Ladataan...
Laura loves

 

Edes kaikki ystäväni eivät tiedä - tai ainakaan muista - että minulla on kolme tatuointia. Ne ovat nimittäin säälittävän pieniä rääpäleitä ja koko kolmikko on piilotettu raukkamaisesti paikkoihin, josta ne eivät vilku normivaatteiden alta (ellei nyt satu olemaan Rihanna).

Kuka tahansa tatuoinnin hankkinut tietää kuitenkin, että kerrasta jää koukkuun. Uudet kuvat houkuttavat pysyvästi, mutta en ole vuosiin päässyt asiassa eteenpäin -- eli alan liikkeeseen (raskaus- ja imetysaikana tatskojen hankkimista ei kai suositellakaan). Arvon vieläkin, haluanko isoa kuvaa näkyvälle paikalle. Useimmiten päädyn siihen, että haluan, ja vieläpä monta, mutta viime hetkellä Mitä jos kyllästynkin ja joudun katselemaan rumaa tatuointia loppuelämäni kuiskailee takaraivon suunnalta.

Kuume aktivoituu kuitenkin joka kerta, kun näkee ihoon istuvan, kantajalleen täydellisesti istuvan kuvan. Kuten vaikka tällä viikolla ystävän klassisen, hekumallisen, koristeellisen Mucha-jäljennöksen tai rakkaan lankomiehen tribuutin lempibändilleen. Komiaa.

 

Share

Ladataan...
Laura loves

Tiedätkö sen kuristavan sunnuntaitunteen, kun edessä on työviikko? Se iskee aina, vaikka pitäisi työstään. Samainen tunne asettuu asumaan vatsan perukoille, kun on aika palata saaresta mantereelle. Siellä reaalimaailma odottaa: bussipysäkit, kebab-pizzeriat, astianpesukoneet, virastot. Pelkkä ajatus aiheuttaa lievää hyperventilointia.

Kunnes keksitään, ettei palatakaan vielä tänään. Jos työpaikalle on pakko mennä, sinne voi mennä saarestakin. Se vie kauemmin, on logistisesti hemmetin hankalaa ja vieläpä kallista, mutta se, mitä vastaavasti yhtälössä voittaa, on silti niin paljon parempaa: kevyen mielen, kourallisen kirpeitä herukoita, avojaloin hiippailtuja huussireissuja. 

Niin, ja yöunet patjalla lattialla kukkatäkin alla. Lounaaksi epämuodikkaan jauhomakkaran. Tiedän jo, millainen keskustelu seuraavana iltana käydään. Jäätäiskö vielä yhdeksi yöksi?

Share

Ladataan...
Laura loves

Jos juhannusvalokuvani näyttävät ärsyttävän idyllisiltä, se johtuu vain siitä, että juhannukseni oli ärsyttävän idyllinen. Asu valkoista pitsiä kenkiä myöten, rehevä seppele kutreilla, ja se piknik-kattaus... Ai kamala. Antakaa anteeksi -- syytän Ruotsia. Tietenkin.

Matkustimme juhannusviikolla Gotlantiin, joka teki viime kesänä työmatkalla niin vahvan vaikutuksen, että oli pakko palata pikimmiten -- tällä kertaa kainalossa oli vain Kaisun sijasta perheeni. Olin jo etukäteen mehustellut ajatusta keskikesän juhlasta juhannussalkojen katveessa - ja sain juuri sitä, mitä tilasin. Vietimme juhannuspäivää Visbyn Paviljongsplanilla, jossa tanhuttiin antaumuksella koivujen suhistessa leppeän merituulen voimasta. Aurinko paistoi, hipsteritaaperoilla oli Mini Rodinia päällä, kaikki oli somaa. Muistaakseni sain aamupäivällä pienimuotoisen hermoromahduksen tajutessani, että valtaosa kaupungin ruokakaupoista ja ravintoloista oli kiinni -- minulle kun juhlapäivät ovat ennen kaikkea syy syödä hullu määrä herkkuja ja juoda laadukkaita juomia. No, juomapuoleen oli varauduttu ruotsinlaivan tax freessä (ruotsinlaiva - ihamparas samppanjashoppailumesta!) Veuve Clicquot -putelin muodossa, mutta murkinaa puuttui. Kanavoin paniikkini luonnollisesti sättimällä Aleksia: "Siis miten olit ajatellut hoitaa tän? Sulle siis riittäis, että meillä ois sipsipussi! Siis sä et tajua yhtään, miten juhannusta vietetään täällä!" (Huutomerkkien määrä on aliarvioitu rankasti tuossa litteroinnissa.)

Kipsutin tuohtuneena ainoaan pikkukauppaan, joka piti pyhäpäivänä ovensa auki ja riivin hyllyiltä ostoskoriin kaiken, mikä näytti hyvältä. Kanelbullat, paikallisparsat, mansikkamarmeladit. Tälläkin kertaa blogielämä on asteen reaalielämää kauniimpaa: kuvasta rajattiin pois ruma tillisipsipussi ja lootan verran eineslihapullia. No sori.

 

Sangen täydellistä oli silti. Kukkaseppele keikkui vuorotellen minun päässäni ja koruna pirpanoiden kaulassa. Kilisteltiin Aleksin kanssa hotellilta lainatuilla skumppalaseilla. Käveltiin takaisin hotlalle merenrantaa pitkin ja pysähdyttiin vakoilemaan vihkimistä rannalla. Oikaistiin kasvitieteellisen puutarhan poikki. Tätä päivää sulattelen sydämessä kaamoksen heikoimmalla hetkellä. Heja Sverige.

 

Ps. No siis joo. Bloggaaminen kesällä: ihan liikaa pyydetty! Anteeksi laiskuus! Kattellaan syyssydännä.

Share

Pages