Sairastupa

Ladataan...
Laura loves

Tämänkertainen tekosyy bloggaamattomuuteen? Ensin Sulo oksensi ja kuumeili neljä päivää. Sitten Aleksi. Sitten minä. Juuri kun hengähdin sairaussirkuksen olevan ohi, Uljakselle nousi kuume. Nyt se hinkuyskii (ei, ei sillä ole hinkuyskää, mutta tuo termi on niin kuvaava) ja kitisee ja tahtoo olla vain sylissä. Ja minä kun en mitään niin inhoa kuin tautikierteitään sepustavia vanhempia. Meidän piti olla kokonaan immuuneita tälle osa-alueelle lapsiperhe-elämästä. En yksinkertaisesti suostu. Mutta minkäs teet.

Niinpä: kärsivällistä pötköttelyä. Muumi-jaksoja käsi kädessä puolikuolleena sohvalla. Töiden lykkäämistä, kunnes on niin kiire, että järki lähtee. Tänä aamuna saimme jopa aikaiseksi marttyrikinan "Kumpi jää kotiin?" -aiheesta, vaikka yleensä ylpeilen sillä, että lastenhoito sujuu suhteessamme täysin kitkatta (kenties koska mieheni on sorttia superzen). Kumpikin halusi töihin. Käsittämätön lopputulos: kumpikin jäi kotiin eikä saa mitään tehtyä. Tässä vaiheessa alkoi jo hihityttää. 


Mutta ei, on tässä paljon muutakin kuin sairasrumba. Kaisulle tätä juuri tilitin: kynnys kasvaa koko ajan. En ole päässyt blogikriisistäni yli. Tämä koskee blogikulttuuria laajemminkin: siinä missä ennen tungin pullamössöä kurkkuuni kaksin käsin ilosta hihkuen, katson tarjontaa jostakin mystisestä uudesta vinkkelistä. "Miksi tuokin kuvittelee, että ketään kiinnostaa, että sen lapsi söi tänään kalapuikkoja ja pukeutui Molon sateenkaarihaalariin ja se itse kävi hannaliisan kanssa kahvilla ja söi korvapuustin? MIKSI? MITÄ TÄMÄ ANTAA MAAILMALLE!" (Toim. huom: joo, Molo on ihan oikea lastenvaatemerkki. Tiedän.)

Ennen kuin joku kirjoittaa, että "älä sitten lue", kerrottakoon, että siihen tähtäänkin. Muutenkin Google Readerin kuoltua blogirutiinit jäivät. Ehken haluakaan niitä takaisin.

Mutta totutellaan, tunnustellaan. Nyt koitan päästä yli siitä, että ketään ei kiinnosta että Uljas on kipeä ja te makasitte sängyssä klo 12:01-14:44 ja painaa rohkeasti "julkaise"-namikkaa. Enhän minä tiedä. Ehkä jotakuta kiinnostaakin. Julkaise.

Share
Ladataan...

Kommentit

Kassu (Ei varmistettu)

Kyllä! Niin hämmentävää kuin se onkin, minua kiinnostaa. Koska (olen lapseton itse, joten mitä tähän nyt sitten sanoisi)... Koska osaat kirjoittaa elämästäsi niin, että se kiinnostaa. Vaikka ja juuri siksi, että se on ihan erilaista kuin omani. Ja siltikin niin tunnistettavaa.

TirsaLaura (Ei varmistettu) http://tirsat.blogspot.com

Kaima hyvä. Tiedän mitä meinaat.
Mutta jos jonkun kalapuikkojutut kiinnostaa, niin sun. Ei siksi että kalapuikoissa tai teidän oksennustaudissa olisi yhtään mitään kiinnostavaa, vaan siksi että sä osaat kirjoittaa. Suurin osa bloggareista ei osaa.

Tiedän tasan tarkkaan myös tuon pullaähkyblogimättöjutun. Ja olen päässyt siitä eroon. Luen enää vain niitä, mistä oikeasti pidän. Ja sille listalle on hemmetin vaikea päästä. Mitähän siellä ois, ehkä 7 blogia. Tämä kuuluu niihin. Sitten on muutama joiden nätit kuvat joskus plärään läpi.

Mutta siis. Älä huoli. Tätä luetaan. Koska sulla on taidon lisäksi munaa olla julkisesti mieltä asioista. Sitäkään ei suurimmalla osalla ole. Ugh.

ike (Ei varmistettu)

Word

Ann. (Ei varmistettu)

Mulla on ollut lukijana sama kriisi oikeastaan aina, enkä ole oikeastaan ikinä kokenut löytäväni paikkaani blogienlukijana, koska kaikki on niin keskittynyttä. Muoti kiinnostaa tasan oman vaatekaapin verran, samoin sisustus ja list goes on. Mutta! Sää kirjotat vähän kaikesta ja musta se on ihanaa ja kiva on ollut lukea, jo useamman vuoden <3

anna-liisa (Ei varmistettu)

Yhdyn kaikkiin edellisiin :). Minä myös tykkään kovin tavasta, jolla laitat sanoja perätysten. Ei se loppujen lopuksi ole oleellisinta, mistä kirjoittaa, vaan se, miten kirjoittaa. Nytkin olen (valehtelematta) joka päivä käynyt kurkkaamassa, että eikö vieläkään päivitystä...ja tänään tärppäs; vihdoinkin!
Arvostan myös blogisi lahjomatonta linjaa. Täällähän ei ole tainnut koskaan/juurikaan olla mitään yhteistyöpostauksia? Ne kun nostavat niskavillani pystyyn, vaikka olisi kuinka hyvä ja kiva tuote.
Parantukaa, siksikin, että saadaan taas tiuhemmin päivityksiä :).

ike (Ei varmistettu)

Yhdyn kaikkiin edellisiin kommentoijiin. Ei se mistä kirjoittaa vaan miten! Suurin osa blogeista on epäkiinnostavia, kertoipa ne sitten miten yhteisistä ja yleisistä aiheista tahansa. Nämä Lilyn luetuimmatkin blogit on musta korkeintaan keskinkertaisia, etenkin verrattuna tähän. Sun blogi on kiinnostava aina, mistä tahansa kirjoitat, koska sulla on niin tunnistettava ääni. Etkä koskaan sorru sellaiseen tietynlaiseen kosiskeluun aiheilla, jotka "varmasti" vetoavat keskivertolilyläiseen. You have a gift, girl! :) Oot niin usein osoittanut sun erityisyyden ja rohkeuden, enkä jaksa uskoa, että se lakkaisi ketään kiinnostamasta.

Mindeka
Ma-material Girl

Sairastupakirjoitukset ovat  mielenkiintoisia, koska siinä vaiheessa kun oma lapsi yrjöää, niin tulee tsekkaamaan vähän vartaistukea: "Kauankos se noilla kestikään...?"

:D

 

Kommentoi

Ladataan...