Uusi, uljas unikoulu

Laura loves

Sinä kesäyönä yksi asia johti toiseen.

Olin juuri kirjoittanut Lilyyn paheksuvaan sävyyn neuvolalääkäristä, joka toitotti vauvan yösyömisen rajoittamisen puolesta. Ja sitten. Tulimme yöksi äitini luo Hämeenlinnaan, jossa sänkyjen leveydet eivät ole perhepetimatskua. Jakaudumme nukkumaan pariin, kolmeenkin huoneeseen. Häkellyttävä ehdotus kumpusi syvältä epäkiintymysvanhemmuuden pikimustasta kaivosta (missä se sisälläni sitten lieneekään): Mitä jos sä, Aleksi, nukkuisit Uljaksen kanssa, ja mä tässä futonilla liukuoven takana. Tulen heti imettämään, jos se alkaa huutaa kunnolla.

Minun lapseni ovat tuittupäistä jengiä. Jos ne eivät saa tissiä suuhunsa yöllä sillä saakelin sekunnilla kun ne avaavat silmänsä, on helvetti valloillaan. Uljaksen meininki oli noina viikkoina kehittynyt ihan mahottomaksi. Vauvariiviö heräili tunnin välein ja tarvitsi tissin suuhunsa, jotta sai uudelleen unen päästä kiinni. Nälästä kyse ei selvästikään ollut, eikä enää lisämaitotilauksestakaan. Sitkeästä uniassosiaatiosta tai läheisyydenkaipuusta vain.

No, kyse piti olla yhdestä yöstä. Tapahtui jotain outoa: Uljas meinasi kyllä aloittaa henkihieverihuutonsa huomatessaan nukkuvansa sittenkin tissittömän isin kainalossa, mutta tyytyi sitten maltilliseen marinaan, jota toki kuuntelin patjaltani sydän ahdistuksesta hakaten. Huudatusvastaisuudestani en silti ollut valmis tinkimään, mutta kas, huutoa ei tullut. En kylläkään voi kertoa, ettei kitinää ja nitinää olisi tullut, niitä tuli. Voi kyllä.

Seuraavana yönä palasimme kotiin. Hipsin uuteen vierassänkyymme. Sekin sijaitsee samalla avoimella ullakolla kuin meidän sänkymme, joten olin vississä imetysvalmiudessa, mikäli tarvis tulisi. Seurasi heräilyä, natinaa, yninää, märinää - mutta ei kreisihuutoa.

Sitten lähdimme mökille ja hotelliin, eli kesälomaviipotimme pitkin kyliä, mutta jatkoimme silti varovaista unikoulua. Neljä yötä tätä. Heräilyä.

"Mä arvasin tän. Mä niiiin tiesin tän. Ei mun vauvoihin vaan tepsi tämmöset. Ei se ole heräillyt sen tissin takia. Se ei vaan osaa nukkua", julistin lannistuneen tietäväisenä aamiaispöydässä.

Jostain syystä päätimme kokeilla vielä yhden yön. Tällä kertaa en ollut kuuloetäisyydellä. Aamulla kysyin tavanomaisen masentuneena, montako kertaa vauva oli herännyt yöllä. "Ekan kerran 6.50.", Aleksi heitti huolettomasti. Harmittaa kyllä loppuelämän, ettei ilmettäni saatu videoitua. Kulmakarvani kolahtivat kattoon. Leukani kutitteli mannerlaattoja. Jos olet normaalin vauvan vanhempi tai lapseton henkilö, et ehkä ymmärrä, miten ravisuttavalta uutinen tuntui. Se oli käsittämättömintä ikinä. Eikä se yö jäänyt edes ainoaksi.

Olkoonkin, että kuulun nyt vierastamieni - ja suorastaan parjaamieni - unikouluttajien kaartiin. Olkoonkin, että kun lähdin lasten kanssa yksin kesäretkelle ja nukuin ensimmäistä kertaa Uljaksen vieressä reiluun viikkoon, hän heräsi saman tien taas viisi kertaa yön aikana. Tiedän, että kokonainen yö on mahdollinen. Että minunkin vauvani voi nukkua sellaisen. Että joskus vielä nukun -- ehkä jo ensi viikolla. Se riittää. Olen onnellinen.

Share

Kommentit

Noo (Ei varmistettu)

Tämä luo toivoa, ei-huudattamista-jengiin kuuluvan puolivuotiaan äidille. Ehkä meilläkin joskus nukutaan ilman minua. Lapsonen kun ei suostu ottamaan maitoa vastaan edes mistään välineistä, vaan tissi kelpaa. Uh.

laurafree
Laura loves

Uljas ei myöskän suostu vilkaisemaan pulloon päinkään (pikkuvauvana suostui) tai huoli tuttia laisinkaan, siksi en vielä puolivuotiaalle suostunut tällaista ees koittamaan. Nyt ruokaa menee alas jo hulppeita määriä, joten ehkä siksikin meni suht kivuttomasti. Uskomatonta! Musta ainakin tuntui, että mun lapsi on se ainoa, joka ei vain pystyisi ikinä nukkumaan edes puolikasta yötä. 

En silti sano, että suosittelen teillekin, koska olen aina ahdistunut ja raivostunut unikoulusuosituksista. Kyllä sen ite tietää, jos siihen pystyy ja sellaisen haluaa. Ja mitkä ne omat ehdot on. Mutta! Ilman huudatusta ja vauvan jättämistä hetkeksikään yksin kyllä onnistuu! Se on nyt koklattu.

Noo (Ei varmistettu)

No huh! Se on mahdollista. Miten teillä on ruokittu, jos oot ollut poissa?

laurafree
Laura loves

Söi siis ehkä 4kk pullosta. Sen jälkeen on hörpytetty lasista maitoa tai vettä. En oo ollut montaa kertaa yli 3-4h poissa ja sen ajan pärjää hyvin ruoalla.

laurafree
Laura loves

Koska olen perhepetiuskovainen :) Ennen siinä ei ollut järkeä muutenkaan, koska kuka jaksaa nousta 100 kertaa yössä imettämään.. Nyt nukkuu pinnasängyssä joka on sivuvaununa meidän sängyn viekussa. Minä en suostu nousemaan sängystäni kertaakaan yöllä. Katotaan, jos täydet yöt jatkuu, että raaskiiko joskus siirtää omaan soppeen kauemmas meistä.

laurafree
Laura loves

Juu, ymmärrän kyllä :D Mutta Sulo nukkui useita kuukausia erillään meistä pinnasängyssä aikanaan, ja heräili silti sata tuhatta kertaa yössä. Siinä vaiheessa tajusin, ettei se klassinen maidon tuoksu ookaan ainoa syy heräilyyn (kuten olin siihen asti olettanut). Mutta joo, on se varmasti osasyy. Koska nytkin meni sitten yöt taas aivan ranttaliksi heti, kun lähdettiin ilman isiä retkelle ja nukuttiin vierekkäin.

Rationalisti saa lapsen

Hienoa, että teilläkin aletaan nukkua. Meidän muksuhan on ihan eri kastia ja vetelee sikeet siinä missä me muutkin asukit. Mutta muistan kyllä kun ensimmäinen lähes kokonainen yö oli nähty. Heräsin syöttämään känisevää lasta, vilkaisin kelloa ja se oli VIISI aamulla. Tsiisus.

 

laurafree
Laura loves

Se epäuskon määrä! Ai että.

Hertta
Lilou's Crush

Hurraa :)

laurafree
Laura loves

Juuri niin! Meitsi bailaa!

Vadelmia (Ei varmistettu) http://appelsiinimyssy.blogspot.com

Meillä on 15 kk ikäinen, joka ei ole koskaan nukkunut kokonaista yötä. Ei enää heräile yleensä yli kymmentä kertaa yössä, mutta lähemmäs kymmenen kuitenkin. Niin monta, etten pysy laskuissa. Nukkuu vieressäni, enkä ole voinut ajatellakaan mitään unikoulua, koska silloin mies ja kohta 3-vuotiaskin joutuisivat heräilemään.

Eilen menin sitten ex tempore elokuviin, ja yllätyksekseni palatessani sieltä keskiyön jälkeen kaikki olivat nukkumassa. Oletin, että mies ja nuorimmainen olisivat valveilla tai torkuksissa olohuoneessa, koska mies ei pysty pitämään nuorimmaista unessa. Siellä kaikki nukkuivat sängyssä ihan rauhassa. Valvoin vielä tunnin, eikä kukaan sinä aikana herännyt. Pitäisiköhän minun siirtyä sohvalle nukkumaan?

laurafree
Laura loves

I feel you! Sulo nukkui ekan kokonaisen yön juuri 15-kuisena. Siksi musta on täysin pimeetä, että 8-kuinen voi nukkua koko yön.. Kokonaiset yöt yleistyivät vasta, kun Sulo oli kaks. (Nyt sillä on sitä paitsi taas kausi, että herää kerran yössä.) Nää on näitä. Eihän tää varmasti Uljaksellakaan oo pysyvä juttu..

Onhan se ihan tutkittuakin, että perhepetilapsukaiset heräilee tiuhemmin kuin omassa sängyssä, saatika omassa huoneessa, nukkuvat. Musta se ei silti tunnu luonnolliselta ratkaisulta. Vierekkäin nukkuminen vaan on parasta <3

Lilleri78
Tuttitango

Kylläpä kuulostaa hyvältä! Onneksi olkoon hyvistä unista :)

Kuinkas vanha teidän lapsi nyt olikaan? (olen vasta tutustumassa blogiisi)  Nimittäin juuri mietin, että pitäisikö jonkinlaista minimaalista unikoulunsuuntaista yrittää meidän 13 kk vanhalle tytölle... (http://www.lily.fi/blogit/tuttitango/yollista-elamaa) Pinnasänkyynkään ei meinata pientä raaskia laittaa, osaksi siksi, että mökkisängyn viritykset ovat sen verran mutkikkaat, että yösiirtämiset ovat vähän hankalia. Toisaalta yöheräily on yleensä jokseenkin maltillista niin ei ole täysin pakottavaa tarvetta (=motivaatiota), toisaalta olisihan se kiva, että lapsi osaisi nukahtaa uudelleen ilman tissiäkin... Pistetäänpä eri sängyissä nukkuminen harkintaan.

Tosi suloinen pieni poika teillä!

laurafree
Laura loves

Uljas on ens viikolla 9 kuukautta.

Jos yöheräily on maltillista eikä pää hajoa päivisin (kuten mulla alkoi tapahtua), niin musta ei oo mitään ongelmaa, jos lapsi vielä heräilee. No, ei mun tartte sitä sulle kertoakaan -- kyllä sen itse tietää :) Mutta tietty voi kokeilla jotain lempeää konstia, että oisko lapsi itse valmis jonkinlaiseen muutokseen.

Kommentoi