Ladataan...
Laura loves

Kuten olen aiemminkin maininnut, Mini Rodini on minulle lastenvaatemerkkien ykkönen. Lafka on äskettäin lanseerannut muutaman kokoelman, joiden perään en ole kiimaillut aivan niin kiihkeästi, mutta tuorein sai minut taas brändin pauloihin. Kevääksi/kesäksi meille muuttivat mainiot merirosvoleggarit & pantteripaita, jotka esiintyvät taatusti tulevaisuudessa Sulo-fotoissa. Toistaiseksi tämä ankkuri-ihanuus on kuitenkin setin kingi. Sekä äiti että lapsi haluaisivat sen päälleen joka päivä joka päivä joka päivä.

Ps. Pipo on Leevin vanha. Kiitos, Kaisu! Saatiin Leevin vanhoja kledjuja muovikassillinen, joka on osoittautunut todelliseksi aarrearkuksi.

Share

Ladataan...
Laura loves

Olenko koskaan lukenut mistään kahvilasta niin montaa matkailujuttupuffia kuin tästä? Rönsyilevässä, värikylläisessä, mummolamaisessa kitsch-taivaassa, De Taart van m'n Tantessa, on aina joku valokuvaamassa, ja paikalle neuvoo jo matkaopas jos toinenkin. De Pijpin kaupunginosassa sijaitseva paikka oli trendikäs jo vuosia sitten, nyt kai jo auttamattoman out -- mutta ihana sinne on silti mennä, kuolata kakkuvitriinistä päivän koreimpia kakkuja ja valikoida siivu (tai, öööö, kolme) ja pullollinen omenamehua.

 

De Taart von m'n Tante,

Ferdinand Boolstraat 10.

Share

Ladataan...
Laura loves

.. jota myös Amsterdamiksi kutsutaan! Oli huumaavaa tepastella Jordaanin tutuille kulmille lauantaina alkuillasta, kun koko kaupunki kietoi neuletakkejaan vyötärölle ja totutteli kovalla rytinällä alkaneeseen kevääseen. Kahvilat levittäytyivät kanavien varrelle ja väki valui kotiportailleen skumppalasit, keksivadit ja huurteiset Hoegaardenit kourassaan. Mieletön, mieletön tunnelma! Välitön onnellistuminen. Eiks tää nyt ookin vaan täydellistä, hoin Aleksille.

Ja asuntolaivapettymyksestä huolimatta Frederic teki sen taas: taikoi meille persoonallisen kanavavarren asunnon, joka sai ovelta saakka huokailemaan "Ei voi olla totta! Ooh! Uuh! Aah!" Jotain hyötyä nettisivujensa semi-kelvottomista kuvista: asumuksensa ovat aina myönteisiä yllätyksiä. Tämä kämppä on periamsterdamilaiseen tyyliin rakennettu neljään tasoon. Pienellä pihapatiolla on yrttipuutarha ja pari tuolia aamukahveja ja iltapäivän lukuhetkiä varten (sinne olen suuntaamassa ihan juuri ihan juuri).

Ja täällä saa taas leikkiä asuntoetsivää - Fredericin vuokraamat kodit ovat ihan oikeiden jordaanilaisten koteja, joista voi vakoilla omistajan persoonaa. Täällä asuu leidi nimeltä Marja, lukulasipinosta päätellen ei aivan nuori. Matamilla on mahtava taidemaku (vaikka kaikilla amsterdamilaisilla taitaa olla), olen jo täysin rakastunut kahvipöydän vieressä keikkuvaan suureen maalaukseen, jossa istutaan ruokapöydän ääressä.

Kuten olen ennenkin hehkuttanut, asunnon vuokrauksessa parasta on se, että pääsee paikallisiin ruokakauppoihin shoppaamaan. Markettien luomuvalikoimien tavaton laajuus, luomutorien määrä ja ruoan alhainen hinta tekevät siitä täällä erityisen nautinnon. Lisäksi on maailman siisteintä hakea sunnuntai-iltana takeawayta. Heti ekana iltana suunnattiin lempipizzerian lohtulättyjä hakemaan (ei sillä, että erityistä lohtua oltaisiin tarvittu).

Ja hyvin varustellussa keittiössä voi siis kokata myös itse ihan mitä tykkää. Ei olla toistaiseksi ehditty kokkaamaan mitään, mutta aamiaisella ollaan nautittu ihanasta leivästä, juustosta ja karpalo-vadelmajogurtista rasvaprosentilla 8%. Näitä jogurtteja kaipaan aina, kun en ole täällä/Keski-Euroopassa.

 

Huhheijaa. On niin lomafiilis että voi hyvät hyttyset sentään.

On maailman mahtavinta, kun lapselle ei tarvitse pukea haalaria ulos lähtiessä. Eikä pipoa tai tumppujakaan, jos paikallisia matkii. Ollaan valloitettu puisto toisensa jälkeen ja täytyy kyllä sanoa, että lapsen kanssa matkailu sopii persoonalleni niin paljon paremmin kuin koskaan olisin voinut uskoa. Parin tunnin päiväunibreikki siesta-henkeen (iskä ja poika kuorsaavat, minä saan taivaallista hengähdysaikaa - jota en halua käyttää shoppailuun, vaan lukemiseen ja chillailuun = olen virallisesti vanha), loputonta lötköilyä aamulla, puistomaleksintaa, ja sen myötä ihan eri tavalla paikallisten elämän observointia.

Ravintolassa syömisetkin onnistuvat mainiosti, kunhan ei odota voivansa syödä viittä ruokalajia ja viittä tuntia. Joku värikäs eläinkirja & pikkuauto kassiin ja ne lapsoselle kouraan siinä vaiheessa, kun käämit alkavat palaa. Perfetto. Tänään teoriani toimivuus testataan erityisen hienossa italialaisessa - luonnollisesti oletan, että illasta tulee fiasko, kun uskalsin hehkuttaa tänne kaiken helppoutta.

Mutta ei se oo niin vakavaa.

Share

Pages