Tukka 2.0

Ladataan...
Laura loves

Lilyn hiusviikon pontevoittamana lupasin varata kampaaja-ajan - ja tein sen. Koska luottokampaaja on yhä haussa, tartuin suositukseen: Anna vinkkasi järkyttävästi nimetystä Bleissistä ja siellä erityisen ihanasta kampaajasta.

Ja kampaajahan (ajan- ja tilanpuutteen vuoksi jätetäköön nimi mainitsematta) olikin ihana! Muuta hyvää Bleississä:

+ oikealla tavalla rento tunnelma (kyllähän kampaamoissa on melkeinpä aina olevinaan rento tunnelma, mutta silti ei tunnu rennolta)

+ pehmusteet posliinipesualtaassa (käsi ylös ne, joiden niska huutaa kuolemaa aina, vaikka kuinka hakisi siinä hyvää asentoa)

+ ei automaattikahvia, vaan oikeaa suodatinkahvia!

+ kaurakeksejä (vähän kuivia, mutta keksejä silti - käsi ylös ne, jotka jostain syystä menevät aina kampaajalle sudennälkäisinä skipattuaan lounaan - ehtiäkseen kampaajalle!)

 

En voi silti sanoa, että kokemus olisi ollut täydellinen tai ylivertainen. Miksi kampaajat haluavat kerrostaa niin kauheasti? Ja vuolla, vuolla, vuolla? En siis taaskaan säästynyt vuolemiselta. Ylläni roikkunut bändipaita taas välitti selkeästi väärää imagoa ja minua luultiin Reckless Love -faniksi tai muuksi glitterrokkipöheikön arvostajaksi. "Tähänhän voi sitten stailata vähän rokkia pöyhimällä". Poistuin siis paikalta näyttäen papukaijan pepulta. Kotisukimisen jälkeen olin tyytyväinen - tämä ei tule ilmeisesti ikinä muuttumaan. Tukkaan on upotettava omat näpit, jotta se tuntuu omalta. Mutta ehkä sen kuuluu ollakin niin.

Tukasta lähti pituutta vain vähän, mutta painoa ainakin puolet. En tajunnut, miten paksu tulla mulla on. Nyt jäljellä on miljoonia ruskean sävyjä välkkyvä, kieltämättä linjakkaampi kuontalo raskaalla otsiksella. Sain taas tukan etuosaan hunajaisia raitoja! Loppuosa on melkoisen tummaa - yhden sävyn nimi oli tupakka, se jäi mieleen.

En ole kuvauskunnossa, joten tukkakuvaa on turha odottaa. Nimim. Lapselleni nousi yöllä kuume ja puhkesi mitä ilmeisimmin toinen korvatulehdus kuukauden sisällä, joten olen valvonut raunio

Varasin seuraavankin ajan samasta paikasta. En vielä tiedä, jatkuuko kampaamonomadin vaellus sen jälkeen, vai asetunko vihdoin aloilleni.

Share

Kommentit

Anna
Ai niin!

Aisss, sori! Meitsi taas on ihan kikseissä ku löysin kampaajan, joka vuolee :D Oon kärvistelly eka puoltoista vuotta kampaajalla, joka veti joka välissä vaan sakset esille vaikka huusin, että KER-ROS-TUS-TA! 

Mut jos näkee, että kampaaja vetää veitsen esiin, voi sanoa, että on puukkofobia. Tai sit huutaa muuten vaan randomisti, että NÖYYY ja leikkii oman elämänsä supersankaria juoksemalla pois paikalta siinä kampaamokaavussa.

laurafree
Laura loves

Eikun siis se kysyi tosi selkeästi, että saako vuolla ja voiko vuolla ja näin. Mutta kun minä vikisen aina, että "Mm joo jos se sopii tähän juttuun joo juu mmm sinähän sen tiedät". Ja siis tää lopputulos on hyvä, ja kiitän suosituksesta yhä! Ja hän on niin soma ja herttainen.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mua kiinnostaisi käydä täällä Käsityöläiskadun UNIK:ssa:
https://www.facebook.com/pages/UNIK-El%C3%A4m%C3%A4%C3%A4-ja-hiuksia/123...

laurafree
Laura loves

Muakin alkoi kiinnostaa tuo kun kävelin kerran ohitse. Kai toikin on siis pakko joskus testata.

Kommentoi

Ladataan...