontaan monta kertaa samalla nimellä kasvattaakseen todennäköisyyksiä voittoon.. heh.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Mun miehellä alkaa kai olla alla jo reilu tuhatkunta lentoa ilman onnettomuuksia, joten aina kun lennän sen kanssa, kasvaa todennäköisyys lento-onnettomuudelle :D Pitäisi ehkä ottaa eri lennot tästä lähtien...

ninoh

Mua miehen kanssa ei pelota, kun se on niin rauhallinen ja innoissaan ilmaisesta viinistä ja elokuvista ja kaikesta ,että saa mullekin huvipuistofiiliksen. Yksin tuntuu, että perhe on suomessa toinen perhe meksikossa ja kohta sinkoan yksin johonkin mereen tai jäänavalle..Olisikohan hypnoosista apua?

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Joo, mun mies on aina ihan kylmänrauhallinen ja mäkin pysyn aika rauhallisena siinä vieressä. Kyselen aina siltä, että onko tämä ja tuo ihan normaalia ja hän sitten selittää, että joo, tuo ääni tulee laskutelineistä jne ja kaikki on hyvin niin kauan kuin näet ikkunasta siivenkärjet. On jotenkin parempi fiilis, kun tietää mistä ne kaikki kolahdukset tulee :) Kerran mies sanoi, että vaikka koneesta hajoaisi molemmat moottorit, niin kyllä se lentää vielä sen jälkeen reilu kymmenen kilometriä. Vasta myöhemmin tajusin että niin joo, alaspäin...

Sitten kun mieskin sanoo, että kylläpäs nyt heiluttaa, niin sitten on jo aika kova turbulenssi. Just viime lennolla oli ihan kamala 20 minuutin heikutus niin että lentoemotkin sitoi itsensä tuoleihin. Mä pistin musaa täysillä korviin niin etten kuullut mitään mitä ympärillä tapahtui ja keskityin hengittämään nenän kautta sisään, suun kautta ulos.... ja se auttoi :)

NooraF (Ei varmistettu)

Minusta tilanteesi kuulostaa siltä, että lentopelkoon ja muihinkin pelkoihin (hammaslääkäripelko) kannattaisi hakea apua esim. terapiasta. Anteeksi jo etukäteen, jos kommentti loukkaa, koska en oikeasti tiedä elämästäsi mitään jne. Tosiasia kuitenkin on, että Diapam ei paranna lentopelkoa, vaan helpottaa oireita ja toisaalta antaa "turhan" hyvänolon tunteen. Turhan siksi, että tuo tunne on nimenomaan se, mikä koukuttaa. Tulevaisuudessa lennät aina Diapamin kanssa ja pian voi alkaa tuntua hyvältä idealta ottaa sitä myös ennen junamatkoja. Ja bussimatkoja. Ja työhaastatteluja. Ja niin edelleen. Sanon tämän siksi, että olen oikeasti työssäni nähnyt, että näin voi käydä ihan fiksuille, työssäkäyville ihmisille. Toki voi olla, että tilanne pysyy hallinnassa, ja otat pamin "vain" sen 20 kertaa, jos lennät 10 kertaa vuodessa. Siitä tuskin on oikeasti mitään haittaa, mutta oikeasti parempi olisi, jos lentopelon pystyisi hoitamaan oikeasti, eli hallitsemaan tilanteet.
Anteeksi saarna, mutta Diapam on oikeasti lääke, joka sopii vain harvaan tilanteeseen/ harvalle ihmiselle ja siksi halusin tämän sanoa.

laurafree
Laura loves

Juu! Mullahan on takana kuuden vuoden erittäin intensiivinen psykoanalyysi, joten terapiassa on pötkötelty satoja tunteja. Ja sen ansiostahan paniikkioireet katoskin miltei kymmeneksi vuodeksi kokonaan. Mutta näihin spessutilanteisiin ne liittyy yhä.

mutta siis varmasti ihan relevantti pointti ja oonkin suunnitellut, että vois mennä taas höpötteleen oireistaan jollekin ammattilaiselle. Koska lääkkeethän toki vain peittää oireita eikä poista niitä, toisin kuin terapia. 

xx (Ei varmistettu)

Kiitos tästä! Olenkin miettinyt, että auttaisiko joku rauhoittava lentopelkoon, mutta nyt siis reseptiä hakemaan.

Kommentoi

Ladataan...