Reddy or not?

Ladataan...
Laura loves

Vuoden Älä-mene-katsomaan-tätä-jätettyäsi-juuri-lapsesi-hoitajalle-ja-saavuttuasi-leffateatteriin-tyhjien-lastenrattaiden-kanssa -elokuva on nähty ja koettu! Sen nimi on luontevan sutjakkaasti (not) Kate Reddy - Täydellä teholla yötä päivää.

Tässä elokuvassa ihana Sarah Jessica Parker käyttää kauniita vaatteita, näyttää huolestuttavan jäntevältä ja suonikkaalta, kiljahtelee ja kikattaa, pyyhkii jotain söpösti suupielestään pikkusormella, syö rinkeliä Flatiron Buildingin kupeessa, antaa ison kihon kutsua itseään kidiksi - eikä ole Carrie Bradshaw! Uskomatonta, mutta totta.

Kyseessä on siis elokuva, jota ei tarvitse edes katsoa tietääkseen, että tarinan opetus on siinä, että perhe on tärkeämpi kuin työ. Se on ihan hyvä opetus, koska perhe on tärkeämpi kuin työ. Koska valtaosa ihmisistä ei ole kuitenkaan niin höpsöjä, että nielisivät loppuratkaisun "jätän työni investointipankkiirina, vaikka rakastan sitä yli kaiken ja alan sittenkin täysipäiväiseksi kotiäidiksi", niin ei käy tässäkään elokuvassa.

 

Summa summarum, I am "REDDY" for this:

+ aina yhtä ihana SJP, johon suhtaudun tietoisen kritiikittömästi

+ sen kyseenalaistaminen, että kun lapsi on kipeä, äiti jää kotiin - ei tietenkään isä, herranjumala = sen juhlistaminen, että nainenkin saa olla koukussa työhönsä ja perheen elättäjä

 

I am not "REDDY" for this:

- toisaalta elokuva sisältää kookkaan kourallisen vitun sukupuolistereotypioita: naiset ovat tällaisia ja miehet tällaisia, diibadaaba, no eipä kuule välttämättä oo

- kaikin tavoin täysin arvattava elokuva

 

Mutta tiedättekö: jos on juuri hankkinut kultaisen noutajan, niin se elokuva Marley & minä on varmaan ihankiva, koska voi vaikkapa vertailla valkokankaalta, että onko Marleylla samankokoiset tassut kuin meidän Rekulla ja syökö se samanlaisia raksuja. Samaan tapaan elokuvateatteriin tyhjyyttään ammottavien Brio Singien kanssa saapunut äiti, joka on juuri vilkuttanut semi-liikuttuneena heipat puolitoistavuotiaalleen, saattaa olla yllättävän intiimillä taajuudella leffan kanssa. Jollen olisi harjoittanut äärimmäistä itsekontrollia, olisin voinut itkeä holtittomasti noin viidesti tuon kammottavan Hollywood-tekeleen aikana. Such is oman elämän reflektointihommat Finnkinon penkissä, ei voi mitään. Olen tosi huono kestämään hömppäelokuvia (vrt. chick lit -purskahdukseni taannoin, en jaksa linkittää - tosin kirjoina hömppä on vielä pahempaa), mutta  näköjään kohderyhmäräätälöinti puree kyynikkoonkin.

 

Lilyn toimitus on luvannut arvioida leffan huomenissa. Toimituksen tytsein joukossa ei tietääkseni ole kylmäsydämisiä uraäitejä. Katsotaan siis, miten eri tavalla elokuvan kokee normaali ihminen.

Klikkasin kategoriaksi "suosittelen". Tarkennettakoon: suosittelen urbaaneille naisille, jotka ovat palkanneet lastenhoitajan viimeisen kahden kuukauden aikana ja kriiseilevät tätä muutosvaihetta. Tämä rajasi teistä ehkä "pari" pois.

Ja tosiaan: kun juoni antoi ymmärtää, että leffaa on enää pari minuuttia jäljellä, puin villatakin vikkelästi päälle. Tajusin, että minun täytyy juosta salista ulos ennen kollegoita. En olisi kestänyt niitä katseita (olkoon huvittuneita, sääliviä tai mitä tahansa) kun olisin hakenut tyhjät rattaat ja luikkinut niiden kanssa matkoihini lopputekstien rullatessa.

Share

Kommentit

Anna Karhubear

Hei tää arviohan oli ihan loistava, huomenna tosiaan toimituksen palstalla selviää sitten miten tämä lapseton Anna elokuvan näki!

Mindeka
Ma-material Girl

Lapsellinen (Gabriel 3kk) kun olen, uskon arviosi jälkeen tämän sopivan mulle kuin nenä päähän! Jasiis pelkän trailerin perusteella oisin melkovarmasti mennyt katsomaan, mutta nyt menen satavarmasti. Kiitos :)

laurafree
Laura loves

Tähdennän vielä, että leffassa ei ole mitään erityistä ja se on äärihömppä, etkä muista siitä seuraavana päivänä mitään. Mutta raportoi silti tuntemuksesi mulle, mother of Gabriel!

Mindeka
Ma-material Girl

I will, I will.

Mindeka
Ma-material Girl

No niin. Kate Reddy oli nimenomaan aivototnta hömppää ja ennalta-arvattavissa. Siis täysin.

Oltiin tänään vauvakinon näytöksessä eli kun satakunta äiti-vauva-yhdistelmää tunkee samaaan leffateatteriin, tuloksena on jokseenkin rauhaton, huoleton kaaos. Ja tässä se pääpointti: helppo juoni, jossa pysyy mukana, vaikka vaihtaisi kolme vaippaa, syöttäisi kaksi kertaa leffan aikana, söisi itse lounassämpylän ja vaihtaisi kuulumisia vanhan luokkakaverin kanssa...

Sarah Jessica Parker oli aivan yhtä suloinen ja kikatteleva kuin Carrienakin (mihin tiikeri raidoistaan pääsisi?), joka on siis hyvä asia. Oikeastaan leffa oli juuri sitä, mitä odotinkin. Eli ihan kiva.  Ja se opetus: ura ei mene perheen edelle. Muistakaa se nyt kaikki.

Kommentoi

Ladataan...