Ladataan...
Laura loves

En aloita taas "kunpa ehtisin lilyillä" -litanialla, koska se saa palstan pitämisen kuulostamaan pyykinpesulta. Ei tämä ole velvollisuus! Sanon siis, että so not, kirjoitellaan ja postaillaan kuvasatseja sitten, kun koti on kunnossa & työpino deletoitu & arjessa muuten hengitysvaraa (ei, sitä ei ole vieläkään).

 

Olen niin uupunut, että lihakset nykivät ja silmiä kutittaa. Mutta onnellinen myös.

Tämä viikonloppu juhlittiin saaressa 1-vuotiasta lastamme.

Sulostockista tuli vuotuinen perinne - se päätettiin jo. Heinäkuun vika viikonloppu, joka vuosi. Ensi vuonna panostetaan bändeihin ja siihen, että ehditään näyttää ystäväjoukolle myös meidän kallioinen, kivikkoinen & ahdas, mutta silti ihanin mökkimme. Nyt siis oltiin samalla saarella, mutta klaanin toisilla mailla, mummolan vanhan maatilan pihapiirissä.

Nyt olo on kuin kovemmankin festarin jäljiltä: keho on pumpattu täyteen hiilihydraatteja ja kovia rasvoja, viinipullo etsii ulospääsyä mrykyttyneistä suonistani, silmälasit ovat hävyttömän tahraiset ja iho on kuorrutettu sannalla. Tarvitsen ankaran detox-kuurin ja kunnon yöunet, kiitos.

 

Sellaista ei välttämättä ole tiedossa. Tämä viikko meneekin säätäessä ensi viikonloppua, jolloin juhlitaan Suloa uudelleen - tällä kertaa uudessa kodissa sukulaisten ja kummien kanssa. Olen hiukkasen helpottunut, kun tämä juhlajärkkäilyputki on ohi. Ei sillä - olen jo alkanut joulumenyyn suunnittelun, tietysti...

Share

Ladataan...
Laura loves

Barcelonan El Raval minuuttia ennen myrskyä.

Aleksilla oli jo kiire hostellihuoneeseen, minä tahdoin kääntyä ja kuvata ihmeellisen taivaan. Tuo synkkä valo enteilee jyrinää. Ja niin kävi. Piilouduttiin löhöämään sängylle ja kuunneltiin Sulon polskintaa vatsassani.

Heitetään vielä huokea & huippis majoitusvinkki Barcelonaan, joka on omalla kaupunkikohteiden top kolmos -listalla heti Köpiksen ja Amsterdamin perässä. (New Yorkia ei lasketa, se ylittää listat.)

 

Päivä 1: Omakuva
Päivä 2: Suosikkitavara
Päivä 3: Perheenjäsen
Päivä 4: Harrastus

Päivä 5: Vanha kuva
Päivä 6: Teema “vihreä”
Päivä 7: Kuva jota en koskaan julkaissut
Päivä 8: Suosikkikuva
Päivä 9: Päivän asu

Päivä 10: Tämä tekee minut iloiseksi
Päivä 11: Hullua
Päivä 12: Arkeni

Päivä 13: Teema “valo”
Päivä 14: Talvikuva
Päivä 15: Rakkaus
Päivä 16: Mustavalkoinen omakuva
Päivä 17: Hetki
Päivä 18: Tunteet
Päivä 19: Täällä minä asun
Päivä 20: Teema “erilaiset”
Päivä 21: Kun olin pieni
Päivä 22: Tästä olen riippuvainen
Päivä 23: Kesäkuva
Päivä 24: Tämä tekee minut surulliseksi
Päivä 25: Kaikessa kiireessä
Päivä 26: Tämä naurattaa aina
Päivä 27: Teema ”kaksi”
Päivä 28: Sää
Päivä 29: Uusin kuva minusta
Päivä 30: Valinnainen kuva

Share

Ladataan...
Laura loves

Kuten jo aiemmin tänään sanottu, arki on kodin järjestämistä, roudaamista ja purkamista. Sietämätöntä touhua lukuun ottamatta kirjojen sävytystä värijärjestykseen ja muuta somaa hifistelyä. Häsellyksen katkaisevat vain uteliaiden ystävien visiitit, jotka ovat parasta, koska jokainen haluaa kuulla sata kertaa oiteilläonihanakoti ja saada valinnalleen hyväksynnän.

Uteliaat ystävät olivat viime viikonloppuna joko sudennälkäisiä, huppelissa tai krapulassa. Kaikkia yhdisti halu testata lähikebabberia (siksikin, että jääkaappimme oli tyhjä ja lähellä ei tosiaan ole mitään muuta syöpöttelymestaa). Kahden vuorokauden sisällä keittiömme lihoi kahdeksan (8) pizzalaatikon ja yhden (1) kebab-styroxrasian verran. Kioskin turkkilaissuku mahtaa pitää meistä.

Veera tuli sunnuntaina, jolloin sain myös Sulon syliini 48 tunnin erossaolon jälkeen. Kokonainen oma viikonloppu, aivan huisaa! Veeran ja Sulon kanssa lorvittiin sunnuntaihelteessä Vekkulan etupihalla katoksen piparkakkureunan alla. Minä nypin pinseteillä säärikarvojani ja kuuntelin käsittämättömiä ihmissuhdeseikkailutarinoita, Sulo nautti sorasta ja kukkapenkin sabotoinnista. Pyhä joutilaisuus.

Ps. Huomioikaa taka-alalta, että löysin sittenkin täydelliset puutarhakalusteet! Antiikkiliikkeestää kotimaiset, kuluneet rautatuolit ja pöydän. Kaarta ja koukeroa, mutta maltillisesti. Turku tarvitsee aina pienen tuulahduksen Pariisia.

Share

Pages