Ladataan...
Laura loves

Teen satunnaisesti käännöstöitä. Nyt on yksi iso työn alla. Käännän Elizabeth Taylorin elämäkertaa ja opin joka rivillä uutta. Olen elänyt lähes täydellisessä taylorpimennossa, nyt olen astumassa valoon. Paikkaan auringossa, jopa.

Ei mikään turha muija. Haaveissa siintää nyt Liz-leffamaraton. Pitää kääntää opusta eteenpäin saadakseen parempaa käsitystä siitä, mitkä ovat ne olennaisimmat työt.

Ps. Koska helvetissä muutkin kuin minä oppivat, että se sana on elämäkerta eikä elämänkerta? Joo, lausumisasu on elämännnnnkerta, mutta oikeaoppinen kirjoitusasu ei. Sapettaa!

Share

Ladataan...
Laura loves

Sarjassamme Ehkä epätodennäköisimmät keskustelunavaukset 56-vuotiaiden äitien suusta: "Tiedäksä sellasen Sanna Rinteen? Mä haluaisin jotain sen vaatteita."

No kyllähän mä joten kuten tiedän sellasen Sanna Rinteen. Sen muistin saman tien, että Turun Greendressistä "sitä" saa. Sinne!

Kävi niin, että Sanna Rinteen sinänsä hienot hepenet eivät nyt iskeneet äitiin. Ne, jotka iskivät (musta pellavajakku, violetti pellavamekko) edustivat garderobista jo löytyviä vaatetyyppejä. Mutta ei me tyhjin käsin lähretty pois, ehei!

Äiti sai vekkejä ja hopean hohtoa.

Sekä muhkeaa neuletakkia jujukkailla (!) yksityiskohdilla.

Minä sain Afghan Hands -huivin. Kesähuivin Kabulista. Kieputi-kieputi kurkun ympäri, sopivan lämmin, sopivan viilee. Ja tarina näiden takanahan on ihana! Ken on lukenut yhdenkään Jani Toivolan naistenlehtihaastiksen vuoden, parin sisällä, on kyllä tietoinen Afghan Hands -projektista. Afgaaninaisten käsityönä kirjomia ja valmistamia, yksilöllisiä, ihania huiveja. Pienellä, langasta värkätyllä puumerkillä vielä. Tuottoa tavoittelemattoman järjestön missio on myös kouluttaa paikallisia naisia. Nämä ovat nyt Greendressissä -70 prossaa, ja kovinkaan montaa ei tainnut olla jäljellä. Olen on-nel-li-nen huivistani.

Essi on muuten yksi kivoimmista ja taitavimmista myyjistä, johon olen törmännyt. En sano tätä vain tuttavana. Vakoilen Greendressissä toistuvasti sivusta asiakaspalvelutilanteita ja nti myyjättären kohtaamisia ventovieraiden kanssa. Ihailen. Niin luonteva heittäytyjä, ei ahdisteleva tai mielistelevä, tajuaa heti asiakkaan tyylin ja toiveet, ottaa osaa aarrejahtiin mutta ei tuputa tai tunge mukaan sovituskoppiin. Löytää jokaisen kanssa yhteisen sävelen hetkessä.

Itsehän en kestäisi missään asiakaspalvelutyössä tuntiakaan, koska elämäni perustuu pääosin sen toivomiseen, ettei kukaan tule puhumaan minulle, enkä osaa tai halua myydä mitään kenellekään. Siksi on erityisen ihmeellistä seurata näitä alan eksperttejä in äksön.

Share

Ladataan...
Laura loves

En voi väittää, etten ärsyyntyisi säännöllisesti Noora Shinglerin Kemikaalicocktail-blogin alentuvasta sivumausta, mutta on siitä Shinkusta (kuten häntä tuttavapiirissämme kutsumme) hyötyäkin! Nimittäin tämä mysli! En kehtaa edes kertoa, että resepti on taas kerran poimittu Mondon Ruoka & Matka -lehdestä.

Teepä sinäkin tätä pari litraa, kippaa kulhoon, lorauta valitsemaasi maitoa ylle ja astu taivaaseen! Muromyslimäisen syntinen maku, mutta ilman sokeria. Shinglerin reseptissä oli liikkumavaraa hengessä mitä-kaapistasi-löytyy. Seuraavassa selvitys siitä, mitä minun kaapistani löytyi. Ei oo pakko matkii eksaktisti, mutta suosittelen kyllä. Ja kaikki oli luomua, jok'ikinen siemen ja hiutale. Huippuuuuu!

10 dl kaurahiutaleita (käytin myös 4 viljan hiutaleita)

1 dl murskattuja hasselpähkinöitä & manteleita

 3-5 dl viipaloituja taateleita ja viikunoita

4 dl auringonkukansiemeniä & seesaminsiemneiä

1 dl neitsytkookosöljyä

3 rkl hunajaa

Sekoita kuivat aineet keskenään (ei taateleita ja viikunoita vielä!). Kuumenna kattilassa kookosöljy & hunaja. Kaada kuuma seos kuiva-ainekulhoon ja sekoita niin maan perusteellisesti. Levitä pellille ja paista vartin verran 175 asteessa. Vartioi, ettei setti pala. Kääntele lastalla, mikäli tarpeen.

Lisää sen jälkeen taateli- ja viikunaviipaleet. Sekoita. Sullo purkkiin.

Ai kauhea. Tämä tosiaan sopisi vaikka jälkkäriksi - niin herkkua.

Säilytyspurkiksi löytyi nostalginen lasitölkki, jonka olen saanut Piskolta tuparilahjaksi muuttaessani aikanaan Käpylän-yksiööni. Nyyh.

Share

Pages