Säädyllinen suruaika

Laura loves

Onko muillakin tää juttu hei? Kirjan päätöksen saaminen on juhlallinen hetki. Aina tekee tirauttaa pienet itkut. SIksi, että on saavuttanut päätepisteen. Siksi, että tuntee jakaneensa jotakin hienoa kirjailijan kanssa. Ja siksi, että joutuu eroon maailmasta, johon on juuri ehtinyt soluttautua.

Sitten mielessä läikähtääkin jo julkea riemu: saan valita seuraavan seuralaisen! Kuola alkaa valua. Itse juoksutan sormiani kirjahyllyn selkämyksiä pitkin, unelmoin ja visioin. Millaista, millaista? Ensin ehkä toi, sitten ehkä toi… Eikun toi! Joo, siis toi! Ehdottomasti. Come to mama!

Heti kimppuun. Ensimmäinen sivu uudesta kirjasta. Ehm, siis missä tää nyt tapahtuu… Ketä nää tyypit on? Missä ne Keith ja Lily ovat? Siis tapahtuuko tää tosiaan 1800-luvulla? En mä jaksa!

Tässä kohtaa tulee vetää henkeä, kaataa lasi viiniä, kirjoittaa vaikka päiväkirjaan juuri päätökseen saadusta lukukokemuksesta, tai katsoa teeveestä jotain surkeaa, herkullista realitya. Puhdistaa pää.

Eli: seuraavaa kirjaa ei aloiteta samana päivänä, kun edellinen lopetetaan. No, ehkä samana päivänä, mutta 10 tunnin palautumisajan se vaatii. Mieluummin sen yhden yön. Kamoon, vähän kunnioitusta. Ei rebound-kirjoja. Se on kaikkia kohtaan kauneinta ja oikeinta - entistä, nykyistä ja sinua itseäsi.

Nimim. Ei suinkaan mulle tänään just käynyt näin -80

Share

Kommentit

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Käy! Ja vähintään kymmenen tunnin tauko kirjojen välillä -sääntö on ehdottomasti voimassa. Minkä just lopetit ja minkä aloitit?

(Ei varmistettu)

AAMEN. Niin samaa mieltä!

Hertta
Lilou's Crush

Ihan samaa mieltä. Kaikkein järkyttävin kokemus on ollut hyvästellä Henning Mankellin viimeinen Wallander-kirja. Hyvänen aika sitä vollotuksn määrää, ei sitä järjellä selitä :)

estella

Totta! Vähän sama juttu kuin leffateattereissa: ahteria ei nosteta penkistä heti kun lopputekstit alkaa, vaan lopputekstien ajan istutaan penkissä ja sulatellaan juuri nähtyä. Tällöin ei myöskään jutella vieruskaverin kanssa. Kun lopputekstit ovat rullanneet, kävellään hitaasti ulos salista ja teatterista ja ehkä sitten ulkona voi alkaa puida leffaa sen kaverin kanssa. Toisaalta tämä sääntö ei päde, jos leffa on ollut tosi huono (kuten viimeksi näkemäni Pirates of the Caribbean osa X).

Appelsiininkukkia

Kyllä on! Minun pää oli ihan pyörällä edellisen kerran kun sain luettua Harry Potterin viimeisen osan päätökseen. Se maailma oli elänyt vuosikaudet mun pään sisällä ja yhtäkkiä siihen vain tuli loppu. Oli niin surullinen olo, kun muisteli ketkä kaikki kuolivat taisteluissa, mutta toisaalta helpottunut olo, kun tietyt ihmiset olivat vielä hengissä ja olivat menneet naimisiin ja saaneet lapsia tai tekivät merkittävää työtä.

Julia Thurén
Toimitus

Mutta entä sitten novellikokoelmat? Pitääkö novellien välillä pitää breikkiä?

Hosuli
Hömppäblogi

Oi kyllä! Juuri noin se menee, hienosti kuvattu. Telkkarihömppä puhdistaa sopivasti.

Kommentoi