Orgastinen Orhan

Ladataan...
Laura loves

Minua pidetään lukutoukkana. Minä olen lukutoukka. Mutta sain viime viikolla päätökseen kirjan, jota luin yhdeksän kuukautta. Sinä aikana en lukenut yhtäkään muuta romaania.

Syy ei ollut teoksen tylsyys, korkeintaan koko (reilua 600 sivua ja paria kiloa on ärsyttävä kantaa käsiveskassa) sekä Sulon syntymän jälkeinen alho (puoli vuotta meni sumussa ja ahdistuksessa, täysin lukukyvyttömänä).

Niin tai näin, luetuksi tuli - ja onneksi tuli: Orhan Pamukin Nimeni on punainen oli silkkaa kauneutta. Pohjatarina oli lähes klassinen whodunnit-murhamysteeri, mutta sen ylle oli kudottu monta kerrosta kiehtovaa seittiä, joka sai ajattelemaan niin rakkautta, taidetta kuin islamilaista kulttuuriakin. Tarina kulki kekseliäästi ja Pamukin kielenkäyttä on vailla vertaansa. Miekkonen on Nobelinsa ansainnut.

Luonnollisesti teos sytytti myös hullun matkakuumeen Istanbulia kohtaan. En taida tuntea kohta ketään, joka ei olisi käynyt Istanbulissa viimeinen puolen vuoden aikana - kyseessä taitaa tällä hetkellä olla nuoren, koulutetun väestön hittikohde number one.

Pamukin jälkeen poimin luettavaksi Aravind Adigan White Tigerin (en jaksa tarkastaa, onko suomennettu), joka puolestaan on Booker-palkittu, kekseliääksi kehuttu. Henkilökohtainen kirjaguruni Samuli tosin arvioi, ettei se ole niin nerokas kuin väitetään - mutta loistotarina kuulemma silti. Palaan asiaan.

Share
Ladataan...

Kommentit

Kaksi-nolla

Rakastan Orhania! Ja mikä ihaninta, rakastuin häneen vasta viime vuonna, joten kovin monta hänen järkäleistään en ole ehtinyt lukea. Seuraavaksi listalla Lumi. Ja hei, kun luet Pamukin Istanbul, muistot ja kaupunki -järkäleen, on ihan pakko matkustaa sinne.

Laura loves

Mullakin on Lumi seuraava! Mutta pakko lukea jotain välissä - muuten menee Orhan-orgioissa koko loppuelämä. Ei ois huono kohtalo sekään.

Inahdus

Apua, mulla on Pamuk vielä lukematta! Oisko tässä nyt viimein yksi nobelisti, josta innostun pitkästä aikaa.. On ollut listassa "sitten kun on aikaa", mutta ehkä teidän suosituksesta siirrän listaan "aika pian".

Laura: Valkoinen tiikeri on suomennettu (tiedän, koska tuli meiltä ;) ja saa pokkarinakin nykyään, mutta jos luet mielellään englanniksi, niin aina parempi. Itse pidin siitä tosi paljon, tosin annan kaikille aina varoituksen siitä, että musta alku oli huono, kömpelö rakenteeltaan ja liian hidas. Alkaa toimia kunnolla vasta kun pääsee pidemmälle. Mutta en myöskään odottanut mitään ihmeitä, ja olin kyllä itse vaikuttunut. Se jakaa aika lailla mielipiteitä, joten kiinnostava kuulla mitä tykkäät!

Kommentoi

Ladataan...