Ladataan...
Laura loves

Aatonaattona äitini lähestyi minua hyvin vakavana erään kysymyksen kera: "Käviskö, jos tänään väsättäis vaan ihan nopeesti pinaattipasta ja aloitettais sitten vasta huomenna se joulu?" Katsahdin ympärilleni.

Mitä tuohon vastaamaan. "Ööö. Joo."

 

Onnellista joulua palstan lukijoille! Sieraimia, jotka pelaavat eli saavat ruoan maistumaan & kiireettömiä lukuhetkiä lempinojatuoleissanne! Eli kaikenlaista sellaista, josta itse vain haaveilen. Nimim. Ei-lainkaan-katkera-Kanta-Hämeessä -80

Share

Ladataan...
Laura loves

Maailmanloppu ilmeisesti peruttu, mieluusti peruisin juuri nyt joulunkin. Aattoon on kaksi yötä, ja huomaan, että muovikuusi on yhä kellarissa ja oikea kuusi metsässä. Koristeet ovat laatikossa jossain, ties missä. Joulu on kadoksissa!

Vuosittain lähetän äidilleni pitkän kauppalistan, joka sisältää tarvittavat ainekset miljoonista ruokalehdistä tarkoin valikoimiini uusiin ruokalajeihin. Aattoiltapäivän glögeille, varsinaiselle illalliselle, joulupäivän brunssille, tapaninpäivän erikoisuudentavoittelulounaalle... Tänä vuonna sanoin yksinkertaisesti "Ei ole mitään kauppalistaa, ei ole resursseja ideoida mitään".

Ei sekään mitään. Unelmoin jo ensi joulusta (kuten jo aiemmin olen hehkuttanut). Silloin minulla on kaksi taaperoa ja mahikset tehdä vaikka mitä. Otetaan tämä joulu siis vain paapomisen kannalta ja alisuoritetaan.

Mutta kun nyt rantautui vielä kurkkuuni maailmanlopun mayojen kurkkukipu. Olen tukossa, eikä mikään maistu miltään. Raakun äänellä, jota vauvakin pelkää (ai niin, sitä nimeäkin saa käyttää jo ääneen! Uljas! Uljaskin pelkää!). Minun flunssani ovat miesflunssia potenssiin kymmenen, en mitään niin vihaa kuin kipeänä, tukkoisena, särkevänkuumeisena, tokkuraisena, limaisena oloa. Ja että ruokajouluni pilataan tällä!

Ja miten kohtuutonta on heräillä imettämään tunnin välein kipeälle mutkalle vääntyneenä tässä olotilassa! Säälikää minua!

Koska pystyn tuottamaan vain ärsyttävää nurinaa nyt, heitetään jokin kuva kehiin. Esimerkiksi viime joululta, jota käsittelevä päivitys on yhä tekemättä. Eihän siitä ole kuin 363 päivää. Omassa kodissa oltiin ensimmäistä kertaa.

Kranssi oli ovessa, sekalainen astiasakki & kalakattaus & Kirjakahvilan seitankinkku pöydässä, joulurauha live ekaa kertaa ikuna.

Share

Ladataan...
Laura loves

Uljaan ristiäisiä vietetiin joulukuun alkupuolella meillä kotona. Tätini kastoi suvun pienimmän, kuten Sulonkin aikanaan. Koko seremonian ajan pidättelin itkua ja olin kyvytön nielemään (peruspaniikkireaktioni) sekä luulin pyörtyväni, vaikka olin napannut pohjille beetasalpaajan (suosittelen kaikille esiintymisjännittäjille! Ei ole rauhoittava lääke: tasaa vain sykettä ja tärinää ja laskee verenpainetta -- ja siis yleensä kyllä toimii moitteetta, nyt efekti ei ollut huipussaan). (Edellinen ei ollut lääkefirman lobbaama lausunto, vaan aitoa medikaalista evankeliumia ilahtuneen käyttäjäkokemuksen pohjalta..)

Olin ennalta viisas ja ideoin maailman helpoimmat tarjoilut. Teema oli valkoinen, pöydässä siispä lumipallokarkkeja, popcornia, marenkeja, briekiekkoja (päällä pähkinöitä ja siirappiraitoja) ja valkosuklaakakkua. Vain piparit toivat väriä: ne toimivat jouluisana syömäalustana brieköntsille.

Kukat tilasin Piia Jaalalta, koska sitä on ylistetty minulle Turun parhaaksi kukkakaupaksi. Esitin muutaman simppelin toiveen, annoin budjetiksi satasen ja muuten vapaat kädet. Kastepöydän centerpiece oli näyttävä, mutta simppeli amaryllisspektaakkeli ja kaksi muuta kimppua romanttisempia jaloleinikkipuskia. Kerrassaan ihanat.

 

Parasta eivät kuitenkaan olleet kukkaset tai kakkuset, vaan kummiset ja sukulaiset, vieraan luota toiselle viipottaminen ja lämpö ja lovexi, jota kuopukseni päälle suorastaan sateli. Lapsen kasvattamiseen tarvitaan koko kylä & silleen.

Share
Ladataan...

Pages