Vaarallinen metodi

Laura loves

Eikun anteeksi: A Dangerous Method. Olisipa ollut hankalaa suomentaa David Cronenbergin tuoreen leffan nimi.

Eikä risominen jää tuohon. Valittaisinko ensin Keira Knightleyn hetkittäin myötähävettävästä ylinäyttelemisestä vai siitä, että roolihahmot kirjoittavat saksaksi ja puhuvat kuitenkin englantia - järkyttävällä saksa-aksentilla toki? Tarina pomppii ja liian moni olennainen kysymys jää täysin vastaamatta, pohjustamatta, perustelematta.

Vai odotinko vain liikoja? Jos elokuvan teemoja ovat psykoanalyysin synty ja Jungin ja Freudin välinen suhde, tämä ex-analyysipotilas kusee hunajaa tanssii riemusta ripaskaa. Maailmassa on harvoja ilmiöitä, jotka kiinnostavat minua niin paljon kuin psykoanalyysi ja sen kritiikki ja Jungin ja Freudin pohjatyö tällä saralla. Toki tätäkin leffassa raapaistaan, ja ne minuutit ovat aihetta fanittavalle kivaa karkkia, mutta loppuaika kärsitään melko lailla yhdentekevästä lav stoorista. (Tai siis: oikean Sabina Spielreinin ja Jungin suhde ei ollut mitenkään yhdentekevä, mutta sellaiseksi tämä elävä kuva sen latistaa. Spielrein jää täysin etäiseksi ja sekavaksi tapaukseksi. Hmph.)

Mutta hei! Jos Keira Knightleyn tissit tai S/M-seksi kiinnostavat, luvassa on kyllä muutama hyvä 30-sekuntinen. (Minulle Keira on punainen vaate. En vaan kestä.)

Toki A Dangerous Methodiin kannattaa sijoittaa kymppi, jos vaihtoehtona on American Pie: Reunion. Ja jotain hyvääkin: elokuva sai kaivamaan hyllystä Freud-opukset ja googlettamaan mielipuolisesti, janoamaan tietoa ja aktivoitumaan. Inspiroiduin -- se ei voi olla huono juttu.

 

Ps. Ja Wieniin koskaan matkaavat: Freudin vanha vastaanotto osoitteessa Berggasse 19 on ehdoton vierailukohde. Museon pikkuriikkisessä kirjakaupassa sekoaa paljon pahemmin kuin American Apparellissa koskaan.

Share

Kommentit

Hosuli
Hömppäblogi

Ps. Ja Wieniin koskaan matkaavat: Freudin vanha vastaanotto osoitteessa Berggasse 19 on ehdoton vierailukohde. Museon pikkuriikkisessä kirjakaupassa sekoaa paljon pahemmin kuin American Apparellissa koskaan.

Haha, tuo on ehdottomasti paras tapa suositella vierailukohdetta mulle! :D Alan varmaan kohta varata matkaa Wieniin Freud-museon takia. Ja taitaa Wienissä olla American Apparelkin, joten siinä sais kaksi kärpästä yhdellä iskulla.

annii (Ei varmistettu)

Eikä! Laura! Lievästi creepyn netti-ihastukseni (esittelin blogisi tutuilleni sloganilla "olen vihdoin löytänyt netistä jonkun, jonka kanssa voisin oikeasti todellisessa elämässä haluta kaveerata") lisäksi vielä oltiin ihan samaa mieltä tuosta leffasta. Ajattelin aluksi antaa mulkosilmä-Keiralle tilaisuuden, mutta henkisesti teini-ikäisenä jouduin melkeinpä pidättelemään kikatuksia hahmon "vakavien mielenterveysoireiden" äärellä...Jaa-a, ei voi muuta todeta tuosta. Äärimmäisen mielenkiintoinen taustamateriaali, puhumattakaan Spielreinin henkilöhistoriasta, ja tuo oli tulos, kiitos Cronenberg. Mutta siis elokuva aside, jotenkin elähdyttävää tietää, että muillekin naisille Knightleyn flikka saa höyryn nousemaan korvista. Varmasti kelpo näyttelijä jollain tasolla, mutta itse en pysty kunnolla katsomaan mitään roolia sen kaiken värisevän sielukkuuden tullessa tielle.

Kati Toivanen
Kaksi-nolla

Niin justiinsa: pettymys. Miten noin kiinnostavasta aiheesta oli saatu aikaan noin lattea elokuva? Ja Keirasta en vaan opi tykkäämään. Ei sillä, että olisin tähän asti kamalasti yrittänykään. Ja Freudin kotimuseota suosittelen myös minä.

Helmi K
sivulauseita

Ah! Kiitos! Elokuva oli pieni pettymys jota hienot miehet kyllä lievensivät. Mutta Knightleyn näytteleminen, tai mitä se sitten olikin, aiheutti niin suurta myötähäpeää että meinasin lähteä jo ensimmäisten minuuttien aikana. Päätettiin yhteen ääneen ettei enää koskaan katsota yhtään Knightleyn elokuvaa. Ei yhtään. Jää siis Ole luonani aina katsomatta, vaikka kirja olikin niin hyvä.

Kommentoi