Ladataan...
Laura loves

Making of? Olen tainnut nimetä merkinnän näin ennenkin. On kivaa seurata kuvaajia työssään. Olen tainnut kertoa tämän ennenkin. Lopetan lätinät.

Maaginen matkajuttu tekeillä. Wait for it.

Share

Ladataan...
Laura loves

Tietävätkö muut työmatkailevat mamat tämän tunteen? Päivät kuluvat hienosti, suhaten ja säätäen, työtä tehden ja nauttien, fiilistellen ja kiireillen, oman homman parissa. Mutta illalla, kokolattiamatolla kuorrutetussa hotellihuoneessa iskee hillitön ikävä. Sellainen, kun sata hyttystä pistäisi ihoa samaan aikaan. Sellainen, etten kestä, on pakko juosta lentokentälle ja päästä kotiin.

Varsinkin, jos löytää villasukkia etsiessään matkalaukusta jonkun sinne piilottaman Puuha-Peten. Sniff! "Enää" kolme yötä.

Share

Ladataan...
Laura loves

Tää on ihan kuin Napakympistä! Odotan Helsinki-Vantaalla neiti X:ää, jonka kanssa vietän seuraavat viisi yötä ja kuusi päivää. Kohteena on ihastuttava Istanbul, mutta jännittää kyllä: miten tullaan toimeen? Millainen tyyppi tämä oikein on? Tietoni rajoittuvat pitkiin vaaleisiin hiuksiin ja selässä roikkuvaan, painavaan kamerareppuun. Voisiko tuo olla se? Voisiko tuo olla se? On tämäkin outo ammatti.

Tällä tavalla minä aikanani tapasin samalla kentällä Kaisunkin. Onkohan tässäkin ainesta vuosisadan rakkaustarinaksi?

 

Ristiriitaiset matkaanlähtöfiilikset. Istanbul on kiehtonut jo ikuisuuden, joten ihanaa. Mutta olen pisimmillään ollut Sulosta erossa kaksi yötä, nyt kertarysäyksellä viisi. Miten kestää äidin psyyke - entä lapsen? Isä pärjää - se on onneksi vissi. Ja karua huomata, että seurustelukumppanin kaipaaminen ei tule enää mieleenkään. Kaipuu kohdistuu 95%:sesti taaperoon. Terveiset äitiulottuuvuudesta.

Share

Pages