Ladataan...
Laura loves

Yksinkertainen käsky kellolle: pysähdy!

En tajua, miten tässä kävi näin. Puen lapsia haalareihin, vaikka mielestäni eilen hyppelimme pihalla läpsytossuissa ja uima-asuissa. Mitä helvettiä? Sata miljoonaa kesäpostaustakin on jemmassa, mutta vähän kreisiltä niitä tuntuu enää tänne puskea.

Mutta ei näitä kertomatta ja kuvittamattakaan voi jättää! Eli siis niin, "eilen" (vai oliko se heinäkuussa) kävin ystävän uudessa kodissa, joka palautti uskoni siihen, että asun kuin asunkin Euroopassa enkä Siperiassa. Sisäänkäynti oli etelämaalainen ja elegantti, ja taianomaiselle terassille katotut tarjoilut noudattivat samaa linjaa. Ihana ilta, jonka aikana tehtiin hyviä suunnitelmia.

Mutta tota. Ne suunnitelmat on jo ehditty toteuttaakin. Koska nyt ei tosiaan ole enää keskikesä, Laura. Se juna meni jo. Tuota saatte hokea minulle vielä monta viikkoa, sillä jessus, nämä kesäfotot ovat ihania ja niitä on tolkuttomasti. Summer -13 revisited.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Laura loves

Ensin faktat tiskiin: rakastan tarot-kortteja. Ne ovat suunnilleen parasta maailmassa. Heti sipsien, Justin Timberlaken virneen ja leikkokukkien jälkeen.

Sitten taustat: olen akateeminen, melko rationaalinen, Hesburgerilla käyvä, vaalilautakunnassa istunut, anti-huuhaa-muija.

Mitenkö tämä kombo oikein toimii? Erittäin mainiosti, kiitos.

Kaikki minut tuntevat voivat tässä vaiheessa sulkea korvansa. Tai siis silmänsä. Tai klikata Hesaria lukemaan. Olen vuosien varrella laatinut henkilökohtaisen tarot-manifestin, joka alkaa tulla selkärangasta -- ja tutut ovat sen kyllä kuulleet. Manifestin muotoilu on tapahtunut ihan vahingossa, olosuhteiden pakosta. Niin usein "harrastan taroteja" -lausunto saa nimittäin vastaukseksi rapsakkaa mitähelevettiä -taivastelun tai järkyttynyttä toljotusta. En lähde sepustamaan tarotien historiaa -- sen voi luntata helposti muualta verkosta. En myöskään puhu muiden puolesta -- siksi kyseessä on henkilökohtainen manifesti. Jääkiekkofaneilla on kullakin omat perustelunsa lajin hienoudelle, kuin myös hevosharrastajilla. Porsliinin maalaajilla. Steppaajilla. Ja jes, taroteihin rakastuneilla. Tämä on minun.

 

1) Tarot-kortit ovat itsetuntemuksen työkaluja. Ja jos minulta kysytään, parhaita lajissaan. Vertaan taroteja aina mustetahratestiin. Jos et pidä mustetahratestejä epäluotettavana humpuukina, et pidä tarotejakaan. Kyse on siitä, mitä ihminen itse sattuu näkemään kuvassa. Millaisia tunteita se herättää. Yksilöllinen, ihmeellinen prosessi.

2) Eli tarkennetaan vielä: tarot-kortit eivät ole pelottavia tai omituisia. Tarot-kortit eivät ennusta tulevaisuutta. Kortit kertovat? Ehei. Sinä kerrot. Sinä voit ennustaa tulevaisuuttasi ("Saatan aloittaa ensi vuonna oikeustieteen opinnot"), kortit eivät. Tarot-kortit ovat kuvia kiiltävällä pahvilla, eivät mitään mystisiä taikakapistuksia. Mystiikkaa ja taikaa on ihmismielessä ja ihmiselämässä. Kortit eivät kerro mitään, mitä ei ole olemassa. Kortit eivät kerro, mitä sinulle tapahtuu ensi viikolla tai ensi vuonna. Tajuat sen varmasti itsekin. Ei tässä mitään hulluja olla. Ensi viikolla tapahtuu sitä, mitä haluat tapahtuvat (menet kahvilaan) tai jotakin sattumanvaraista (isäsi ajaa kolarin ja katkaisee kätensä). Taroteilla ei ole mitään käsitystä asiasta.

3) No mitä helvettiä. Mitä niillä sitten tehdään? Mitä tarot-kortit sitten tekevät? Kortit voivat nostaa esiin tiedostamattomia tunteitasi ja antaa suunnan kimurantissa tilanteissa. Niiden kanssa voi miettiä mennyttä, nykyhetkeä tai tulevaa. Pohtia työtilannetta. Suhdetilannetta. Ystävyyksiä, rakkauksia. Sitä, olisiko se uusi koti oikea vai väärä juttu.

Paiskaan tähän nyt satunnaisen esimerkin. Oletetaan, että vaiheilet sitä, haluatko joskus lapsia. (Eli kuulut siihen 80% urbaaneista kolmekymppisistä, jotka eivät tiedä, onko Flow-festareilla käyminen vai kakkavaipoissa uiminen kivempaa, ja voiko niitä tosiaan yhdistää.) Puntaroit aihetta tarotien äärellä ja poimit 78 kortin joukosta sattumalta tällaisen:

 

No okei, ensinnäkin tajuan nyt, ettei tuossa kuvassa ole edes pariskuntaa tuomassa lasta kastettavaksi! Vai onko? No, tämä on oivallinen esimerkki: lapset ovat pyörineet omassa päässäni viime vuodet niin tiuhaan, että näen niitä kaikkialla.

Mutta jos tuossa nyt siis olisi lapsi, tai olisit nähnyt niin, reagoisit korttiin intuitiivisesti tietyllä tavalla: Apua! Meille siis tulee lapsi, kato ny! Iik, jännää! Aika liikkistä! (Johtopäätös: ajatus siis kutkuttaa myönteisellä tavalla. Ehkä oletkin valmiimpi kuin luulet.) Tai sitten mietit: Hyi helvetti! Kato, tommonen pimee huone ja niillä on toi lapsi tossa ja ne näyttää ihan surkeilta, siis just noin meille kävis, parisuhde tuhoutuis ja masennuttais ja.. (Johtopäätös: Ehkä et ihan oikeasti halua niitä lapsia. Tai halua niitä just nyt.)

Esimerkkini oli nyt typerällä tavalla mutkat suoriksi vetävä, mutta sait ehkä käsityksen. Ei ole korttia, joka kertoo yksiselitteisesti yhtään mitään. Mutta on kortteja, jotka herättelevät mieltäsi.

 

4) Jokainen on oma tarot-tulkitsijansa. Ventovieras ei tiedä elämästäsi mitään. En usko selvännäkijöihin tai muihin intuitiivisesti erityislahjakkaisiin tyyppeihin. Vain sinä tunnet elämäsi. Harjaantuneempi voi tulkata korttien arkkityyppejä ja universaaleja merkityksiä, mutta kortissa esiintyvä hevonen voi tarkoittaa jollekin pahinta pelkoa, toiselle suurinta rakkautta -- yhtä oikeaa tulkintaa ei ole. Tulkinnan tekevät ihminen ja hänen tarinansa. Kaveri, joka tuntee sinua enemmän tai vähemmän, on toisaalta mahtava tarot-apu. Hän osaa vinkata, mistä voisi olla kyse tai esittää oikeita kysymyksiä. (Toki nekin kertovat tietysti myös kysyjästä itsestään.)

Tarot-korttien kuvilla on kylläkin historiansa ja merkityksensä. Tarot-pakkaa hankkiessa kannattaa ehdottomasti hankkia tulkintaopas. Se antaa ajateltavaa ja lataa kortteihin lisää merkitystä. Inspiroivien teosten määrä on loputon. Taroteja voi käyttää myös apuna luovassa kirjoittamisessa tai päiväkirjan kirjoittamisessa. Kuvassa näkyvä Tarot journaling on mahtiopus!

 

5) Miten tarot-korttien kanssa käytännössä leikitään?

Minun oppiäitini opetti, että kortit asetetaan viuhkamaiseen muotoon tasaiselle alustalle (kuvapuoli alaspäin toki) ja poimitaan vasemmalla kädellä, koska se on lähempänä sydäntä ja jotenkin intuitiivisempi. Voisin itse pohtia, että vasenkätinen taas voisi poimia oikealla kädellä. Se käsi, joka ei kirjoita, ei ole niin rationaalinen ja järjen kahlitsema. Ja sitten huomaisin, että olen nyt astumassa huuruterritoriolle ja tahraamassa järkinaisen imagoni. Ja yliviivaisin tämän, mutta jättäisin kuitenkin näkyville.

Kortit poimitaan sattumanvaraisesti, intuitiivisesti. Väärää tarot-korttia ei voi nostaa. Valitset aina oikein. Tää on siitä hyvä laji. Omituista kyllä, yleensä kun antaa kätensä harhailla korttiviuhkan yllä, tulee tunne, että toi se on. Just toi se on. Keskity. Syvenny siihen, mihin etsit vastausta tai selvennystä. Häly hiivattiin. Mieti, mieti, mieti, mieti sitä, mitä haluatkaan miettiä.

 

Ja loppu onkin freestylea: tee ihan mitä vaan, mikä inspiroi! Nosta sattumanvaraisesti päivän kortti ja ota vastaan sen sanoma. Meditoi sitä koko päivän ajan. Nosta vaikka kepeä Narri ja syvenny siihen, miten voisit kehittää iloista, riemukasta elämänasennetta ja muistaa huumorin hirveissäkin tilanteissa.

Tee tarot-pöytiä eli korttiasetelmia. Näihin löydät ohjeita mistä tahansa alan opuksesta. Kymmenen kortin kelttiläinen risti on klassikko, jolla voi tutkailla elämäntilannettaan laajasti. Missä mennään, missä oltiin, mikä hiertää, mihin kannattaa tarttua, mihin saatetaan päätyä. Siis saatetaan, koska retki sinne jonnekin on sinun ohjailtavissasi. Sanotaan, että kelttiläisen ristin viimeinen, eli "Mahdollinen lopputulos" -kortti olisi vaikka tämä.

Jos ei ole aikaa kelttiläiseen ristiin, esimerkiksi kolmen rinnakkaisen kortin Mennyt - nykyhetki - tuleva -setti on hyvä. Sitä voi rakentaa vaikka rakkauselämän tai työn tai minkä vaan pohjalta, tai ottaa teemaksi koko elämäntilanteensa laajemmin.

 

 

6) Okei, olen myyty! Mistä näitä pakkoja hankitaan ja minkä valitsen? Kirjakaupoista, huuhaakaupoista (sori!), netistä tietty. Tarot-pakkoja on joka lähtöön: löytyy Liisa Ihmemaassa -taroteja, Star Wars -taroteja (no en tiedä, luulisin..), ties mitä teemapakkoja. Kaikissa on kuitenkin 78 korttia, jotka koostuvat neljästä maasta (lantit, sauvat, kepit ja maljat - joomätiän - ihan niinku pata, hertta, jne) ja 22 Suurten salaisuuksien kortista -- kaikki sekoitetaan keskenään. Klassikkokuvituksia on muutamia, minusta ainoa oikea on Rider-Waite (jonka tyyliä tämän postauksen fotoista voi vaklata). Muut ovat minun silmääni törkeän rumia ja ihan väärän näköisiä. Vaikka vain symboliikka merkitsee, haluan kiintyä kortteihini ja rakastaa niiden yksityiskohtia. Rider-Waitessa tuo toivomus täyttyy.

 

 

Huom! Olen täysin tietoinen, että monelle harrastajalle tämä on aivan liian maallinen lähestymistapa korttien maagiseen maailmaan. On myös täysin hyväksyttävää paneutua tarotien historiaan ja nojautua niiden historiallisiin tulkintoihin. Yhtä antoisaa ja ajatuksia herättävää sekin on. Jos on avoin ottamaan taroteilta vastauksia -- jos et oikeasti halua tehdä päätöstä vaan antaa korttien päättää jotakin puolestasi -- voi myös antautua niille kokonaan. Mutta minä olen liian rationaalinen moiseen.

Tämä maallinen lähestymistapa ei tarkoita sitä, etteikö korttien kanssa pelaaminen olisi kaikessa epämystisyydessään uskomattoman tunteikasta puuhaa. Olen vetänyt pieniä tarot workshopeja ystäväpiirille sun toiselle, eikä yksikään sessioista ole sujunut kyynelittä. Aina joku itkee. Taas pitää saman tien hälventää mystistä vibaa: en tarkoita, että joku hillittynä ja hallittuna tunnettu ihminen murtuu ja sekoaa kammottavien korttien äärellä, vaan että joku tunteidensa kanssa hyvin kosketuksissa oleva ihminen antaa tilaa jollekin uudelle ajatukselle. Ehkä mä en haluakaan asua enää Turussa. Mutta tarotien äärellä ei siis tarvitse pelätä joutuvansa hypnoosiin tai muuttuvansa mitenkään holtittomaksi. Ihan oikeasti, jotkut pelkäävät sellaistakin..

Tarot-korteilla on myös historiallista painolastia, jonka vuoksi jotkut saattavat esimerkiksi luulla niiden olevan ristiriidassa kristinuskon tai muun jumaluskon kanssa. Niinku paholaisen pakanatouhua. Minun maltillisessa maailmassani eivät kyllä ollenkaan -- enkä usko, että oikein kellään muullakaan. Koska tarotit eivät tosiaan ole mitään taikakaluja, jotka jumaltyyliin yläviistosta kertovat faktoja tai totuuksia. Jesus loves the tarot, I'm sure.

 

 

Huh. Kylläpä rönsyilee. Ja pääsin vasta alkuun. Näillä eväillä pakkaan tänään kassiin tarot-pakkani (tai siis yhden niistä) ja polkaisen Turun satamaan. Siellä odottaa uskollinen ja uutuudenkarhea Viking Grace (ihan kiva laiva muuten! Analyysi later!), kymmenen pulppuilevaa naista (joita myös ompelukerhoksemme kutsutaan) ja ainakin miljoona pulppuilevaa pulloa. Sitten tulkitaan, tutkitaan ja puidaan piskuisissa hyteissä omaa elämää - ja ehkä vähän muidenkin, kokonaiset 23 tuntia. Tästä tulee kivaa. Ja kyyneleitä.

 

 

Psst! Merkinnän alussa on muuten lempikorttini, Hirtetty, jonka tatuoimista ihooni olen harkinnut jo vuosikymmenen verran. Hirtetty edustaa asioiden tarkastelua yllättävältä kantilta. Luovia, rohkeita ratkaisuja. Vapaapudotusta. Ihmiselle, jonka persoonan perusta on kontrollifriikkiys ja siihen liittyen kuperkeikka ja muu pää alaspäin oleminen pelottavinta ja kammottavinta maailmassa, Hirtetty on urheuden, vapauden ja onnellisen elämän symboli. Sillä ei ole mitään tekemistä konkreettisen hirttämisen tai kuolemisen kanssa, mutta paljonkin tekemistä pelkojen nitistämisen ja luutuneiden käsitysten kukistamisen kanssa.

Voi, kun lukijoissa olisi edes yksi tarot-hullu, joka kertoisi oman lempikorttinsa. 

 

Share

Ladataan...
Laura loves

Kysymys: Onko Tukholman Junibacken ihanin paikka maailmassa?

Vastaus: Yksiselitteinen on.

Kävimme Junibackenissa tänä vuonna kahdesti. Ensin toukokuussa Bruce Springsteen -/yllätyskihlajaisreissulla, sitten taas kesäkuussa Gotlannista palatessa. Lasken jo päiviä ja rahoja, että koska päästään taas. Jos Suomesta löytyy vielä lapsiperhe, joka ei ole käynyt Junibackenilla, menkää jo! Tiettävästi täällä on seikkaillut myös aikuisia ystävysryhmiä, ja varmasti viihtyvät hekin. Kuka nyt ei satumaailmassa viihtyisi.

Kokemusta varmaan jeesaa, jos on timantinkova Astrid Lindgren -fani, kuten minä. Minähän jouduin pidättelemään vollotusta koko käyntien ajan, koska ah. Astrid. Lindgrenin. Maailmassa. On. Hyvä. Olla.

Mutta ei se välttämätöntä ole. Junibackenilla tapaa myös Mikko Mallikkaan, Muumit, Manu Mainion, Mimmi Lehmän -- kappas, olipas tuossa paljon M-kirjaimia letkassa.

Leikkipaikkoja ja -maisemia on noin miljoona. Kahvila on iso sirkus. Lelu- ja kirjakauppa on paratiisi maan päällä. Ylistyslaulu on niin yllätyksetön, etten kehtaa edes jatkaa sitä.

Paitsi että vielä pari lausetta: kaikki on toteutettu maanläheisesti, kaikkea muuta kuin muovisesti. Tyylikkäästi, tunteella, inspiroivasti. Jos vertaa vaikkapa kömpelösti toteutettuun Muumimaailmaan (joka toki on myös ilahduttavan ei-vilkkuva), niin ooämgee. Ne ruotsalaiset.

 

Junibacken, Djurgården. Liput jotain ihan sama, joka kruunun arvoiset silti!

Share

Pages