Volver

Ladataan...
Laura loves

Kotona. Kuukausi oli ja meni. Lentokone toi meidät takaisin pimeyden sydämeen.

Mieli tekisi ainoastaan vain marista. Olin varma, että kuukauden reissun aikana ehtisi kaivata kotia. Kissoja. Jotain tiettyä tavaraa. Ihan mitä vain. Ehei. Sosiaalisiksi suhteiksikin riittävät selvästi oma perhe, Facebook-tsättäily ja sattunaiset vierailevat ystävät. Juuri kun päästiin alkuun ja kaupungin makuun, piti palata.

Paluu ei ollut erityisen suloinen. Kännykkä reagoi saman tien viimaan ja koleuteen ja paiskautui itsetuhoisesti Helsinki-Vantaan asfalttiin. Näyttölasi on aivan pirstaleina. Baibai parille sataselle. Ajattelin ensin reippaasti, että no, tää hämähäkinseittiefektihän on vaan muodikas, mutta sitten kirkaisin kivusta, kun lasinsiru upposi sormeeni ja peukalosta purskahti verta. Korvaa vasten en enää tuota kapistusta viitsi nostaa...

Puhelin tuhoutuminen riisti myös mahdollisuuden tiivistää sarkastiseen Instagram-otokseen Suomen ankeus pahimmillaan: Lohjan ABC. Sen ruokavalikoima (käytän tuossa "ruoka"-termiä hyvin löyhin perustein). Lohjan ABC. Sen kalustus. Lohjan ABC. Onko maailmassa mitään lohduttomampaa kuin Lohjan ABC? (Tiedän, tiedän -- mitäs menin. Mutta kun takapenkillä on kaksi karjuvaa kakaraa ja se on ainoa auki oleva paikka tuolla tienpätkällä.. No, ja siellä on se Kirjapörssi. Se, josta löytää upouusia keittokirjoja vitosella. Joo, shoppailin nytkin enemmän kuin Barcelonassa koko kuukauden aikana. Mutta se on jo eri tarina.)  Uitimme ranskanperunoita ja itsekunnioitustamme punaisessa majoneesissa. Lapset laskivat muovista liukumäkeä. Ostin tarjousmaitoa ja MeNaiset. Tunsin sisäisen, sensuellin, päivettyneen espanjattareni nuupahtavan kauhistuttavalla tahdilla.

Ja lapsen suusta se olennaisin kiteytys taas tuli. Kun kaarsimme Lohjalta kohti Turkua, Sulo katseli tarkkaavaisesti auton ikkunasta ulos ja kysyi hetken kuluttua kiinnostuneena: "Mikä tämä pimeä luola on?" Katsoin ulos. Vaikka Hki-Tku -motari on täynnä tunneleita, nyt moista ei ollut lähimaillakaan. "Ai mikä?" tiedustelin. "Tämä pimeä luola!" Katsoin uudelleen ulos ja vastasin ainoalla mahdollisella tavalla: "Tää on Suomi."

 

 

Ja niinhän tää on. Eikä tänne oo synnytty nurisemaan perkele. Kohti matkalta imetyn inspiraation kyllästämää ja entistä hehkeämpää arkea sekä supisuomalaista "villatakki viltti kynttilä punkku jeejee" -syyspsykoosia, jossa kaamos käännetään jollain perversillä tavalla voimavaraksi! Bring it!

Share
Ladataan...

Kommentit

laurafree
Laura loves

Joo, ei sen matka tartte olla pitkäkään, sokki on silti totaalinen. Mutta nyt se oli vielä totaalisempi. Huh. No, hiljalleen tästä on toettu.

Hosuli
Hömppäblogi

Niin samastuttavaa. Joka hemmetin syksy yllätyn pimeydestä ja ankeudesta yhtä paljon. Milloin sitä oppisi? Pitäisi hankkia kirjojta, kynttilöitä, teetä, vilttejä ja vaikka appelsiineja varastoon jo syyskuussa. Mutta hei, kevättä kohti. (Odotan myös tarinaa Kirjapörssistä!)

laurafree
Laura loves

Ei sitä taida koskaan oppia. Tää kauhistunut yllättyneisyys jotenkin kuuluu vuodenkiertoon. Harmi, kun en tykkää appelsiineista (se kuoriminen! Ne kamalat kalvot ja roippeet!), ne kyllä siivittäis eteenpäin tässä kaamoskakassa.

anna-liisa (Ei varmistettu)

Hui miten nopsaan se kuukausi meni! Odotin, että me saadaan lukea joku postaus melkein joka päivä = monta monta postausta sieltä, mutta...no, kiitos edes noista :).
Just teippasin työhuoneeni ilmoitustaululle kauan sitten talteen leikkaamani puolen sivun B. Virtasen, jossa B kulkee kaulukset pystyssä ihan sysimustassa ja sanoo: "Sama juttu joka marraskuu" "ei tiedä, onko työ- vai kotimatkalla". Siihen kiteytyy hyvin työssäkäyvän marraskuu.
Mutta hei, siitä on jo yli neljännes mennyt, kyllä (kai)se tästä...

laurafree
Laura loves

Voi, mulla on jemmassa miljoona idistä Barcelona-postauksiin. Jos sallitte, länttään niitä tänne vileä jälkijunassa. Suosituksia ja semmosia. Tulossa on, lupaan!

ekoemo
ekoemo

Jep. Ite palasin pari vuotta sitten Aasian turneelta Suomeen ja seuraavana päivänä sattuneesta syystä pysähdyimme Riihimäen ABC:lla. Riihimäen ABC. Veti hiljaiseksi. Oli kesä, ei edes pimeä luola, mutta siellä möhömahaiset tuppisuusuomalaiset hörppivät kahvejaan. Aikamoinen kulttuurishokki.

Ja miten se aina unohtuu kuinka kamalan pimeää ja kamalaa tää aika vuodesta on!

laurafree
Laura loves

Joo - se siellä ABC:lla oli ehkä oudointa. Ne vanhat miehet, jotka istuivat vierekkäin mutta tuijottivat lasittunein katsein eteenpäin virkkaamatta sanaakaan toisilleen. Apua!

T-100
(G)ROUND ZERO

Kävin tänään Renkomäen ABC:llä. Jeesus sentään se oli kamalaa ja sitä alleviivasi kassajonossa edellä piereskelevä KIITOS-huppari -ihminen. Tai etäisesti ihmisen muotoinen.

laurafree
Laura loves

Ai kamala. Ajatuskin sattuu.

Papris
Odotusta ja opiskelua

Oon miettinyt että mikä tossa villatakki viltti kynttilä punkku -meiningissä häiritsee mutta sähän sen sanoit! Syyspsykoosi. Mikä mahtava kiteytys.

laurafree
Laura loves

Pitää varmaan hakea ilmaisulle patentti. Hih.

MinnaN. (Ei varmistettu)

Toi on ehkä kuvaavin ilmaus tälle vuodeajalle mitä oon aikoihin kuullut. Pimeä luola todellakin! Mä muuten yleensä pysähdyn tolla pätkällä (jos on pakko jossain pysähtyä) Kivihovin Teboililla. Siel on Hese :)

laurafree
Laura loves

Ooo! Anti-ABC -vinkit kiinnostavat aina! Tänks!

Kommentoi

Ladataan...