Sekaisin Marista

Ladataan...
Laura loves

Olen kertonut tämän tarinan jo kerran -- erään toisen postauksen loppukaneettina, mutta se - tämä ihminen - ansaitsee oman postauksensa. Olipa kerran aamu, jolloin tuntemattoman valokuvaajan piti tulla silloiseen Turun-kotiini ottamaan minusta kolumnikuva erääseen aikakauslehteen. Ja tulihan se. Mari. Eikä ole sen koommin elämästäni lähtenyt.

Ihastuin Mariin jo alkumetreillä, mutta olen absoluuttisesti hullaantunut häneen vasta sen myötä, kun hän muutti työhuoneellemme. Arkeni olisi puolikasta ilman tuota pähkähullua naista. Olen viimeiset kuukaudet vain nauranut työpisteelläni niin, että naama on kyynelissä ja pää on kopsahtaa työpöytään. Meillä on samanlainen, törkeä ja omalaatuinen, huumorintaju. Marin yleisin pokerinaamalla heitetty letkautustyyppi on: "Häpeisitsä mua, jos / Mitä sä sanoisit, jos..."
"Mitä sä sanoisit, jos mä tilaisin tossa kassalla salaatti plus keitto -sombon?
" (Listassa lukee salaatti+keitto -combo.)

Tai kun tulee kutsu karvanpoistobloggaritilaisuuteen testaamaan vahatuotteita, ja kysytään, millaisen vahauksen haluaisi. "Kirjoita siihen, että ilmoittaudun, ranskalainen viiva: tussu." "Ei, kyllä mä aattelin laittaa sääret." "Mun mielestä on kyllä parempi sanoa suoraan, mitä haluaa, eikä alkaa levittää vaivihkaa jalkojaan kesken säärien vahauksen."

Parasta viihdettä on myös kuunnella Marin ja tämän ruotsalaisen merimiessiipan päivittäisiä, pimahtaneita puhelinkeskusteluja työhuoneella.

"What do you mean 'HOW WAS YOGA?' What kind of a question is that? WHAT AM I SUPPOSED TO SAY?"

Mutta on meidän ystävyydessämme syvempikin ulottuvuus. Kenenkään kanssa ei ole niin timanttista murskata äitimyyttejä kuin tämän naisen. Mari tekee väitöskirjaa äitiysblogeista, minkä seurauksena hän lukee usein ääneen mammalandian (kuulittehan äänensävyni sinne saakka: olemme kumpikin yhtä mieltä siitä, että sana mamma on absoluuttisesti kamalinta ikinä) järkyttävimpiä postauksia ja niiden kommenttiketjuja. Sitten tuijotamme toisiamme lautasen kokoisin silmin ja pyöritämme päitämme. Miksi, miksi? Miksi naiset tekevät tämän itselleen? Blogien kritisointi on yksi lempiharrasteitamme. Emme vaan tajuu. (Keskustelun jälkeen varmistan toki aina: Mutta siis ei kai mun blogi just tollanen?)

Ja hallelujaa, Marin syvä ymmärrys vinkuroivia mieliä kohtaan. Kun tulen Finnkinon vessasta reidet krampaten maailman hirveimmän paniikkikohtauksen runtelemana, Mari maadoittaa ja kertoo, mitkä ajatukset häntä auttavat paniikin keskellä. (By the way: Olen tässä -mantran hokeminen.) Viimeksi hän kiteytti jotain, mitä en ole 25 paniikkihäiriövuonnani tajunnut. "Totta kai tuntuu joka kerta, että tämä on se pahin kohtaus ikinä. Eihän siinä olisi oikein mitään järkeä, eihän se olisi enää paniikkikohtaus, jos sillä hetkellä pystyisi ajattelemaan, että ei tämä ole niin paha kuin joku aiempi kohtaus." Tuolla hetkellä tajusin koko sairaudesta/häiriöstä/taipumuksesta jotakin ihan uutta. Ja se nainen heitti tuon tosta noin vaan. Mahtavan viisas ihminen. Palvon.

Ai niin, ja Mari on mun uusi personal trainer, joka toimittaa työpöydälleni pieteetillä raapustettuja kuntosaliohjelmia. Muistuttaa mua juomaan vettä. Pitää huolta, että kolmen tunnin välein syödään eikä pelkkää salaattia.

 

Olisi niin paljon muutakin, mutta säästääkseni teidät hehkutuslitanialta aion vuodattaa ne tälle naiselle kasvotusten, kun viimein pääsemme joskus töiden jälkeen Tintån viiniputelien ääreen, kuten aina suunnittelemme.

Mutta jeesusristus. Sekaisin Marista. Aivan sekaisin.

Share

Kommentit

Terhiii (Ei varmistettu)

Ihana teksti, ihana sinä, ihana Mari! :)

Marsublog

Awww, ihana merkintä! Ihanan oloinen Mari!

Mari L (Ei varmistettu)

Nyt se päivä on vihdoin koittanut. Musta on kirjoitettu blogipostaus. En kestä!!! :-D Rakastan Lauraa! Se on ihana ja nauraa mun jutuille. Kun olin ala-asteella kaverini ei nauranut vaan sanoi: ”Ne jotka nauravat omille vitseilleen ovat rumia.” Hirveä trauma jäi.

Olen Mamma-vihassani jakomielitautisessa tilanteessa, koska lapseni on kaksikielinen ja hyvin usein kutsuu mua Mammaksi! Ruotsissa kaikki on vaan paremmin. Sana ei ole yhtä ärsyttävä RUOTSIKSI, eihän?!

Tutkimustani varten olen kahlannut läpi ihan hirvittävän määrän äitiysblogeja laidasta laitaan. Se on tosi mielenkiintoista, joskus ärsyttävää, mutta usein myös tosi inspiroivaa ja kivaa. Välillä olen myös aika hämmentynyt. Lauralle juuri toissapäivänä sanoin, että joskus pohdin onko eettisesti oikein tutkia ilmiötä, joka ajoittain ärsyttää ihan älyttömästi. Toisaalta uskon, että ihmistieteissä totaalinen objektiivisuus on yleensä mahdotonta. Riittää jos tutkija tiedostaa omat asenteensa, on avoin niiden suhteen ja pyrkii toimimaan niin, etteivät ne vaikuttaisi tutkimukseen liikaa.

Mä en kyllä ikinä itse uskaltaisi kirjoittaa blogia, kun se olisi kuitenkin kaikkien mielestä SELLAINEN!

anna-liisa (Ei varmistettu)

Uskon!!!, että Laura on rakastettava; niin kiva blogi. Enkä epäile samaa Marinkaan suhteen, eihän Laura voi olla väärässä.
Lueskelen paljon kaikenlaisia blogeja, paljon äitiysblogela, vaikka omasta äitiysajastani onkin jo useampi vuosikymmen aikaa (ja juuri alkanut isoäitiys, ah). En ihan tajua, millaiset blogit/postaukset on niitä ihan kökköjä teidän mielestä? Mua viihdyttää useampikin äitiysblogi, säännöllisesti.

anna-liisa (Ei varmistettu)

Korjaus edelliseen; äitiysaikahan on siis tietysti ikuinen, mutta pikkulapsi-äitiysajasta on vuosikymmeniä :).

Vau mikä vauva!

Mamma on sana, joka tulee aina kirjotettua MAMMA. Ettei vaan keltään lipsahtais ohi. Sitä ei myöskään vaan voi käyttää normaalisti, yhteys on aina joku "MAMMA menee nyt vähän kauppaan ostamaan vaippalaisia ja sitten MAMMA tulee takaisin ja on sitten kotona iiiiiihan koko illanpillan."

Mutta ah, sombo! Yhtä loogista on lausua kastike sanomalla sause, ja todeta ruuan olemalla mausteista sanalla spiky.

Ida ja kissat (Ei varmistettu)

Kirjoitat ihanasti. Tätä blogia on kiva lukea. Olet ollut joskus moonta vuotta sitten mun kirjoittajakoulun opettaja Hämeenlinnassa ja ilahduin, kun löysin blogisi. Olit aina mun lemppari kaikista kirjisopeista, ja viihdyin siellä sentään melkein seitsemän vuotta. Nyt painiskelen toista kertaa pääsykoelukemisten kanssa, jotta pääsisin ensi syksynä opiskelemaan Tampereelle journalistiikkaa ja viestintää. On kannustavaa lukea sellaisten tyyppien (kuten sinun) blogeja, joilla riittää toimittajana töitä, vaikka mua aina muistutellaan millaiseen yt- ja pätkätyösoppaan olen tarmokkaasti pyrkimässä. Aurinkoista ja ihanaa kevättä!

Pikku. (Ei varmistettu)

Oijoi, täälläkin sama harrastus. Mitä sanoisit jos tilaisin kuivan omenakiiderin :D

MinnaN. (Ei varmistettu)

Älyttömän mielenkiintoinen väikkärinaihe, olis tosi kiva kuulla aiheesta enemmänkin!

Mari H (Ei varmistettu) http://krumeluuripilleri.blogspot.fi/

Hih, just tuommosia ihmisiä jokaikinen tarttee, ei elämästä tulis muuten mitään..!

Nauroin ihan vedet silmissä teidän juttuja! Sitten tulin välittömästi tosi kateelliseksi, että mä haluan KANSSA sinne Tintåån, vaikken tunne teistä kumpaakaan, mutta kuitenkin, saahan sitä haluta. Ja sitten huolestuin kovasti, että onko mullakin sellanen blogi, että miksi teen tämän itselleni (tulin kuitenkin siihen tulokseen, että se on enemmän sellanen blogi, että miksi teen tämän kaikille muille. MUAHAHA.)

iituliina (Ei varmistettu) http://iituliina.blogspot.fi/

rakastuin teihin molempiin just. varo vain, pyydän treffeille, jos joskus tuut vastaan. (älä kerro mun poikaystävälle.)

Nauroin ääneen, kaino toiveeni on kuulla lisää Marin läppiä :D 

Ja mamma, hyi yök. Haluan ehdottomasti lukea väikkärin sen valmistuttua! 

Taikinanaama (Ei varmistettu)

Mä en tajua, miten en ole eksynyt lukemaan tätä blogia aiemmin! Annat toivoa turkulaisuudelle, elämälle, ihmisyydelle ja äitiydelle :)!

Ja Mari vaikuttaa sekin tosi huipputyypiltä, vaikka mun blogikin on varmaan just SELLANEN.

Kommentoi

Ladataan...