Poikatyttöpoika

Laura loves

Suloa luullaan yleensä vähintään kerran päivässä tytöksi -- siis jossain julkisella paikalla tuntemattoman toimesta: puistossa, bussissa. Useimmiten en korjaa olettamusta, mutta joskus sanon, että hän on kyllä poika, mutta ei sillä väliä - jos aistin, että seuraavaksi kysytään nimeä, ja koitan välttää kysyjän joutumisen noloon tilanteeseen.

Ilmeisesti Sulosta tekee tyttömäisen tämän tukka, koska tyttöoletus lausutaan myös silloin, kun yllä on täysin neutraali (ehkä jopa poikamaiseksi koettu) tummanruskea talvihaalari ja vaikkapa violetti pipo. Syystakki on ompunvihreä, kumpparit kyllä punavalkoraitaiset. (Tämä on kirjoittamattoman säännön mukaan ilmeisen väärin. Lapsi kuuluu värikoodata kromosomien mukaan.) Sori, mutta minun lapseni puetaan kaikkiin sateenkaaren väreihin.

Kun hankin Sulpukalle nämä törkeän hienot legginsit, sain kuulla, että ovathan ne hienot -- tai siis olisivat tytöllä

Nyt joku roti! Emme voi suostua elämään tällaisessa maailmassa. Järjetön raivo nousee. Siis anteeksi, miten tämä nyt meni: että housut ovat hienot, kunhan niissä on sisällä vagina eikä pippeli? Mitä vittua nyt oikeasti? Miten vaivihkaa ihmiset omaksuvatkaan nämä läpikotaisin pervot, mielivaltaiset käsitykset. Se nyt vaan on niin.

Kysymykseni kuuluu: olisiko mitenkään mahdollista, että kaikki ihmiset saisivat pukeutua kaikenvärisiin vaatteisiin? Itse saan tietääkseni pukeutua niin pinkkiin kuin siniseen, niin mustaan kuin violettiin. Olisiko mitenkään mahdollista, että tämä sallittaisiin jopa eritoten lapsille?

Share

Kommentit

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos, että avasit sanallisen arkkusi ja kirjoitit juuri tästä aiheesta! Samaistuminen oli helppoa, sillä onhan Gabrielilla aika pitkä tukka (yksivuotiaalla kun se kertoo ilmeisesti sukupuolen), punaiset ulkoiluvaatteet (,joissa on SINISET vetoketjut!) sekä tyttöjen osastolta hankittuja mustia ja sinisiä legginsejä. Hän on siis selkeästi tyttö. Suosikkikohtani kirjoituksessasi on siis ehdottomasti:

"Mitä vittua?"

 

Toinen vakioaihe on pojan nimi: "Niin mutta, eikös Gabriel ole tytön nimi?"

-On joo. Ihan niinkuin Pekkakin.

Oooooo (Ei varmistettu)

Ei mulla ole tähän muuta sanottavaa, kuin että miljoona sydäntä tämän kirjoittamisesta!

Ai mutta mulla onkin varmaan joku trauma, kun olen aina pukeutunut sinisiin enkä tykkää yhtään punaisesta.

Onnea tulevaan! Joko luit Hesarin jutun mahankoskettelijoista? Ää, harmittaa vieläkin että noin vaan aloin silitellä mahaasi silloin Klubilla, anteeksi!

HelloAochi

Minunkin pojallani on -järkytys!- punaiset talvikengät ja -tuplajärkytys!- kirkkaanpunaiset rattaat! Nimeltä maintsematon sukulaiseni kauhisteli valintaani: Ostitko oikeasti Kainille PUNAISET RATTAAT UUTENA?! Sen olisi ilmeisesti melkein voinut hyväksyä, jos olisin löytänyt ne kirpparilta törkyhalvalla, mutta että ihan vartavasten ostin pojalle punaista, no huh hirvitys! 

Vierailija (Ei varmistettu)

Hahaa! Repesin Mindekan Garbriel-Pekka -jutulle.

Kyllä meillä oli (veljeni kanssa) lapsena pitkät tukat. Veljelläni ehkä lyhyempi, mutta sen tukka oli vaalea ja paksu ja tasaiseksi leikattu, kaartui latvoista. 70-80 -lukujen tyyliin vaatteet olivat aika lailla tummansinistä, kirkkaanpunaista, keltaista, ruskeaa. Perin veljeni vaatteet. Se oli ihan normaalia.

Mutta silloin ei ollut hempeää vaaleanpunaista, vaaleankeltaista tai vaaleansinistä. Ehkä ne hempeämmät värit ovat nimenomaan vaikeampia käsitellä? Itse en voi ottaa kunnolla kantaa, koska minulla ei ole lapsia. Toisaalta myönnän, että intuitiivisesti voisin pukea pojan voimakkaisiin väreihin tai sitten pastellisiin siniseen, vihreään ja keltaiseen. Mutta koska kaikkien ei tarvitse olla samanlaisia, niin hyvinhän sen lapsen varmaan voi pukea muihinkin pastelliväreihin.

Tosin kun olin pieni, totesin ettei ole huonosti pukeutuvia lapsia. On vain huonolla maulla varustettuja äitejä (ei ole yhtään traumaa vaatteista, eihän..)

Mindeka
Ma-material Girl

:D

Tuli mieleen muuten, että mulla on varmaankin traumoja lapsuudesta, jonka takia Gabrielilla on myös punaisia vaatteita: Mun isosiskolla oli kaikki punaista, joten mun osa oli saada samanlaiset vaatteet ja tavarat, mutta mintunvihreinä. Kovin tyttömäistä, mutta -ah- niin kahdeksankymmentälukulaista.

Mun lempikohta puolestaan oli ajatus siitä, että lapsi kuuluu värikoodata kromosomien mukaan. :D Aamukahvi oli lähellä päätyä pitkin läppäriä. Tiivistän oman mielipiteeni näin: hölmöä ajatella, että jotain väriä/vaatetta/jne ei voisi käyttää koska poika/tyttö. Vielä typerämpää on tuoda oma kapeakatseisuutensa esille oikein avaamalla suunsa ja paheksua/kauhistella/arvostella lapsen vaatteita. Hienot pökät Sulolla, oispa mullakin tollaset! :)

Ah, veit sanat suustani! Opin viime talvena, että kansa päättelee suorastaan ihailtavalla varmuudella taaperon sukupuolen pipon värin perusteella. Oli ihan sama, oliko päällä lila haalari, vihreä takki tai pinkki haalari; jos pipo on sininen tai harmaa, lapsen täytyy olla poika. Tietty. Se on kyllä tyttö...

Argh.

Hienot pöksyt Sulolla.

Perho Kerttunen
Kasvihormoni

Lapset oppivat tehokkaasti kromosomivärit hoidossa, vaikka niitä ei olisikaan opetettu kotona. Tosin olen huomannut, että värikoodit vaihtelevat hoitopaikkojen välillä ja niissä olevien lasten (ja kotiväen mielipiteiden) mukaan: meidän hoidossa tyttöjen värejä ovat yksinoikeudella vaaleanpunainen, pinkki ja violetti. Naapurin pojan hoidossa myös punainen menee tähän kastiin, mutta meidän hoidossa se on supersankarien väri ja ehdottomasti yksi poikieni (5 ja 6 v) suosikeista. Naapurin tyttö puolestaan osasi luetella meidän poikien suosikkivärit poikien väreiksi. Hän itse käyttää vain vaaleanpunaista ja violettiä, ettei vahingossa mene väärän sukupuolen puolelle. Varman päälle pelattu, vai kuinka?

Meillä kummallakin pojalla on oma suosikkivärilistansa. Toinen laittaa siihen kaikki kirkkaat perusvärit, toinen puolestaan kaiken kimaltavan: kullan, hopean, paljetit, sekä mustan ja valkoisen. Toisen mielestä valkoinen ei ole mikään väri eikä siitä voi pitää. Mutta kumpikin on nykyään yhtä mieltä siitä, että pääkallot ovat jees, jopa pinkkinä, ja Hello Kittyä ei voi pitää. Joku roti sitä näköjään pitää olla, että tietää, mihin sukupuoleen samastua.

Hyvä kirjoitus, myös näin lapsettoman näkökulmasta. Harva asia ärsyttää yhtä paljon kuin yleiset "totuudet" ja "säännöt", jotka perustuvat täydelliseen mielivaltaan (ja järjettömyyteen).

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Ihana Sulpukka superhienoissa leggingseissä. Värikin on just tälle tyyliniekalle passeli.

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos tästä kirjoituksesta! Huomaan itsekin pienen poikavauvan äitinä, että tulee kyllä toteutettua välillä sitä kromosomikoodausta, vaikkei edes haluaisi. Viime viikollakin valitsin tummansininen-vaaleanvihreä väriyhdistelmän kun vaihtoehtona oli tummanlila-vaaleanpunainen. Jotenkin kyllä kaipaisin myös vaatevalmistajilta tähän ratkaisua, voisiko niitä värejä yhdistellä vähän eri tavalla, esim. liila-vihreän olisin valinnut helpommin. Ja pakkoko niihin liiloihin tai vaaleanpunaisiin on aina lisätä niitä h****n röyhelöitä, niitä jotenkin vierastan pojalle vaikka väri sopisikin.

Tutulta kuulin juuri, että hänen eskari-ikäistä poikaansa kiusaa samaa eskaria käyvä tyttö, koska pojalla on ollut välillä vaaleanpunainen paita! Ja siis ihan perus-t-paita ilman mitään röyhelöitä. Ja nyt poika ei kuulemma enää suostu laittamaan eskariin ko. paitaa välttääkseen kiusaamisen. Surettaa oikein tuommoinen.

Ja Mindekalle kiitos, nyt ymmärrän mistä oma inhotukseni mintunvihreää kohtaan johtuu! En olisi tajunnut tuota 80-lukua! :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Tämän tarinasi viimeinen lause oli hieman ristiriitainen: "Kysymykseni kuuluu: olisiko mitenkään mahdollista, että kaikki ihmiset saisivat pukeutua kaikenvärisiin vaatteisiin? Itse saan tietääkseni pukeutua niin pinkkiin kuin siniseen, niin mustaan kuin violettiin. Olisiko mitenkään mahdollista, että tämä sallittaisiin jopa eritoten lapsille?"

..Sinähän olet se, joka päättää lapsesi pukeutumisen, ei käsittääkseni ainakaan sinun lapsesi tuon ikäisenä ole se joka ne releet valitsee.
Tulee väkisin fiilis, että et lapsesi oikeuksia puolusta vaan omaa erilaisuuden hakuisuutta.
En tiedä. Aihe oli tarinassasi hyvä, mutta en ehkä pitänyt tyylistäsi kirjoittaa.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä on hullua värikoodata tietoisesti, just tytölle pinkkii ja pojalle vaaleensinistä. Mutta en mä lähtis syyttämään ihmisiä siitä, että sekottaa sukupuolet, varsinkin kun puhutaan pienistä lapsista. En ainakaan itse ikinä erota lapsen sukupuolta, ellei kyse nyt ole tosiaan todella ääripäistä, ja oisin rehellisesti luullut Suloa tytöksi.

Väriroolit ovat juurtuneet pitkään, ja varmasti vaaleanpunainen yleismaailmallisesti jotenkin mielletään enemmän tyttöjen väriksi kuin poikien, mutta onko se nyt sitten tietoista syrjintää, jos erehtyy lapsen sukupuolesta?

Seurustelen pitkätukkaisen miehen kanssa, joka ei ole värjännyt tukkaansa eikä pidä sitä rastoilla (joka olisi ilmeisesti ollut vielä hyväksyttävää). Häntä ei voi siis lokeroida hevariksi, gootiksi tai hipiksi. Melkeimpä joka viikko hän saa kuulla ulkonäöstään joltakulta, kuinka naismainen hän on kun pitää pitkiä suoria hiuksia ;) Eikä kuitenkaan pidä niitä letillä, vaan ihan normaalilla ponnarilla niskassa. Ei ole erityisen naismainen muuten, mutta ilmeisesti ihmisiä häiritsee kun tällainen epänormaali, lokeroimaton piirre pomppaa esiin.

Tuulee tuulee

Vierailija 12:44: ainakin itse osasin kyllä Sulon ikäisenä kieltäytyä pitämästä vaatteita, joista en tykännyt - tuskin tässä nyt lapsi kärsii. :D Ja tuo "erikoisuudentavoittelu" - siis ajatteletko jotenkin niin, että lapset pitää pukea mahdollisimman konservatiivisesti aina siihen asti kunnes he itse vaatimalla vaativat jotain muuta? Miten itse puet/pukisit lapsesi, ja onko sillä klassikkovärikoodatulla lapsella jotenkin mystisesti enemmän sananvaltaa elämäänsä kuin sillä ei-koodatulla? Joopajoo, Lauran kanssa täsmälleen samoilla linjoilla, luovuutta peliin ja kaikki värit kaikille!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos kirjoituksesta!
En edes ymmärrä miksi satunnaisten vieraiden ihmisten pitäisi tietää lapsen sukupuoli, kohdellakseen lasta ohimenevässä kohtaamisessa sen mukaan kumpaan sukupuolta tämä sattuu olemaan? Eikö voi vaikka kysyä mitkä ovat hänen lempileikkejään jos on oikeasti kiinnostunut keskustelemaan lapselle tärkeistä asioista hänen kanssaan?
Väreillä ei ole mitään tekemistä sukupuolen kanssa ja mielestäni on melko pelottavaa että niin moni kuluttaja ostaa ajatuksen markkinoiden tarjoamasta sukupuolittuneesta värimaailmasta. Oma lapseni on hoikkalanteinen eivätkä poikien osaston housut koskaan pysy hänellä jalassa ilman henkseleitä ja tyttöjen osaston kapeammissa housuissa tuntuu aina olevan brodeerauksina tai kuvioina kukkia ja perhosia tai sana girl joita hän ei välttämättä halua päälleen pukea.
Mielestäni lapsen pukeminen kaikkiin mahdollisiin väreihin ei ole mitään erikoisuuden tavoittelua. Ihmiset jotka haluavat estää muita toimimasta markkinoiden yksioikoistavan värikoodiston ja liian varhain sukupuolittavan tavan kyseenalaistavasti pilkkaamalla ovat surullisia.
Ja kyllä aika monet lapset osaa esittää toiveita siitä mitä vaatteita itselleen haluavat jo hyvin pieninä, kolme -neljä vuotiaina. Monet vanhemmat vaan tyrmäävät valta-ajattelusta poikkeavat vaatevalinnat ja ylläpitävät omilla asenteillaan ahdasta värikoodaamista.
Lapset ovat lapsia ja heidän tulisi saadaa kasvaa niin ettei heitä ahdeta tiukkoihin sukupuolirooleihin jo pienestä, vaan niin että he saavat tutustua omiin vahvuuksiinsa ja heikkouksiinsa hyväksyvästi, leikkien ja värien ja tasapuolisen kohtelun kautta. Näin saadaan kasvatettua tasapainoisia aikuisia jotka osaavat ottaa muutkin huomioon sukupuolesta huolimatta ja tasa-arvoisesti.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä ajattelin tuon viimeisen kohdan niin että saisiko vanhemmat pukea vauvansa/lapsensa kaikenvärisiin vaatteisiin ilman että joku kokee asiakseen huomauttaa "Miks sun pojalla on vaaleenpunanen paita/tytöllä Cars-paita?"

Tuulee tuulee

Ja vierailijalle 12:48: itse tulkitsin niin, että tuo Lauran suutahdus oli suunnattu niille jotka tulevat päin naamaa ilmoittamaan että nuo housut olisivat hienot tytöllä mutta älä niitä nyt pojalle laita - ei niille, jotka vahingossa hiekkalaatikolla sukupuolesta erehtyvät. :)

Eihän lapsista tosiaan useinkaan näe, ja mun mielestä se on ihan fine. On oikeastaan hassua, kuinka noloksi ihmiset menevät arvattuaan sukupuolen väärin: ”ai tyttö, no aivan niin tietysti, olishan mun pitänyt nähdä, niin sirot sormetkin ja onpas söpö ja”. Mun mielestä vois olla vaan et aijaa ok ja asia loppuunkäsitelty! Tuon reaktion voimakkuus kertookin musta siitä, kuinka hirvittävän tärkeänä - ja ehdottomana - kaikkea sukupuoleen liittyvää pidetään. Ehkä onkin niin, että kovaäänisimmin värikoodausta vaativat ihmiset ovat niitä, joille on jotenkin ihan maailman hirvein tilanne veikata lapsen sukupuoli väärin ja jotka eivät kerta kaikkiaan kykene toimimaan tilanteessa, jossa eivät tiedä että kumpi se nyt on. :)

phocahispida

Housujen hienous ei käsittääkseni riipu niiden sisältämistä sukupuolielimistä - paitsi yhdessä tapauksessa. Pojille ajatelluissa pissaluukullisissa pitkissä kalsareissa sen kikkelikolon funktio menisi tyttökäyttäjällä vähän hukkaan.

Kirjoitin tätä sivuten taannoin pitkän avautumisen. Keskityin siinä lähinnä niihin sukupuoleen sidottuihin rooliodotuksiin ja stereotypioihin, joita lapsiin liitetään ja joita näille tyrkytetään jatkuvasti.

Mun piti kirjoittaa tästä blogiin, mutta kerronpa täälläkin. Oltiin perjantaina perhekerhossa. Siellä oli 3-4-vuotias tomera tyttö, joka esitteli itsensä, kehui mekkoani ja intoutui esittelemään jokaisen vaatekappaleensa. Sitten hän kehui vauvaani söpöksi ja kysyi tämän nimeä. Sanoin sitten että Mio, johon hän totesi, että: "Se on sitten tyttö." Totesin, että oikeastaan poika, mutta ei sillä ole niin väliä. Tyttö jatkoi sinnikkäästi: "Tässä on mun veli Leevi ja sillä ainakin on pojan nimi."

Nauroin tuolle yksin kotimatkalla. :D

Miia (Ei varmistettu)

Mua ärsyttää ihan kamalasti noi varsinkin jenkeissä olevat säännöt siitä, että kun tulee vauva, niin tytölle ostetaan pinkkiä ja sit kun tuleekin poika niin vaalean sinistä?? Mun mielestä molemmat on yök sen takia, että niihin on esiasetettu joskus tuollainen stereotypia. Eri asia sitten on jotkut lasten bikinit tai muu seksuaalisuudelle liian aikaisin altistaminen. Mut eikö tuo värikoodauskin ole juuri sitä?

Vierailija (Ei varmistettu)

Minä koen vähän samaan tapaan kuin vierailija tuolla ylempänä, että tästä kirjoituksesta tuntuu paistavan läpi enemmän se oma erilaisuuden tavoittelu, kuin todellinen närkästyminen.

Minä koen hyväksi tyttö- ja poikavärit. Siis ovathan pienet lapset etenkin tosi sukupuolettoman näköisiä, että voivat olla tyttöjä tai poikia. Musta on aivan mahtavaa, että voi väreistä sitten päätellä, kumpaahan sukupuolta ko. tapaus on, eikä tarvi mennä kyselemään että hei sori, onkos toi tyttö vai poika. Ja esimerkiksi teidän Sulo nyt vain on kovin tytön näköinen, tuommoinen sirpsakka ja kauniskasvoinen. Oma tyttöni puolestaan on kovin sukupuolettoman näköinen (haha siis että voisi olla kumpaa vain). Kun sille pukee sinistä, voisi melkein vannoa sen pojaksi. Luonnollisesti käytän mieluummin tyttövärejä. :)

Tuulee tuulee

Vierailija 13:23, miksi sun pitää tietää onko vieras lapsi tyttö vai poika?

TeemuBling

Ihanat legginsit ja ihanat hiukset Sulolla! Ihanaa, että on olemassa äitejä kuin sinä, jotka eivät taivu kirjoittamattomien sääntöjen painostuksesta ja ajattelevat näitä asioita omilla aivoillaan.

Terveisin: Teemu, joka Sulon ikäisenä tykkäsi pinkistä (ainakin salaa) ja leikki Barbeilla

Vanhemmat! (Ei varmistettu)

Surullisinta on just se, että vähän isommat lapset alkaa päiväkodissa huomautella toisilleen.

Mistähän se johtuisi? No vanhemmista. Jos isi opettaa kotona, että pinkki on tyttöjen väri, ja äiti on aina halunnut itse pukeutua vain vaaleanpunaiseen, on tosi tosi tosi ikävää sanoa omalle pojalleen, että KYLLÄ SÄ SAAT pukeutua siihen.

Ongelma olette te muut vanhemmat, jotka opetatte lapsillenne elämää rajoittavia ja täysin keksittyjä koodeja.

Tundrakaunokki (Ei varmistettu) http://toisiaaineita.blogspot.fi/

Miksi (etenkään) pikkulapsesta pitää tietää sukupuoli? Mitä väliä sillä on? Eikö riitä, että lapsi on ihminen joka tekee erilaisia ihmisjuttuja, leikkii, laulaa, juoksee, syö ja niin edelleen? Kasvaako se jotenkin kieroon, jos ei siitä heti sukupuolta näe?

Tämä on se mitä en todellakaan ymmärrä noissa muutamissa kommenteissa, joissa sukupuolen tietäminen koetaan niin hirveän tärkeäksi ja ihmistä määrittäväksi piirteeksi.

Mitä väreihin tulee, niin vielä reilut puoli vuosisataa sitten vahva ja kuuma ja dynaaminen punainen oli miesten väri, vaaleanpunainen poikien. Vastaavasti taas rauhallinen ja tyyni sininen oli naisten, vaaleansininen tyttöjen väri. Että hirveän järkevää on yrittää väreille sukupuolia vääntää.

Sulon legginsit herättävät minussa vain suurta kateutta. Tahdon samanlaiset! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Hei! Tassa nyt vahan varttuneemman (ja tylsemman/konservatiivisemmankin) vanhemman mielipide. Meilla pojalla oli pitkat hiukset aina paivakotiin menoon asti, eli 2.5-vuotiaaksi. Ei haitannut minua, eika muitakaan. Painvastoin poitsu naytti pienelta enkelilta.

Pukeutumisen suhteen olen ollut aina perinteisilla linjoilla; sinista ja vihreaa vaaleasta tummaan, tummaa violettia ja niita perinteisia harmaita ja mustia. Tuntuu, etta taman keskustelun punaisena lankana on, vaikkei sita suoraan mainitakaan, tietty sukupuolettomuuden korostaminen. Miksi ei ole ok viestittaa lapselle oman sukupuolen perinteisia ulkoisia koodeja (esim. vareja)? Mita vikaa voisi olla siina, etta tuntee olevansa poika tai mies tai vastaavasti tytto tai nainen, myos niin, etta siita viestii? Onko ajatuksena, etta jos lapsen pukee sukupuolineutraalisti, han voi valita myohemmin ainakin kummalle puolelle tahtoo vahvemmin positioitua. En usko, etta vanhemmat voivat ohjata lastensa sukupuolikayttaytymista. Kylla pojat, jotka haluavat pukeutua naisellisemmin, uskaltavat nykymaailmassa tehda sen varmasti joka tapauksessa ja tytot vastaavasti, mita identiteettia haluavatkin ilmaista. Haluan korostaa, etta lapseni saavat valita vapaasti identiteettinsa ja suuntautumisensa, mita elaman osa-aluetta se sitten koskeekaan, mutta se, etta lasta esimerkiksi kiusataan poikkeavan pukeutumisen vuoksi, on kuitenkin sellainen asia johon voin vaikuttaa nyt, ja siksi tietyn koodiston seuraaminen on mielestani hyvaksyttavaa. Enta jos antaisimme lapselle pari vaihtoehtoa josta valita - vaikka ne pinkit leggarit ja ruskeat tms. housut.

Mielestani tarkoituksellinen sukupuoli-identiteettien sekoittaminen tai feidaaminen ei palvele oikein mitaan tarkoitusta nykyisessa maailmassa, joissa vaihtoehdoista ei lahtokohtaisestikaan ole pulaa, vaan itseasiassa valinnanvaikeus on yksi suurimmista ongelmista.

Edelliselle (Ei varmistettu)

Kyllä mä usein työelämässä haluaisin, että olisin "ihminen". Että sukupuoleni olisi todellakin feidautunut pois. Jäljelle jäisi osaamiseni, koulutukseni, tietoni ja taitoni.

Sellaista tarkoitusta se palvelee.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulla on kaks poikaa. Yritän välttää värikoodaamista, mutta tuleehan sitä vahingossakin tehtyä. Harvoin laitan pojille mitään pinkkiä, mutta se taas johtuu lähinnä siitä, että mua ällöttää ne "tyttöjen" vaatteiden hörhelöt ja hello kittyt ja muut blingblingit. En laittais tytöllekään. Ompelen pojille paljon itse vaatetta, saan kaikenväristä ja ihanaa. Poikien vaatekaappien väritys on melko lailla vihreä-kelta-puna-oranssi-turkoosi. Nuoremmalla on paljon myös vaaleanpunaista serkkutytöiltä perittyä. (Ja sellanen hempeä vaaleanpunainen passaa sille uskomattoman hyvin! En oo ikinä, koskaan nähnyt yhtään tyttöä, jolle se väri passais yhtä hyvin! :D)

Toivon, että osaan kasvattaa lapseni niin, että osaavat aikanaan sanoa tarhassa, että ei tää pinkki oo tyttöjen väri, vaan kaikkien. Tai että voivat käyttää punaisia kenkiä, jos tykkäävät. Toki siinä vaiheessa, kun lapset osaavat itse sanoa mitä haluavat päälleen, pitää kunnioittaa niidenkin toiveita, mutta toivon että ne tykkää kirkkaista väreistä eikä pelkästään mustasta ja harmaasta...

Jaana- (Ei varmistettu)

Kiinnostava teksti, ja olen osittain samaa mieltä. On toki inhottavaa sanoa, että jokin pojan päällä oleva vaatekappale "olisi 'hieno tytön pukemana". Minustakin niin lasten kuin aikuistenkin pitää voida pukeutua minkävärisiin vaatteisiin tahansa, eikä ihmistä pitäisi määrittää sen mukaan, kuinka ns. oikeaoppinen tyttö tai poika hän on.

Kuitenkin provosoidun joka kerta, kun luen kirjoituksia, jotka liittyvät siihen, että on väärin opettaa lapsi tyttöjen ja poikien leikkeihin ja tyttöjen ja poikien väreihin. Jollain tavalla nimittäin ymmärrän sen vääränäkin pidetyn näkökulman.

On varmasti aivan ymmärrettävää, että ihmiset pyrkivät hahmottamaan kanssaihmistensä sukupuolen. Se on monilta osin kulttuurisesti rakennettua, mutta uskoisin, että jollain tavalla myös biologisesti - onhan ihmisen ollut hyvä tietää, onko tuo toinen henkilö mies vai nainen eli pystyykö sen kanssa lisääntymään. Tehdä mielessään ero sukupuolten välillä. Ehkä tuo sukupuolten erottamisen tärkeys heijastuu myös suhtautumisessa lapsiin. Enkä nyt tarkoita mitään pedofiliaa, vaan sitä, että ehkä sukupuolten erottaminen toisistaan on jotenkin sisäänrakennettua. Ja siksi on hämmentävää, jos ei ensi silmäykseltä tiedä, onko jokin henkilö tyttö vai poika. Lienee ihan luonnollista, että yrittää oppimiensa asioiden avulla päätellä, kumpi hän on. Silloin astuvat kehiin myös nämä kulttuurisesti opitut asiat, joiden avulla voi edes yrittää päätellä. Kuten se, että vaaleanpunainen mielletään tyttöjen väriksi ja on ihan todennäköistä, joskaan ei varmaa, että lapsi on tyttö.

On myös totuus, että naiset ja miehet ovat biologisesti erilaisia. Heidän kehonsa ja aivonsa ovat erilaiset ja siten he myös ehkä toimivat eri tavoin. Monissa tutkimuksissakin heidän tapansa toimia eroavat käsittääkseni toisistaan, ja jo tyttö- ja poikavauvojen käyttäytymisessä on huomattu eroa. Minusta on silloin harmillista ikään kuin kieltää, että miehillä voisi olla miesten juttuja ja naisilla naisten juttuja tai tytöillä tyttöjen juttuja ja pojilla poikien juttuja. Minusta ei ole itseisarvo kasvattaa lapsesta täysin sukupuolineutraalia, koska ihmiset eivät ole täysin sukupuolettomia. En sitten tiedä, _tarvitseeko_ lapsen tiedostaa sukupuoltaan jo pienenä.

Entä jos tyttö itse valitsee mieluummin vaaleanpunaisen? Onko silloin ikään kuin kulttuurimme vika, että tyttö on oppinut ajattelemaan, että vaaleanpunainen on tyttöjen väri? Vai onko sekin lapselle hyväksi, että saa pukeutua vaaleanpunaiseen, jos niin haluaa?

Olemme varmasti kaikki samaa mieltä siitä, että tärkeintä on, että lapsi kokee olevansa hyväksytty omana itsenään. Voiko sen saavuttaa poistamalla maailmasta tyttöjen ja poikien värit?

Edelliselle (Ei varmistettu)

Minä uskon, että se tyttö valitsee vaaleanpunaisen siksi, kun sille on se pienestä saakka opetettu. Lapsi on hyvä tulkitsemaan vanhempiensa toiveita ja toteuttaa niitä tullakseen hyväksytyksi. Jos nelivuotias tyttö tietää vanhempiensa mielipiteen edes sivulauseesta, niin kyllä se sitten sen pinkin valitseekin, "ihan itse".

louna (Ei varmistettu)

Aivan ihanat kirsikkatossut! Oletko itse tehnyt vai onko ne jostain ostettu?

Tuulee tuulee

Minä uskon että niin poika kuin tyttökin voi valita sen vaaleanpunaisen omasta halustaan, mutta kun valitsijana on tyttö, on todennäköisempää että ulkoinen paine on asiaan vaikuttanut. Toisaalta se ei taas oo mulle mikään ongelma sinänsä - jos lapsi haluaa pukeutua tietynlaisiin vaatteisiin niin pukeutukoon, oli syy mikä hyvänsä.

Mulle ehkä "tyttöjen värien ja poikien värien" tiukka erottelu nimenomaan aikuisten toimesta symboloi jotain laajempaa, se on sitä samaa että tytöille ei sovi riehumisleikit eikä pojille nukkeleikit, naiset ei sovi johtajiksi eikä miesten sovi puhua tunteistaan, sellasta maailmaa jota en halua tukea. Vierailijalla 13:58 oli ihan hyvää argumentointia sen puolesta että lapsi saisi identifioitua tiettyyn sukupuoleen ja myös kulttuurin symbolien mukaisesti osoittaa siihen kuuluvansa. Oon tavallaan samaa mieltä, mutta sillä olennaisella erolla/huomiolla että mä nimenomaan haluaisin aika paljon laajentaa sitä mitä tarkoittaa olla tyttö/poika tai mies/nainen (ja millaisilla symboleilla sitä sopii osoittaa). Toivon sellaista maailmaa, jossa saa olla poika, joka pukeutuu vaaleanpunaiseen - sellaista maailmaa, jossa saa olla nainen, joka tekee uraa vaikka mäkihyppääjänä. Ja niin, että kumpikaan noista ei ole vähemmän poika tai vähemmän nainen kuin muut ryhmänsä edustajat.

(Ei varmistettu)

Vettä myllyyn vaan:)
Perinteisesti vaaleanpunainen on ollut tyttöjen väri ja vaaleansininen poikien, koska ammoisina aikoina vaaleanpunainen assosio enenmpi raakaan lihaan. Väri houkutteli mahdolliset tautia levittävät kärpäset puoleensa, kun taas vaaleansininen (taivaan sävy) ei sitä tee. Jos siis kulkutauti oli tullakseen, mielummin sitten tyttövauvalle, josta ei odotettu suvun jatkajaa ja vanhuuden turvaa.

Nooooo näistä on toki aikaa. Nykyäänhän lapsethan puetaan vanhempien/äitiensä näköisiksi, heijastelemaan perheen arvoja&tyylejä. Itsekin sitä teen.

Ninni

22-a

Olen samaa mieltä kanssasi. Pojillakin on oikeus kaikkiin väreihin ja kuvioihin. Kun käytin poikavauvallani violetteja ja punaisia vaatteita, niin muut äidit perhekerhossa ja mummot kaupassa luulivat häntä tytöksi. Viisivuotias poikani halusi itselleen punaiset kerhotossut. Kerhotäti naureskeli, että milloinkahan poika hoksaa, että kyseessä on tyttöjen väri. Onneksi poika vielä pukeutuu oranssiin, punaiseen ja violettiin ja rakastaa niitä värejä, mutta joskus se aika koittanee, jolloin hän on jostain oppinut "oikean" miesten värikoodin. No, jos oppii, niin ei ainakaan äidiltään...

Vierailija (Ei varmistettu)

Tai sitten se on niin, että värit koodaa kromosomeja.
Selvä homma, että hempeät värit vähentää testosteronin tuotantoa pikkupojalta, mikä taasen aiheuttaa pojasta tyttömäisen ja altistaa homoseksuaalisuudelle.
Top tykkänään tämmönen touhu, parempi vaan että kaikki riisumme vaatteemme pois, niin tasa arvo on tuotu maailmaan. Kyllä on helppoa olla feministi.

22-a

Ja vielä on pakko jatkaa, että miksi ihmeessä lastenvaatekaupat ovat edelleen niin konservatiivisia, että on tyttöjen ja poikien puolet, ja värimaailma tietenkin perinteisesti jaettu. Itse olen kyllä ostellut pojilleni tyttöjen puolelta, ja harkinnut jopa Me&i-kutsuilla ihanien tyttöjen tunikoiden tilaamista ja kaventamista paidoiksi, koska samaa söpöä kangasta ei ookaan tietenkään pojille... :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Näytin Sulon kuvan miesystävälleni huvikseni ja kysyin kumpaa sukupuolta hän on, ja vastauksena tuli "tyttö" ihan apteekin hyllyltä. Olin rajannut vaaleanpunaiset pökät pois kuvasta, eli ne eivät vastaukseen ainakaan vaikuttaneet.

Mielestäni "värikoodaus" ei ole kovin vaarallinen tai hirmuinen asia. Toki on ärsyttävää jos vaaleanpunainen väri pojalla muuten ihan neutraalissa kokonaisuudessa koetaan jotenkin harhaanjohtavaksi, mutta pitäisin todella ärsyttävänä, mikäli poika puettaisiin päästä varpaisiin pinkkiin ja hörheilöihin ja sitten suivaannuttaisiin, kun luullaan tytöksi. Harva loppujenlopuksi on todella konservatiivinen tyttöjen ja poikien värien suhteen, oletukset sukupuolesta syntyvät monilla automaattisesti, niin juurtuneita nämä käsitykset ovat. Itse suhtaudun asiaan melko välinpitämättömästi: värit ovat vain värejä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Vierailija 13.58 kirjoitti:
"mutta se, etta lasta esimerkiksi kiusataan poikkeavan pukeutumisen vuoksi, on kuitenkin sellainen asia johon voin vaikuttaa nyt"

Toisin sanoen kiusatuksi tuleminen on kiusatun vika, eikä sen joka kiusaa, niinkö?

Entäpä jo useammat vanhemmat hyväksyisivät sen, ettei väreillä yksinkertaisesti ole sukupuolta ja pukisivat lapsensa jollakin muulla perusteella kuin sillä, että "pitää näyttää tytöltä/pojalta"? Ehkä silloin yleinen ilmapiiri muuttuisi eikä aikuisiltakaan tulisi noita aivottomia kommentteja, jotka ruokkivat kiusaamista. Sillä mistäpä muualta lapset niitä asenteita oppivat kuin aikuisilta.

Elina U.
Lentoaskeleita

Aamen! Ihanaa että nämä tyttöjen/poikienvärien kangistuneet kaavat alkavat murentua. Luulenpa (ja toivon!), että seuraava sukupolvi ei edes tiedä että tyttöjen kuuluu tottakai pukeutua pinkkiin ja poikien vaaleansiniseen. 

On myös helpottavaa huomata, etten ole ainoa "lastaan väärinpukeva" äiti. ;) Esimerkiksi vauvamme korallinpunainen fleecepusakka, useammat punaiset collegehousut ja muut punaiset vaatteet ovat saaneet kaikki surkuttelevat "voi onko sulle laitettu tyttöjenvaatteet" -kommentit sukulaisilta. :D

Ihanat leggarit pojallasi! 

----m---- (Ei varmistettu)

http://www.smithsonianmag.com/arts-culture/When-Did-Girls-Start-Wearing-...
"...The reason is that pink, being a more decided and stronger color, is more suitable for the boy, while blue, which is more delicate and dainty, is prettier for the girl." Näin vielä 1918-vuonna kirjoitettiin... :D

En tule itse varmaan koskaan saamaan lapsia, mutta mulla ärsyttää suunnattomasti pinkin ja vaaleanpunaisen pakkotuputus, samoin leluissa tyttöjen ja poikien värikoodaukset. Lelukaupassa työskentelevänä näkee aika monenlaista aikuisten ihmisten määräämää normia. Esim. siivoussettejä vain pinkkeinä, ja niin moni pikkupoika tykkäisi siivota... Tytölle ei yksi äiti olisi halunnut ostaa pikkuautoa vaikka lapsi itse sen halusi, onneksi isä sitten osti sen. :D

Itse olen 80-luvun lapsuuteni pukeutunut paljolti niihin ah niin silloin kamaliin mutta nykyisin ihaniin tummiin "retro"-kuoseihin ja väreihin, mutta jossain vaiheessa ilmeisesti kaupoista ei enää saanut kuin punaisia tai vaaleanpunaisia vaatteita tytöille. Mulla tuli niiden osalta mitta täyteen n. 10-vuotiaana ja meni varmaan 15 vuotta ennen kuin tykästyin pinkkiin tai punaiseen väriin.

Asenne kotona on ollut siitä hyvä, että käytettynä saatuja vaatteita ja polkupyöriä ja leluja on saanut käyttää, vaikka värit olivatkin monesti esim. tummansinistä. Olen oppinut rakastamaan kaikkia värejä, käytän niitä sävyjä eri väreistä jotka itselle sopivat parhaiten, ja lapsillekin ostelen muuta kuin sitä sukupuolinormien määräämää pinkkiä/sinistä.

laurafree
Laura loves

Ooo, miten paljon keskustelua päivän aikana on tänne virrannutkaan! En ehdi nyt paneutua valitettavasti jokaiseen kommenttiin, mutta valtaosaa tuntuu siis kismittävän samat jutut.

Hyvä, että meitä on paljon. Ja hyvä, että tehdään asialle jotain. Koska oikea ratkaisu ei nyt missään nimessä ole se, että ne pojat nyt vaan pitää pukea siniseen ja tytöt pinkkiin, jotta niitä vain ei kiusattais. Eihän mikään muutu silloin ikinä! (Eikä Sulolle kukaan lapsi siis kukaan kyllä ole mistään vaatteesta ole koskaan huomauttanutkaan, onneksi hoitopaikassa on fiksu ja liberaali meno. Jännä nähdä sitten, jos joskus menee tarhaan.)

Sukupuolen itsetarkoituksellisella feidaamisella on taustalla ihan pätevä filosofia, mutta itse en ole sellaista silti harjoittanut. Ja tuolla poitsulla on siis garderobissaan myös kiitettävä määrä kaikki normit täyttäviä poikavaatteita (ei jeesus) spidermäneineen ja sinisen sävyineen ja niitä käytetään ihan sulassa sovussa muiden värien kanssa. Kyse oli siitä, että olisi valinnanvaraan ja rajaton mahdollisuus pukeutua kuten tykkää. Mekkoihin en ole lastani vielä pukenut, mutta jos se joskus haluaa itse sellaisen laittaa, niin kaikin mokomin.

Ja sanottakoon vielä, että lapsenpukemisfilosofiani ei missään nimessä ole erikoisuuden tavoittelu (silloin pääsisi halvemmalla kun pukisi tuolle vaan käsittämättömiä kasariperintörytkyjäni ja ripustaisi vaikka kulkusia kaulaan), vaan tyylikkyyden tavoittelu. Enkä tietenkään pukisi lapselleni mitään vasten tämän tahtoa. Sitten kun mielipiteitä vaatteista alkaa olla, niin toteuttakoon niitä sydämensä kyllyydestä!

On tietysti tärkeää, että toinen vanhempi on samoilla linjoilla näiden asioiden suhteen, ettei kukaan pääse myrkyttämään lapsen mieltä millään ahdistavalla sukupuolituspropagandalla. Tähän voi onneksi itse vaikuttaa valitsemalla fiksun elämänkumppanin.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ittellä taas kävi lähinnä mielessä, olisiko oikeasti ollut äidille (tai tässä kommentteja lukiessa äideille) parempi vaihtoehto saada se tyttölapsi. Epäilisin, että ei tulisi samanlaisia ongelmia vastaan, että luullaan pojaksi. Kumminkin näytätte tykkäävän tällätä lapsianne.

Ei meillä mitään ongelmaa ollut, vaikka Ronille äiti sattuikin ostamaan pinkin darth vader-paidan. Meillä Roni näytti pojalta lapsesta saakka, eikä ollut kyllä mikään pakkomielle tyllätä kaikkea värikästä ja neitimäistä päällekään.

Kyllä tuossa voi äitikin vähän katsoa peiliin, missä piilee vika, jos omaa lasta katsotaan ristiin,

laurafree
Laura loves

Mmmmmmitä? Tuttavapiirilläni tyttölasten vanhemmilla on ihan yhtä ahdistunut olo näistä asioista. Ja yhtä paljon tulee tuota tytön veikkailua pojaksi jne, jos päällä on muuta kuin Hello Kitty -glitterit. Tämä värikoodattu maailma on ihan yhtä ahdistava paikka tytöille ja pojille ja riistää kummaltakin mahdollisuuksia.

Ja hyvää jollei ollut ongelmaa Darth Vader -paidassa, ei pidäkään olla! (Pinkki Darth Vader -paita kuulostaa muuten mainiolta!) Minun mielestäni näissä kuvien Sulon asussa ei ole mitään neitimäistä (tuosta adjektiivista paistaa mielestäni jo sellainen homofobinen, vihamielinen asenne). Värikästä toki on! Väri-ilottelu on ihanaa siinä missä vaikka kokonaan mustavalkoisett asutkin -- niitäkin käytämme usein. Missään asussa lastani ei tietääkseni ole toistaiseksi katsottu ristiin.

Jollekin aiemmalle kommentoijalle piti siis vielä vastata, että siinä ei siis ole mitään vikaa, jos sukupuoliveikkaus menee pieleen, koska ensinnäkään en pidä minään arvona sitä, että täyttää sukupuolensa edustajan check-listin (pojilla lyhyet hiukset, se sininen..) eikä lapset useinkaan näytä selkeästi tytöltä/pojalta (kuten itseki sanoit), mutta se, että sukupuolta pitää kolmen minuutin bussimatkakeskustelussa korostaa, on minusta äärimmäisen kreisiä ja perverssiä.

Maria Blomqvist (Ei varmistettu)

Sulo näyttää vaatteissaan upealta ja hänellä on todella kauniit hiukset. Mielestäni on todella upeaa, että hän saa kokeilla erilaisia värejä pukeutumisessaan. Lapsen sukupuolella ei pitäisi olla mitään merkitystä jollekin satunnaiselle ulkopuoliselle. Toisen ihmisen sukupuolen tunnistaminen pukeutumisen perusteella ei ole ihmisoikeus.

Olen itse syntynyt sukupuolineutraalilla 70-luvulla emansipoituneen äidin lapsena. Minut puettiin pääasiallisesti serkkupoikieni vanhoihin vaatteisiin. Rakastin sitä: ihailin serkkujani ja käytin heidän vanhat vaatteensa aina ihan puhki. Olin myös hyvin onnellinen siitä, että meille kaikille ostettiin ja tehtiin toisinaan samanlaisia vaatteita.

Minulla on tytär ja olen yrittänyt kasvattaa lapseni mahdollisimman sukupuolineutraalisti, korostaen hänen omia ominaisuuksiaan ja esimerkiksi reippautta, ystävällisyyttä ja toisten huomioon ottamista. Suosin vaatetuksessa ekologisista ja taloudellisista syistä kirpputoreja. Tyttäreni ollessa vauvaikäinen löysin hänelle aivan ihanan vaaleansiniraitaisen bodyn, jossa oli pienet hihat ja lahkeet. Oli valtavan kuuma päivä, joten puin hänet bodyyn ja valkoiseen froteiseen lippalakkiin, joka oli pehmeä ja suojasi kasvot hyvin auringolta. Sitten aurinkorasvat ihoon, tyttö rintareppuun ja kaupoille.

Olin kaupassa pakkaamassa ostoksia, kun eräs täysin tuntematon mies kehaisi, miten reipas poikavauva minulla onkaan. Sanoin hänelle, että lapseni on todellakin reipas, mutta hän on tyttö. Mies loukkaantui verisesti. "Miksi olet pukenut hänet noin?" hän kysyi. Mulkaisin häntä ja lähdin pois paikalta ostosteni kanssa.

Nyt vanhempana tyttäreni on mieltynyt erityisesti kirkkaisiin väreihin. Kaikkein mieluiten hän käyttää kirkkaanpunaista, mutta vaaleanpunaisesta hän ei erityisemmin pidä. Olemme yhdessä käyneet kirpputoreilla ja kaupoissa ja hän on saanut valita sellaisia vaatteita, joissa kokee viihtyvänsä.

Ulkonäkö on kulttuurissamme aivan järjettömän keskeisellä sijalla. Mielestäni tärkeintä olisi, että ihminen viihtyisi kehossaan ja saisi käyttää mieleisiään vaatteita. Useimpien työtehtävien ja esimerkiksi ystävyyden kannalta ei ulkonäöllä ole juuri mitään merkitystä.

Tsemppaukset teille ja terveiset Sulolle!

viiru (Ei varmistettu)

Heh sama juttu täällä. Asun Suomenmaan ulkopuolella ja tykkään pukea poikani kaikkiin väreihin (öhöm paitsi tumman ja vaalean siniseen ja ruskeaan, yök!). Täälläpäin poikiahan ei tietysti pueta mihinkään muihin väreihin kun juuri näihin mun ällötysväreihin ja kyllä ihmiset varmaan ihmettelee (meidän pojalla kun on hyvin kauniit kasvot joten häntä sen takia luullaan tytöksi) mutta onneksi maan tapaan kuuluu että ei sentään päin naamaa asiaa kauhistella. Musta on vaan hauska vähän hetkauttaa täällä ihmisten stereotypioita pojan vadelmanpunaisilla farkuilla ja liloilla topeilla:)

Marita Mäkinen (Ei varmistettu)

Omasta kokemuksestani voin sanoa sen verran, että minulla on ihana pieni poika, mutta koska toivoin alunperin tyttöä, olen yrittänyt korvata pettymystäni pukemalla poikaani mahdollisimman tyttömäisesti. Lisäksi olen jutun tekijän tavoin kasvattanut pojalleni pitkän tukan, joka täydentää tyttömäisen vaikutelman. Nyt hän näyttää erehdyttävästi tytöltä! Lisäksi bonuksena on se, että ventovieraat luulevat häntä vaaleanpunaisissa vetimissään tytöksi, jolloin saan fiilistellä sitä, kun raivo nousee. Nälvin heille blogissani.Toivottavasti menee vielä pitkään, ennen kuin poika alkaa tajuta mitä vaatteita hänen päälleen puetaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

ähs en jaksa sen enempää ottaa kantaa juttuu, kun sanomalla, että mahtavan mageet pöksyt ja haluun samanmoiset mein pojalle! elikkä mistä ne on siis ostettu? :D

Minna-Maaria (Ei varmistettu)

Tulipa hyvä mieli kirjoituksestasi! Olen itse aikuinen ihminen ja kuljen osan aikaa miehen näköisenä ja osan aikaa naisen näköisenä. Pitkillä hiuksilla on hyvä muuntua kummaksi vaan.

Repesin kirjoituksesi kohdassa, jossa pohdit sukupuolivärkkejä. Jäin pohtimaan sitä, että jos saappaissa on korkoa 7 senttiä ja vartta 40 senttiä, niin miksi saappaan varren reunasta 30 senttiä ylöspäin oleva anatominen uloke tai sisäke määrittäisi sen, ovatko ko. saappaat henkilölle soveliaat vai eivät!

Vierailija (Ei varmistettu)

Äiti teki minulle seurakunnan päiväkerhon joulujuhlaan housut kankaasta, jonka värin olin itse saanut valita. Valitsin oranssin.
Päiväkerhon hoitajat kauhistuivat siitä, että 5 vuotiaalla pojalla oli oranssia päällä ja siitä, että 5 vuotias oli itse saanut valita housujensa värin :D

Vierailija (Ei varmistettu)

Väreillä ei ole sukupuolta, mikä siinä on niin vaikea tajuta? Ei ole myöskään hiusten pituudella sukupuolta, vai haluavatko sitten kaikki lyhythiuksiset naiset salaa olla miehiä? Ei kenenkään sukupuoli muutu miksikään pukeutui sitten vaikka jätesäkkiin ja laittaa ämpärin päähänsä. Käsittämätöntä miten paljon kaakatusta pienen pojan pukeutuminen voikaan aiheuttaa, voi lapsiparkoja kun yritetään vauvasta asti tunkea johonkin lokeroon. Harvapa meistä on minkään sukupuolen tai muun normin puhdasoppinen noudattaja, kaikissa on piireitä jotka "kuuluvat" toiselle sukupuolelle tai joita ei voi kategorisoida minkään sukupuolijaon mukaan.

Opetellaan näkemään ihmiset ensisijaisesti yksilöinä ja sitten vasta tietyn sukupuolen edustajina. Annetaan lasten olla lapsia ja pukeutua miten hyvänsä. Blogin pitäjälle tsemppiä tähän missioon, toivottavasti poikasi voi jatkossakin pukeutua pinkkiin, keltaiseen, siniseen, oranssiin, mustaan, valkoiseen, kukkasukkiin, teräsmiespaitaan, tai vaikka vyölaukkuun, röyhelyhattuun ja henkseleihin.

Floro (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus ja mielestäni ihan asiaa! Lasten survominen sukupuolistereotypioihin on muutenkin surullista. Eräänkin pikkuneidin oli neuvolan tarkastuksessa pitänyt nimetä kuvissa olevia tavaroita. Työkalujen kohdalla neuvolan täti totesi, että näitä tän ei tarvitsekaan tietää ja pikkuneiti katsoo surkeana, kun hänen lempilelunsa, vasara, ruuvimeisseli, saha ja muut työkalut, selataan ohi ja täti jatkaa tyttöjen juttujen esittelyä korteistaan. En nyt näkisi erityisen hyvänä, että lapselle annetaan vaikutelma, että hänen lempipuuhansa, -lelunsa ja -vaatteensa ovat jotenkin vääriä hänelle.

Pages

Kommentoi