Ponchokuume

Laura loves

Mitä nyt mistään mitään muistan, imetysvuosi oli yhtä helvettiä pukeutumisen suhteen. (Huomioon ottaen ettei raskausaikakaan pukeutumisen kulta-aikaa ole, ni ei oo heleppoo meillä naisilla!) Joka hiivatin aamu piti miettiä, soveltuuko tämä vaate tissin tunkemiseen vauvan suuhun. Toisin sanoen: voiko sitä repiä ylös, alas tai sivulle paljastamatta koko rintavarustustaan/mahaansa.

Sitten on se ongelma, että imetysvaatteiden markkinat ovat aika pienet. On olemassa vain äärimmäisen neutraaleita imetyskledjuja, joiden pitäisi sopia jokaiselle ihmisryhmälle. Se tarkoittaa suomeksi sitä, että imetysvaatteet ovat aivan vitun rumia. Joka toinen päätyy kulkemaan vuoden Boobin trikoopaidoissa, jotka ovat keskeltä kahtia. Siis näissä. (Valitsin nyt armeliaasti mustan version, mutta useimmiten näitä näkee kamalissa väreissä: poltettu oranssi, pinkki, luumu. Ai kauhee.)

En vaan pysty. Tuo tyköistuva trikoo ei sovi vartalotyypilleni, ja tuo vaate on niin kuolettavan tylsä, että -- no, kuolen, jos joudun käyttämään tuollaista päivittäin.

Kuten aiemmin tällä viikolla kerroin, taisin keksiä ratkaisun. Tyhjensin Kelan varoin H&M:n mustista ja valkoisista imetystopeista, jotka aion peittää. Mutta se ei ole aivan niin yksinkertaista. En voi peittää niitä neulein, koska sitten joudun hilaamaan koko neuleen korviin, kun tahdon imettää. Luulin hetken, että neuletakki on ainoa ratkaisu. Neuletakeissa on vain yksi vika: napit. Rääkyvä kahvilavauva ei pidä napeista. Rääkyvästä kahvilavauvasta hermostuva äiti ei pidä napittamiseen kuluvista sekunneista.

Yhtäkkiä muistin erään ihmiskunnan vaatetushistoriaa sulostuttaneen keksinnön: ponchon. Sen alle voi vain sujauttaa vauvan! Sitä paitsi pikkuiset tykkäävät syödä rauhassa, lämpimässä, palvomaansa maitorauhaseen keskittyen, suojassa hälyltä. Poncho on kuin luotu tähän tarkoitukseen!

Kas, minulla on yksi poncho, jota rakastan yli kaiken -- CTRL:n Bianca. Mutta kuten jo tuossa Bianca-postauksessa mainitsen, se on hyvin ohut eikä ollenkaan lämmin. Talvi on vasta aluillaan ja imettäessä tissit pitää pitää lämpiminä tai hukka (eli rintatulehdus, joka sattuu niin paljon enemmän kuin itse synnytys, let me tell ya) perii.

On varmasti olemassa lämpimiä ponchoja, tuumasin, ja tein pikakierroksen nettiputiikeissa. Hetkessä jysähti. Ei ole yksinkertaisesti muuta vaihtoehtoa kuin tämä taivaallinen säkki, jonka alle haluan haudata itseni ja jälkikasvuni, kunnes kevätaurinko houkuttelee meidät esiin.

Miten ollakaan, luomus on lempimerkkini Aubin & Willsin. Satarosenttista villaa. Lääh. Hinta nyt hieman arveluttaa. Olisiko joululahjapotentiaalia?

Meillä on jo saman puljun täydellinen torkkupeitto, jonka paksu villa ajaa ekstaasiin. Olen siis melko vakuuttunut laadusta, ja uskon, että tämä poncho olisi vähän niin kuin leikkaisi tuohon lempivilttiin reiän ja kävelisi se päällä halki pakkaspäivien. Mikä olisi sinänsä ihana idea. Mutta poncho olisi vielä parempi. Nyt keskityn huokailemaan raskaasti ja estämään ostohaluja edes minuutin verran.

Share

Kommentit

phocahispida

Selvisin talviraskaudesta H&M:n halpismammatikkitoppiksella. Ja juurikin poncholla, jonka alle sai kätevästi superpaksun neuleen. Imetyspuuhissakin poncho on ollut kova sana, joten jos käyttöaste on läheskään samaa luokkaa kuin minulla on ollut, olisin voinut oikeastaan ostaa kalliimmankin.

Salla/kompastelua (Ei varmistettu) http://kompastelua.blogspot.com

Mulla on aina ollut ongelma ponchojen kanssa. Ne kun eivät muotonsa puolesta toimi minkään takin kanssa, ja paksukaan poncho ei suojaa talviselta viimalta. Poncho on siis aina ollut minulle vain syksyvaate. Miten ihmeessä te muut saatte ponchon toimimaan talvisin?

laurafree
Laura loves

Mulla oli visio, että se olisi villakangastakin alla niin, että takista on osa alimmista napeista auki. Koska toi näyttää aika paksulta ja massiiviselta. En kyllä tiedä, kieltämättä tuota hieman aprikoin itsekin. Se mun jo omistamani poncho on niin ohut, että se mahtuu ihan hyvin takin alle.

phocahispida

Tuota noin... En ehkä ole paras vastaamaan Sallan kysymykseen, sillä olen niin lämminveristä sorttia, että selvisin viime tammi-helmikuun ulkoilut pääasiassa vain paksulla neuleella ja ohuella poncholla. Ostamani toppatakki jäi lähes käyttämättä, sillä siinä tuli tavallisella kauppareissullakin mahdoton hiki. Villakangastakeistakin ostan aina ne syystakeiksi tarkoitetut talvitakeiksi..

jennilina
auringon noustessa

Just se oranssiboob päällä istun täällä, sysirumahan tämä on, mutta kotona niin kovin käytännöllinen (ja vielä kaverilta lainattu). Mombasan kuumuudessa ei voi olla kuin yksi mahdollisimman ohut vaatekerta päällä, mutta Suomen lomalla (ihanan lämmin elokuu, not!) minusta oli tosi kätevää, että alla oli toppi (mikä tahansa venyvä) ja sitten mahdollisimman väljä paita siinä päällä.  Sujautin just beben aina sinne paidan alle syömään, tykkäsi kovasti ja syöminen onnistui missä tahansa, itse asiassa mukana on aina yksi superiso paita, jonka voi hätätapauksessa kiskoa ylle ja antaa ruokaa vauvalle. Toimii siis melko samalla lailla kuin ponchokin, mutta ihan vaan vaihtoehtona esittelen tätä väljäpaitajuttua, jos ei ihan joka päivä ponchoa halua käyttää.

HelloAochi

Maitotytön imetysvaatteet on vähän persoonallisempia kuin Boobin, jos muu kuin poncho kiinnostaa. Minulla on tämä: http://2.bp.blogspot.com/-Af9wrM__df8/T9CRSzeT8wI/AAAAAAAAAw8/VoCx7o64ngI/s1600/IMG_5772.PNG

Kommentoi