Tapettisaagan päätösluku

Laura loves

Ensin oli unelma William Morrisin vanhanaikaisista puutarhailoitteluista, mutta sadan euron rullahinnat tuntuivat jotenkin liioitelluilta. Köpiksen Tivolissa julistin Tanska-huuruissa ja harlekiinisympatioissa, että sittenkin Ferm Livingin Harlekiinia. Sitten pärähdin hassuihin kukkoihin ja sitten tilasin näytepalan Birger Kaipiaisen keltaista Kiurujen yötä. Onneksi tilasin, sillä väri ei ollutkaan toivomani kirkkaankeltainen, vaan enemmänkin sinappi. Hieno tapetti, mutta väri minulla nou-nou.

Kaipiaisen kädenjälki jäi kutkuttamaan, varsinkin kun tajusin, että Kiurujen yön orvokit ovat ne, jotka kukkivat myös jumalaisissa Paratiisi-astioissa. Lisäksi ihastuin ideaan siitä, että seinäkuosi olisi kotimainen.

Sitten tajusin selata Kaipiaisen muuta tapettituotantoa, eikä ainaista Kiurujen yötä. Löytyi vielä ihanampi, kahdessa lempivärissäni: Ken kiuruista kaunein, harmaata ja vaaleanpunaista. En rakasta mitään väriyhdistelmää niin kovasti. Kuvitus on jotenkin hassusti klassinen, kansallisromanttinen, eksoottinen ja naivistinen samaan aikaan. Totaalisen herkku. Kolme rullaa tilaukseen, avot & kiurujen kauneuskisat pystyyn!

Share

Kommentoi